virtuaalihevonen      Kototalli a sim-game horse
Pääsivu Hevoset Toiminta Kuulumiset

Ilon Poksu

Virallinen nimi: Ilon Poksu "Poksu, Poju" Painotuslaji: Yleisratsastus
Syntymäaika: 01.07.2015, 19v Väri & säkä: Vaaleanpunarautias, 158cm
Rekisterinumero: VH15-018-1819 Omistaja: Janne (VRL-10531)
Rotu & skp: Suomenhevonen, ori Kasvattaja: Kadotetut Suomenhevoset Suomi
Saavutukset: KTK-III (R-suunta 69 p.) SLA-I (99 p.) KRJ-I (103,75 p.) ERJ-I (102 p.) VVJ-II (92,5 p.)
Poksu Poksu Poksu Poksu
Poksu Poksu Poksu
Kuvat 1-3 © VRL-04373, kiitos! Kuvat 4-6 ja pääkuva © Fiktio, kiitos!

Ilon Poksu on valloittava suomenhevosori niin ulkonäöltään kuin luonteeltaankin. Hulmuharjainen liinakko ori on fiksu ja filmaattinen hevonen, joka on tosin etenkin nuorempana ollut hieman hulivili ja malttamaton tapaus. Luonne on kuitenkin tasaantunut hieman iän tuoman kokemuksen myötä, ja nykyään tämä onkin varsin helposti käsiteltävissä. Leppoisasta luonteestaan huolimatta Poksu ei ole mikään helppo hevonen etenkään ratsastaessa, ja tämä vaatiikin tätä käsitteleviltä ihmisiltä paljon. Muuten kuin työskennessä oria voi käsitellä oikeastaan kuka tahansa, sillä tämä tulee varmasti tekemään kaikkien kanssa aina yhtä iloisestu tuttavuutta. Kun siirrytään ratsaille tai kärryille, Poksua voi luonnehtia yhden ihmisen hevoseksi, ja etenkin omistajansa käsissä ori pyrkii parhaaseen mahdolliseen käytökseen. Arkipäiväisissä askareissa mukana olevat ihmiset saavat myös käsitellä hevosta ilman vaikeuksia, mutta heitä ori ei kuitenkaan yritä miellyttää kuten omistajaansa.

Parhaimmillaan Poksu on ratsastaessa miellyttämishaluinen, yhteistyökykyinen ja tasokas hevonen. Työmotivaatioon vaikuttaa kuitenkin suuresti selässä istuvan ihmisen naamakerroin, sillä tuttujen kanssa totta kai työskennellään kiltimmin mutta muiden osaamista ja päättäväisyyttä testaillaan vaikka hamaan loppuun asti. Orille pitää näyttää heti satulaan noustua selvät sävelet, jottei tämä luule olevansa itse työnjohtajana tilanteessa. Orin selkään ei siis arkojen ratsastajien kannata kiivetä, jos uskaltaa vain arasti pyytää vaatimisen sijaan. Poksu on erittäin herkkä avuille, joten tämä kyllä liikkuu pienistäkin ohjeista, eli ratsastajalla ei tarvitse olla mitään kehonrakentajan otteita saadakseen hevosen kulkemaan raiteillaan. Yritteliään luonteensa ansiosta ori ei jätä mielellään annettua tehtävää kesken, ellei se osoittaudu ylitsepääsemättömäksi. Monesti on käynyt niin, että hevosella on ollut parempi sinni kuin ratsastajalla, joka on jo joissakin tilantissa ollut valmis luovuttamaan.

Poksun suvusta löytyy monen lajin menijää, ja perus este- ja kouluratsastusten lisäksi orin sukulaisissa on myös esimerkiksi varsin menestyneitä työ- ja lännenhevosia. Myös ori itse on osoittaunut varsin monipuoliseksi hevoseksi, joka on kuitenkin parhaimmillaan esteillä, joista se innostuu aina hurjasti. Ori hyppää aina tarkasti ja on tarkka jaloistaan, joten tämä ei mielellään tee uhkarohkeita hyppyjä huonojen lähestymisien seurauksena. Ratsastajan täytyykin ohjata hevonen esteelle hyvästä kulmasta, jottei turhia kieltäytymisiä tule. Poksu on erittäin nopea ja ketterä hevonen kääntymään, joten tämän kanssa ei tarvitse tuhlata aikaa isoihin kaarroksiin ja käännöksiin. Nopeasta vauhdista huolimatta ori pysyy hyvin ratsastajan hallinnassa, kunhan tämä ei jää roikkumaan ohjiin kiinni. Maastoesteillä ja maastossa yleensäkin ori on himpun verran innokkaampi, ja saattaa säädellä vauhtia ominaan, ellei ratsastaja puutu siihen heti alussa. Myös maastoesteillä Poksu hyppää vain varmalta näyttävät hypyt, eikä ota turhia riskejä.

Kouluratsuna Poksu on sinnikäs ja määrätietoinen hevonen, jota täytyy kuitenkin työstää aika lailla, ennen kuin tästä saa irti näyttävät ja lennokkaat liikkeet. Ori onkin hieman laiska kokoamaan itseään kunnolla, vaikka muuten tämä tekee tai ainakin yrittää kaikki mitä pyydetään. Kouluratsastuksessa Poksu vaatii ratsastajalta hieman enemmän kuin esimerkiksi esteillä, eikä orikaan viitsi laittaa tikkua ristiin, jos ratsastaja vain istuu selässä ja toivoo parasta. Jos orin mielii saada omalle tasolleen, vaaditaan myös ratsastajalta intoa ja taitoa. Joissakin lännenratsastuksen alalajeissa on piirteitä este- ja kouluratsastuksesta, ja ori onkin näissä luokissa parhaimmillaan westerniä harrastettaessa. Etenkin trail-luokat, joissa suoritetaan erilaisia esteitä, kuten portin aukaisu ja sulkeminen, pressun ylitys sekä silta, ovat Poksun erikoisalaa. Ori on kotioloissa näyttänyt kyntensä myös nopeutta vaativissa luokissa, mutta kisoissa tämä tuskin pärjäisi perinteisiä westernrotuja vastaan.

Ratsastuslajien lisäksi Poksua on alettu ajokouluttamaan parivuotiaana, ja nykyään ori on varsin mallikas ajohevonen, jonka kanssa kilpaillaan valjakkoajossa noviisi-tasolla. Myös ajettaessa ori on nopeatempoinen ja vastaakin annettuihin apuihin vikkelästi, kunhan ohjasavut ovat vain selkeät mutta pehmeät. Tarkkuusharjoituksissa Poksu on usein jopa liiankin varovainen, joten tätä saa toisinaan hoputtaa eteenpäin. Kestävyysosioon siirryttäessä ori ei puolestaan malttaisi säästellä itseään ja aloittaakin urakan kunnon spurteilla, ellei ohjastaja hoksaa pitää hevosta koko ajan tuntumalla. Kouluosiossa ori on ratsastuksen tavoin yritteliäs ja antaa harvoin periksi, mutta myös ajettaessa ohjastaja joutuu töihin, jos mielii saada hevosesta irti lennokkaat liikkeet. Etenkin ravityöskentelyssä Poksu saattaa liikkua paikoittain hieman tahmeasti.

Poksun hoitaminen on yhtä juhlaa, sillä ori tulee toisinaan jopa yli-iloisesti tapaamaan kaikki karsinan ovelle tai tarhan sulle tulevat tulijat. Tämä hakee kovasti huomiota ja rapsutuksia, eli toisin kuin ratsastaessa, myös hieman vieraammat ihmiset voivat hoitaa orin ratsastuskuntoon ja pois ratsastuksen jäljiltä. Hoitaessa ja varustaessa ori ei turhia kenkkuile, sillä tämä haluaa homman olevan nopeasti ohitse ja päästä liikkeelle, tämä on varsin miellyttävä hoidettava. Ainoastaan taluttaessa Poksun vierellä täytyy olla hieman kokeneempi ja tutumpi henkilö, joka tietää miten ori käyttäytyy erilaisissa tilanteissa. Tarhassa ja yleensäkin muiden hevosten seurassa ori on erittäin sosiaalinen tapaus, joka haluaisi aina tunkea turpansa joka paikkaan. Poksu ei aina ymmärrä, etteivät kaikki hevoset ole muita lajitovereitaan kohtaan yhtä tuttavallisia, eikä aina osaa varoa esimerkiksi äkäisiä oreja. Poksu onkin vain aniharvoin ottamassa yhteen muiden hevosten kanssa, mutta tositilanteen tullessa tämä osaa kyllä pitää puoliaan sekä puolustaa kavereitaan.

Hoito-ohjeet:

» Riimu pois hevosen ollessa pihatossa
     » helppo taluttaa, mutta taluttajan tulee tuntea ori ja sen käytös erilaisissa tilanteissa
     » voidaan tarhata lähes kenen tahansa kanssa

» Hevonen sietää hyvin kosteutta ja kylmyyttä
     » loimia käytetään vain oikeasti tarpeen vaatiessa (kova sade, tuulinen pakkaskeli)
     » fleeceloimi hevosen ollessa hikinen, tarvittaessa päälle paksumpi loimi

» Harrasteratsastuksessa käytetään orin perusvarusteita:
     » turpahihnattomat suitset sekä yleisatula neopreenivyöllä ja huovalla tai
         turpahihnattomat suitset sekä westernsatula huovan ja vyön kera

     » tarvittaessa rintaremmi, suojat tai pintelit sekä romaani (yleissatulan kanssa)

» Tavoitteellisessa harrastuksessa varusteet lajin mukaan:
     » esteillä estesatula ja -huopa, satulavyö vatsapanssarilla, suojat etu- ja takajalkoihin sekä rintaremmi
     » kesällä este-/kenttä-/maastoestekisoissa korvahuppu kärpästen vuoksi
     » koulukisoissa käytetään aachensuitsia sekä yleissatulaa valkoisella huovalla ja neopreenivyöllä

Varustekaappi:

» Yleisvarusteet
     » aachensuitset, kolmipala oliivirenkailla ja kumiohjat
     » yleissatula, neopreenivyö ja kaksi neliöhuopaa
» Estevarusteet
     » aachensuitset, halfcheek-nivel ja kumiohjat
     » estesatula, estehuopa ja lampaankarvaromaani
     » satulavyö vatsapanssarilla
     » jänne- ja hivutussuojat
» Westernvarusteet
     » turpahihnattomat suitset, kolmipalanivel ja punotut ohjat
     » allrounder-satula, vyö ja huopa
» 4x joustopinteli ja pintelipatjat
» Elastinen y-rintaremmi
» Korvahuppu
» Naruriimu & riimunnaru
» Toppa-, sade- ja talliloimet

» Poksun päävärinä toimii sininen
Poksun varusteet

Poksun varusteet on hankittu seuraavista virtuaalisista hevostarvikekaupoista:
Equestrian PRO, OddPixel, Kivimetsän varuste, Mestyn Varuste, Kreivittären Varusteliike & MWS Boutique

Sukutaulu

i. Belvinen Rampula
sh, rt, 156cm
SLA-II, KRJ-I
ii. Rajattoman Valtteri
sh, rt, 156cm
SLA-II
iii. Mörkövaaran Wilho
sh, prt, 152cm
Ch, KTK-III, YLA2
iie. Rajattoman Anopin Sihinä
sph, rt, 1546cm
VIR MVA Ch, KTK-II
ie. Meren Helmiina
sph, vrt, 148cm
KRJ-II
iei. Uniikki
sph, rt, 146cm
YLA2
iee. Siimaviima KAT
sph, rt, 145cm
YLA2
e. Jahdin Ilotar
sh, rt, 156cm
SV-II
ei. Petäjän Peeta
sh, trt, 157cm
eii. Petäjävaaran Uppotukki
sh, mkm, 155cm
eie. Petäjävaaran Herttakuningatar
sh, vkk, 159cm
ee. Jahtivahti
sh, rt, 152cm
eei. Tervatti
sh, prt, 156cm
eee. Antoisan Jaatina
sh, vrt, 154cm
ERJ-II, EV-III

» Jälkeläiset «

01. suomenhevosori Tuiskulan Syysmyrsky, syntynyt 24.09.2015 tammasta Hullunvaaran Valkyyria
02. suomenhevostamma Fiktion Kiiltokuva, syntynyt 05.08.2017 tammasta Carmiénin Kristallitiara
03. suomenhevostamma Kadon Sirkli, syntynyt 29.05.2018 tammasta Ponipalleron Sikli

» Periyttäminen «

LUONTEENPIIRTEET
   ROHKEUS: ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ Taso 4: neutraali
   KUULIAISUUS: ★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ Taso 5: melko kuuliainen
   TEMPERAMENTTI: ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ ☆ Taso 3: melko lauhkea
   HERKKYYS: ★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ Taso 5: melko herkkä
TAIDOT
   NOPEUS: ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ Taso 4: normaali
   KESTÄVYYS: ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ Taso 4: normaali
   HYPPYKAPASITEETTI: ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ Taso 4: normaali
   KETTERYYS: ★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ Taso 5: hieman normaalia parempi
   LIIKKEET: ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ Taso 4: normaali

© Arnikan periytymisjärjestelmä v. 1.0


Kilpailukalenteri

KRJ kouluratsastus (sijoituksia 42 kpl) / ko: Helppo A

14.09.2015 | Kutsu | Helppo A | 5/40
08.09.2015 | Kutsu | Helppo A | 3/40
01.09.2015 | Kutsu | Helppo A | 4/40
28.08.2015 | Kutsu | Helppo A | 1/30
27.08.2015 | Kutsu | Helppo A | 2/100
26.08.2015 | Kutsu | Helppo A | 2/30
26.08.2015 | Kutsu | Helppo A | 3/30
24.08.2015 | Kutsu | Helppo A | 5/40
21.08.2015 | Kutsu | Helppo A | 3/40
21.08.2015 | Kutsu | Helppo A | 4/30
19.08.2015 | Kutsu | Helppo A | 2/30
17.08.2015 | Kutsu | Helppo A | 1/30
16.08.2015 | Kutsu | Helppo A | 3/30
16.08.2015 | Kutsu | Helppo A | 4/30
16.08.2015 | Kutsu | Helppo A | 3/30
15.08.2015 | Kutsu | Helppo A | 5/30
15.08.2015 | Kutsu | Helppo A | 2/30
14.08.2015 | Kutsu | Helppo A | 4/30
14.08.2015 | Kutsu | Helppo A | 4/30
13.08.2015 | Kutsu | Helppo A | 3/30
13.08.2015 | Kutsu | Helppo A | 5/30
13.08.2015 | Kutsu | Helppo A | 4/30
12.08.2015 | Kutsu | Helppo A | 2/30
12.08.2015 | Kutsu | Helppo A | 1/30
12.08.2015 | Kutsu | Helppo A | 4/30
09.08.2015 | Kutsu | Helppo A | 1/30
09.08.2015 | Kutsu | Helppo A | 2/30
09.08.2015 | Kutsu | Helppo A | 3/30
08.08.2015 | Kutsu | Helppo A | 3/30
07.08.2015 | Kutsu | Helppo A | 4/30
07.08.2015 | Kutsu | Helppo A | 1/30
06.08.2015 | Kutsu | Helppo A | 5/30
04.08.2015 | Kutsu | Helppo A | 3/30
03.08.2015 | Kutsu | Helppo A | 4/30
03.08.2015 | Kutsu | Helppo A | 3/30
03.08.2015 | Kutsu | Helppo A | 1/30
02.08.2015 | Kutsu | Helppo A | 4/30
02.08.2015 | Kutsu | Helppo A | 1/40
01.08.2015 | Kutsu | Helppo A | 5/30
31.07.2015 | Kutsu | Helppo A | 4/30
30.07.2015 | Kutsu | Helppo A | 3/30
29.07.2015 | Kutsu | Helppo A | 5/30

ERJ esteratsastus (sijoituksia 44 kpl) / re: 110cm

16.09.2015 | Kutsu | 110cm | 3/30
15.09.2015 | Kutsu | 110cm | 1/30
14.09.2015 | Kutsu | 110cm | 2/30
28.08.2015 | Kutsu | 110cm | 5/30
24.08.2015 | Kutsu | 110cm | 5/30
23.08.2015 | Kutsu | 110cm | 1/30
23.08.2015 | Kutsu | 110cm | 3/30
22.08.2015 | Kutsu | 110cm | 4/30
22.08.2015 | Kutsu | 110cm | 1/30
21.08.2015 | Kutsu | 100cm | 5/30
16.08.2015 | Kutsu | 110cm | 2/30
15.08.2015 | Kutsu | 110cm | 3/30
14.08.2015 | Kutsu | 110cm | 2/30
14.08.2015 | Kutsu | 100cm | 1/30
14.08.2015 | Kutsu | 110cm | 1/30
12.08.2015 | Kutsu | 110cm | 3/30
12.08.2015 | Kutsu | 110cm | 4/30
12.08.2015 | Kutsu | 110cm | 2/30
11.08.2015 | Kutsu | 110cm | 4/30
11.08.2015 | Kutsu | 100cm | 1/30
10.08.2015 | Kutsu | 110cm | 4/30
10.08.2015 | Kutsu | 100cm | 1/30
10.08.2015 | Kutsu | 110cm | 5/30
09.08.2015 | Kutsu | 110cm | 3/30
09.08.2015 | Kutsu | 110cm | 3/17
09.08.2015 | Kutsu | 110cm | 3/30
08.08.2015 | Kutsu | 110cm | 4/30
08.08.2015 | Kutsu | 110cm | 1/30
08.08.2015 | Kutsu | 110cm | 3/30
07.08.2015 | Kutsu | 110cm | 4/30
07.08.2015 | Kutsu | 110cm | 2/30
07.08.2015 | Kutsu | 110cm | 4/30
07.08.2015 | Kutsu | 110cm | 4/17
06.08.2015 | Kutsu | 110cm | 2/30
06.08.2015 | Kutsu | 110cm | 1/30
06.08.2015 | Kutsu | 100cm | 4/30
06.08.2015 | Kutsu | 110cm | 5/30
05.08.2015 | Kutsu | 110cm | 5/30
03.08.2015 | Kutsu | 110cm | 5/30
03.08.2015 | Kutsu | 100cm | 3/30
02.08.2015 | Kutsu | 100cm | 1/30
01.08.2015 | Kutsu | 110cm | 1/30
31.07.2015 | Kutsu | 110cm | 5/30
31.07.2015 | Kutsu | 100cm | 5/30

KERJ kenttäratsastus (sijoituksia 38 kpl) / ke: CIC1

25.12.2018 | Kutsu | Helppo | 5/27
23.12.2018 | Kutsu | Helppo | 4/27
20.12.2018 | Kutsu | Helppo | 4/27
18.12.2018 | Kutsu | Helppo | 2/27
16.12.2018 | Kutsu | Helppo | 1/27
15.10.2015 | Kutsu | CIC1 | 3/32
11.10.2015 | Kutsu | CIC1 | 1/32
07.10.2015 | Kutsu | CIC1 | 2/32
22.09.2015 | Kutsu | CIC1 | 3/36
20.09.2015 | Kutsu | CIC1 | 4/36
15.09.2015 | Kutsu | CIC1 | 1/15
12.09.2015 | Kutsu | CIC1 | 3/15
12.09.2015 | Kutsu | CIC1 | 1/30
11.09.2015 | Kutsu | CIC1 | 1/15
08.09.2015 | Kutsu | CIC1 | 2/30
07.09.2015 | Kutsu | CIC1 | 2/34
05.09.2015 | Kutsu | CIC1 | 1/30
05.09.2015 | Kutsu | CIC1 | 2/30
03.09.2015 | Kutsu | CIC1 | 2/30
27.08.2015 | Kutsu | CIC1 | 2/30
22.08.2015 | Kutsu | CIC1 | 2/30
20.08.2015 | Kutsu | CIC1 | 4/27
17.08.2015 | Kutsu | CIC1 | 2/38
16.08.2015 | Kutsu | CIC1 | 4/30
12.08.2015 | Kutsu | CIC1 | 3/30
11.08.2015 | Kutsu | CIC1 | 2/27
11.08.2015 | Kutsu | CIC1 | 4/18
09.08.2015 | Kutsu | CIC1 | 1/18
08.08.2015 | Kutsu | CIC1 | 6/52
07.08.2015 | Kutsu | CIC1 | 3/18
07.08.2015 | Kutsu | CIC1 | 1/30
06.08.2015 | Kutsu | CIC1 | 2/30
05.08.2015 | Kutsu | CIC1 | 5/30
03.08.2015 | Kutsu | CIC1 | 3/18
03.08.2015 | Kutsu | CIC1 | 2/27
01.08.2015 | Kutsu | CIC1 | 4/30
28.07.2015 | Kutsu | CIC1 | 5/28
27.07.2015 | Kutsu | CIC1 | 4/28

MEJ maastoesteratsastus (sijoituksia 01 kpl) / me: 110cm

VSR cup-kilpailut (sijoituksia 01 kpl)

23.08.2015 | Kutsu | 110cm | 1/11
30.11.2015 | Este-cup | 110cm | 5/90

VVJ valjakkoajo (sijoituksia 40 kpl) / va: Noviisi yhdistetty

21.12.2018 | Kutsu | Noviisi kestävyyskoe yksilö | 2/30
21.12.2018 | Kutsu | Noviisi kestävyyskoe yksilö | 5/30
20.12.2018 | Kutsu | Noviisi kestävyyskoe yksilö | 2/30
20.12.2018 | Kutsu | Noviisi kestävyyskoe yksilö | 4/30
18.12.2018 | Kutsu | Noviisi kestävyyskoe yksilö | 4/30
18.12.2018 | Kutsu | Noviisi kestävyyskoe yksilö | 4/30
17.12.2018 | Kutsu | Noviisi kestävyyskoe yksilö | 5/30
16.12.2018 | Kutsu | Noviisi kestävyyskoe yksilö | 2/30
14.12.2018 | Kutsu | Noviisi kestävyyskoe yksilö | 5/30
13.12.2018 | Kutsu | Noviisi kestävyyskoe yksilö | 1/30
13.12.2018 | Kutsu | Noviisi kestävyyskoe yksilö | 5/30
17.03.2016 | Kutsu | Noviisi yhdistetty yksilö | 3/23
24.12.2015 | Kutsu | Noviisi yhdistetty yksilö | 3/30
10.12.2015 | Kutsu | Noviisi yhdistetty yksilö | 6/40
09.12.2015 | Kutsu | Noviisi yhdistetty yksilö | 3/40
05.12.2015 | Kutsu | Noviisi yhdistetty yksilö | 6/40
09.10.2015 | Kutsu | Noviisi yhdistetty yksilö | 4/26
03.10.2015 | Kutsu | Noviisi yhdistetty yksilö | 1/26
01.10.2015 | Kutsu | Noviisi yhdistetty yksilö | 5/26
15.09.2015 | Kutsu | Noviisi yhdistetty yksilö | 5/40
11.09.2015 | Kutsu | Noviisi yhdistetty yksilö | 2/40
10.09.2015 | Kutsu | Noviisi yhdistetty yksilö | 4/40
08.09.2015 | Kutsu | Noviisi tarkkuuskoe yksilö | 2/30
29.08.2015 | Kutsu | Noviisi yhdistetty yksilö | 5/30
29.08.2015 | Kutsu | Noviisi tarkkuuskoe yksilö | 3/23
25.08.2015 | Kutsu | Noviisi tarkkuuskoe yksilö | 3/23
24.08.2015 | Kutsu | Noviisi yhdistetty yksilö | 1/30
24.08.2015 | Kutsu | Noviisi yhdistetty yksilö | 1/29
21.08.2015 | Kutsu | Noviisi yhdistetty yksilö | 3/30
21.08.2015 | Kutsu | Noviisi yhdistetty yksilö | 3/29
20.08.2015 | Kutsu | Noviisi yhdistetty yksilö | 2/30
18.08.2015 | Kutsu | Noviisi yhdistetty yksilö | 4/29
17.08.2015 | Kutsu | Noviisi yhdistetty yksilö | 2/30
15.08.2015 | Kutsu | Noviisi yhdistetty yksilö | 1/30
15.08.2015 | Kutsu | Noviisi tarkkuuskoe yksilö | 2/23
14.08.2015 | Kutsu | Noviisi yhdistetty yksilö | 2/16
12.08.2015 | Kutsu | Noviisi yhdistetty yksilö | 1/28
10.08.2015 | Kutsu | Noviisi yhdistetty yksilö | 5/28
09.08.2015 | Kutsu | Noviisi yhdistetty yksilö | 1/30
06.08.2015 | Kutsu | Noviisi yhdistetty yksilö | 5/28

WRJ lännenratsastus (sijoituksia 36 kpl)

23.04.2017 | Kutsu | Western trail | 1/66
17.04.2017 | Kutsu | Western trail | 1/66
15.04.2017 | Kutsu | Western trail | 6/66
20.10.2016 | Kutsu | Western riding | 2/38
11.10.2016 | Kutsu | Western pleasure | 4/25
08.10.2016 | Kutsu | Western pleasure | 2/25
27.07.2016 | Kutsu | Western riding | 2/38
25.07.2016 | Kutsu | Halter | 6/43
21.07.2016 | Kutsu | Halter showmanship | 5/32
15.06.2016 | Kutsu | Halter | 4/48
11.06.2016 | Kutsu | Western horsemanship | 4/25
11.06.2016 | Kutsu | Halter | 5/25
31.05.2016 | Kutsu | Western trail | 5/28
23.02.2016 | Kutsu | Western pleasure | 2/23
22.02.2016 | Kutsu | Western horsemanship | 4/26
22.02.2016 | Kutsu | Western riding | 3/30
23.01.2016 | Kutsu | Western pleasure | 3/20
20.01.2016 | Kutsu | Halter | 1/18
30.12.2015 | Kutsu | Ranch trail | 2/29
29.12.2015 | Kutsu | Ranch trail | 1/29
29.12.2015 | Kutsu | Western riding | 1/29
27.12.2015 | Kutsu | Ranch trail | 3/29
25.12.2015 | Kutsu | Western riding | 1/29
09.09.2015 | Kutsu | Western riding | 1/20
07.09.2015 | Kutsu | Ranch trail | 4/19
07.09.2015 | Kutsu | Halter | 4/19
04.09.2015 | Kutsu | Halter | 3/19
02.09.2015 | Kutsu | Halter | 4/19
04.09.2015 | Kutsu | Western riding | 2/34
01.09.2015 | Kutsu | Western trail | 2/19
06.08.2015 | Kutsu | Ranch trail | 2/24
04.08.2015 | Kutsu | Ranch trail | 4/24
03.08.2015 | Kutsu | Ranch trail | 4/24
01.08.2015 | Kutsu | Ranch trail | 4/24

31.08.2016 | WRJ-cup | Halter | 4/43
01.06.2016 | WRJ-cup | Western trail | 1/33

Päiväkirja ja valmennukset

1. syyskuuta 2018 - Maastoestevalmennus, valmentajana Diane Whitby (Disa)
Stall Sjöholmassa järjestettiin syysmarkkinat ja sen ohessa tallin maastoesteradalle oli vapaa pääsy kaikille halukkaille ratsukoille. Brittiläinen kenttäratsastaja Diane Whitby kävi rataa tai jotain sen osaa läpi ratsukoiden toiveiden mukaisesti sekä antoi palautetta ja vinkkejä. Lähdimme Poksun kanssa lounaisrannikolle ihastelemaan syksyistä tunnelmaa yhdessä 22 muun ratsukon kanssa.

Ratsastajan mietteitä: Valmennuksen alussa minusta tuntui, että Poksu ei liikkunut eteenpäin sitten millään. Ori tuntui olevan aivan muissa maailmoissa ja en ollut enää yhtään varma esteiden ylittämisestä, ellei hevonen tästä heräisi. Valmennuksen lopussa minusta tuntui, että olisi se voinut paremminkin mennä, mutta ainakin paransimme suoritustamme nousujohteisesti. Ori käyttäytyi fiksusti uudessa paikassa ja vieraiden hevosten seurassa, mutta olisi voinut olla asteen verran skarpimpi heti alusta lähtien.

Dianen kommentit: Ratsukolla oli alkuun velttoutta, joten Jonnan ja Poksun kanssa tehtiin napakoita tehtäviä, joissa oli jonkin verran laukkapätkää. Liinakko reipastui silminnähden saatuaan moottorinsa käyntiin. Poksussa oli nähtävissä aiempi kokemus, sillä se ei kytännyt hautaestettä, eikä veteen meneminen tuottanut sille sen suurempaa ongelmaa. Vedestä pois tullessa hypättiin risueste, jolla sai olla tarkkana, ettei Poksu lähde turhan kaukaa hyppyyn.


4. elokuuta 2018 - Estevalmennus, valmentajana VP
"Kuten me kaikki tiedetään, ei se itse esteen ylittäminen ole hankalaa. Hankalaa on siellä esteiden välissä, koska ei me aina ihan tiedetä, mitä ja miksi me tehtäisiin sitä estettä lähestyessä. Kliseistä kun se onkin, on se perusratsastus esteratsastuksen suola - ei me päästä niitä puikkoja millään puhtaasti yli, jos meillä ei ole hevoset takaosansa päällä ja noin muutoinkin kuulolla, eli voitte ehkä arvata, mitä tänään treenataan." höpötin kentän keskellä samalla, kun ratsukot kävelivät pitkin ohjin. "Ottakaa vain ohjat käteen, ja ruvetaan samantien hommiin. Tehdään pitkillä sivuilla ravissa siksak-kuviolla pohkeenväistöä ja kun pääsette lyhyen sivun keskelle, nostakaa laukka, tehkää pääty-ympyrä kavaletti ylittäen ja sitten taas raviin ja toiselle pitkälle sivulle pohkeenväistöä uudelleen."

Ratsukot tekivät työtä käskettynä ja suorittivat alkuverryttelyä melko tasaisesti. Alkuun Sonjalla sekä Ennillä hevosineen oli hieman pullikointia pohkeenväistössä, mutta tasaisen ratsastuksen ja selkeämpien apujen myötä myös Gode että Valma tyytyivät kohtaloonsa ja alkoivat polkemaan takajalkoja vatsan alle. Jonnalla sekä Poksulla puolestaan homma tuntui luistavan hyvässä yhteisymmärryksestä alusta saakka; väistöt sekä siirtymät laukkaan että laukasta raviin olivat helpon ja mutkattoman näköisiä.

Kun ratsuja oli saatu viritelty melko tehokkaasti pohkeen eteen ja ne alkoivat hiljalleen kantamaan itseään paremmin, lähdimme ratsastamaan kukin vuorollaan pitkälle sivulle sijoitettua suhteutettua esteväliä, joka koostui kahdesta pystystä ja yhdestä okserista. Alkuun ratsukot pääsivät hyppäämään tehtävää noin 70cm korkeudella omalla ratalaukallaan, mutta hiljalleen esteitä nostettiin kohti metriä ja laukkaa alettiin säätelemään sekä lyhyemmäksi, että pidemmäksi. Kun ratsastajat muistivat nousta esteen jälkeen itse pystyyn eivätkä jääneet vähän jokainen vuorollaan maakaamaan hevosen kaulan päälle, myös vaikeampi tehtävä - ensimmäinen väli pidennettynä ja toinen väli lyhennettynä - onnistui melko mutkattomasti. Ja hyvä niin, sillä hevosen lyhentäminen pidentämisen jälkeen on kaikista hankalimpaa usein sekä itse hevoselle, että myöskin ratsastajalle. "Jes, sehän alkoi sujumaan jo ihan kiitettävästi. Ottakaa vain kaikki hetkeksi käyntiin, niin lähdetään sitten hyppäämään pientä rataa." tuumin, ja lähdin mittaamaan jalan vielä suhteutettujen välien pituuksia.

Päivän rata tarjosi meille hyvin monenlaista tehtävää; kääntämistä sekä suoraan ratsastamista, lyhentämistä ja pidentämistä, hyppäämistä tavanomaisella suoralla linjalla että vinoon sekä muutamia erikoisesteitä kuten venyvyyttä vaativa trippeli sekä rohkeutta vaativa vesimatto, joka oli vihdoin saanut vettä päälleen. Kun ratsukot valmistautuivat päivän agendaan, kerroin heille viime hetken tärpit - radalla täytyy muistaa pitää ajatus kasassa ja oikeasti ratsastaa siellä esteiden välissä, sillä muuten esteet tulisivat liian nopeasti vastaan.

Sonjalla ja Godella sekä Ennillä ja Valmalla oli läpi valmennustunnin hyvin samantyyppiset ongelmat - hevoset etenivät mielellään vähän pitkänä pötkönä eikä oikein halunnut nousta takajalkojensa päälle, jonka vuoksi hevoset tekivät useita etujalan virheitä esteille, joiden lähestyminen olisi vaatinut pientä kokoamista. Heti, kun Sonja ja Enni sai ratsastettua hevosiaan kokonaisuudessaan paremmassa paketissa, etujalan virheet jäivät unholaan ja tekemiseen löytyi upea tekemisen meininki. Jonna ja Poksu puolestaan tekivät hommia tasaisen varmasti; hevonen oli jatkuvasti ratsastajansa kuulolla ja se sekä lyhensi että pidensi laukkaansa tarpeen mukaan. Alkuun vesimatto oli orille pienoinen mörkö, mutta Jonna osasi ensimmäisen stopin jälkeen ratsastaa hevostaan kannustavasti sekä estettä ennen sekä myös esteen jälkeen. Näin vedestä saatiin myös Poksulle positiivinen kokemus!

Kaikenkaikkiaan valmennus sujui oikeastaan yllättävän hyvin - ratsastajilla oli hyvin samankaltaisia tyyppivirheitä, mutta jokainen tytöistä kuunteli annetut ohjeet ja korjasi tekemistään ohjeiden mukaan. Vaikka päivän tehtävät eivät olleet helpoimmasta päästä, saatiin kaikille erittäin hyviä pätkiä ja onnistumisen riemua!


28.-29. heinäkuuta 2017 - Heinäkuun viimeisen viikonlopun aikana päätimme isomman joukkion kanssa tehdä yhdessä jotain mukavaa. Aluksi suunnitelmissa oli ratsastuslenkki piilopirtille ja siellä yöpyminen, mutta suunnitelmat menivät uusiksi, sillä jonkun pitäisi olla lauantaiaamuna tekemässä aamutallia, joten päätimme lähteä vain pitkälle yömaastolle ja saapua kuitenkin yöksi takaisin kotiin. Joni lupasi hoitaa iltatallin ennen lähtöään, joten siitä meidän ei tarvinnut murehtia, kunhan vain pakkasimme kamamme ja varustaisimme hevoset lähtökuosiin.

Janne lähti hakemaan viimeisiä matkaan lähteviä hevosia pihattolaitumelta ja itse kannoin varusteita harjauspuomille. Jooni oli ollut Alissan kanssa meillä viime yön ja hänkin kävi kipaisemassa hevosensa Allyn ja talutti siinä samalla Jeren Viivi-tamman puomille odottamaan. Jannen palattuaan toiselta hakureissultaan puomilla seisoskeli reippaana kahdeksan hevosta, joita saapuivat vielä hoitamaan Jalle Saran kanssa sekä pyörillä pihaan kurvanneet Jere ja Eevi. Kukin saisi liikuttaa omat hevosensa ja vierailevilta ratsastajilta oli tullut vain toivetta, että hevosten pitäisi olla rauhallisia ja kilttejä, sillä sen enempää Alissalla, Eevillä kuin Sarallakaan ei ollut juurikaan kokemusta ratsastuksesta tai hevosista yleensäkään, mutta poikien kautta hekin olivat innostuneet harrastuksesta ainakin jollain asteella.

Eevi oli käynyt talleilla pariin otteeseen Jeren mukana ja tänään hän saisi kivuta Jeren suokkitamman satulaan Jeren ottaessaan ratsukseen hieman veikeämmän mustanginsa. Harjaus sujuikin Eeviltä jo tottunein ottein hevosen ollessa tuttu, mutta takakavioiden kohdalla hän huikkasi meitä muita avuksi ja tyytyi vielä katselemaan vierestä niiden puhdistusta. Niillä muutamilla ratsastuskerroillaan Eevi oli käyttänyt 3/4 kerroilla englantilaista satulaa, joten sellainen nakattiin myös tänään Viivin selkään pinkin neliöhuovan päälle. Saralle ja Alissalle varustettiin puolestaan Etelä-Suomessa Evannan kanssa viikonloppulomaa viettävän Veikan hevoset, joiden liikutus hoituisi kätevästi tässä samalla. Sekä Harmo että Conny olivat lisäksi molemmat myös erittäin hyväntahtoisia hevosia, jotka kantaisivat tottumattomat ratsastajansa varmasti varmoin ottein.

Hitaimpia odotellessani rapsuttelin Tinan harjantyveä ja varmistin vielä vyön sopivan kireyden ennen selkään nousua. Tammalle oltiin hommattu toiseksi satulakseen all around -lännensatula, joka on etenkin maastossa ollut todella mukava peli. Myös suitsivalikoimaa laajennettiin kuolaimettomilla suitsilla, joilla voi kulkea vaikka koko matkan pitkillä ohjilla tamman reagoidessa erittäin tarkasti pelkkään istuntaan ja pohjeapuihin. Vieressämme lännenvarusteisiin varustetun Poksun selässä istui Janne, joka oli puhunut yhteisestä reissusta jo pitkään. Poksu oli myös tohkeissaan lähdössä liikkeelle Jannen rapsutellessa mietteliäänä liinakkonsa karvapeitettä. Saa nähdä kuinka kauan hevonen on rikastuttamassa arkeamme, sillä tällä olisi paljon annettavaa pitkäsukuisten suomenhevosten jalostuksessa, johon sitä on myös kyselty Kadotettujen Suomenhevosten suunnalta. Vaikka Janne ei mielellään luovu hevosestaan, ymmärtää hänkin minkälainen jalostusarvo orilla on. Poksu siirtyisi todennäköisesti kuitenkin vain jalostuskäyttöön Pierrelle, mutta sen ohella siitä ei olisi aktiiviseen harrastuskäyttöön, joten Janne on jo hiljalleen seuraillut myytäviä suomenhevosia uuden hevosen varalta.

Jalle avusti Saran Harmon selkään ja hyppäsi itse kevyesti pihamaalla ohjat maassa seisovan Jimmyn kyytiin ja huikkasi meidät muut peräänsä. Alissa hieman hermoili ison tamman kyydissä, mutta hän sai hyvin aikaa totutella hevosen liikkeisiin Joonin ottaessa alkumatkan ajaksi hevosen käsihevosekseen istuessaan itse Allyn satulassa. "Eihän tää ookkaan niin paha", Alissa tokaisi tovin päästä pienen hymynkareen noustessa hänen suupielille. Muuta reaktiota Connyn ei oletettukaan tuovan, sillä Veikan tamma on aina ollut hyvin kuuliainen ja ratsastajan taidot hienosti huomioiva hevonen. Jooni löysäsi otteensa Connyn ohjista ja antoi Alissan itse ohjastaa hevosta, jota oli helppo viedä pelkällä istunnalla ja kaulaohjauksella.

Sointi lähti halukkaasti liikkeelle ja ohjasin tamman osittain Viivin ja tämän selässä olevan Eevin rinnalle. Rupattelimme aikamme niitä näitä Eevin hakiessa tuntumaa tamman liikkeisiin ja myös Jere kiilasi Awan aivan viereemme vastaten tuttuun tapaansa hyvin sarkastisesti johonkin, mitä olin juuri Eeville sanonut. Mottasin häntä käsivarteen ja istuin tiiviimmin Soinnin satulaan hidastaen tammaa ja jättäytyen perää pitävien Joonin ja Alissan luokse. Myös Viivi-tamma yritti ottaa kaveristaan mallia, mutta Eevi painoi reippaasti pohkeillaan raudikon kylkiä ja käski tämän ylläpitää tasaista vauhtia.

Mutkittelimme tuttuja maastopolkuja ja Jalle ohjasi Jimmyn tottunein ottein juurakoiden ylitse ja kivuten metsäisiä mäkiä ylös ja alas. Kovin korkealle näillä tienoilla ei pääse kapuamaan, mutta rinteiden huipuilta oli kuitenkin hyvät näkymät etenkin nyt, kun iltausva alkoi vallata alapuolellamme olevaa pientä laaksoa samalla tunkeutuen puiden lomasta syvemmälle metsikköön. Pysähdyimme juottamaan hevosiamme metsän läpi pujottelevalla kapealla joella, mutta vain Conny ja Harmo malttoivat kastaa turpansa veteen muiden kuunnellessa tarkkaavaisina metsän ääniä. Vain noin kaksi metriä leveässä joessa oli muutamia varsin matalia kohtia, joita käytimme hiljalleen virtaavan vesistön ylittämiseen. Awa kahlasi Jeren pyynnöstä ensimmäisenä joen ylitse ja heti perässä seurasi kavionsa tarkasti asetteleva Poksu, joka nousi yhdellä rykäisyllä joen vastarannalla olevan törmän päälle. Viiviäkään ei vesi häirinnyt, mutta penkereelle se ei heti ponkaissut, vaan pyöri hetken aloillaan. Viimeinenkin ratsukko tuli kuitenkin perässämme näytettyämme Soinnin kanssa ensin mallia, joskin Eevillä meinasi tasapaino järkkyä tamman ison loikan seurauksena.

Metsän siimeksestä kuljimme avarammille maille ja kesantopelloille, joissa halukkaat kävivät vetämässä hieman rallia keskenään. Eevi, Sara ja Alissa jättivät kisailut muille ja Jannekin kävi vain hetken aikaa sparraamassa meitä vauhtiin, ennen kuin jättäytyi Poksun kanssa raville. Soinnin kanssa jäimme hetkessä vikkelämpien lämminveristen taakse, mutta tamma liikkui kuitenkin innokkaasti eteenpäin. Awa, Jimmy ja Ally saivat kunnon kilpailuvietin päälle ja kolmikko päästeli menemään mullan vain lentäessä kavioiden rummuttaessa maaperää. Jere ja Jalle pysyivät vain hetken Joonin ja tämän tamman perässä, kunnes aikoinaan laukkahevosena vaikuttanut Ally pisti isomman vaihteen silmään ja kiri itselleen etumatkaa. Jimmy kävi hieman kierroksilla spurtin jäljiltä, ja se olikin nyrpeissään joutuessaan hidastamaan taas käyntiin ja lähtemään suuntaamaan kotia kohden.


22.02.2017 - Kerrankos sitä sattuu olemaan oikeaan aikaan liikkeellä, kun satuin hoksaamaan Suomenhevoskantakirjan kaksi avointa tilaisuutta. Viimeinen ilmoittautumispäivä on tosin jo viikon päästä, joten varmuutta mukaan mahtumisesta ei ole. Jos tilaa kuitenkin on ollut, niin 15. maaliskuuta ja 20. maaliskuuta olisi tarkoitus kärrätä meidän hevosiamme kantakirjattavaksi. Ensimmäisenä järjestettävä tilaisuus on siinä mielessä poikkeuksellinen, että se on avoinna kaikille niille suomenhevosille, jotka eivät ole kantakirjakelpoisia sukunsa tai näyttelymenestyksen perusteella. Erikoistilaisuuteen meiltä ilmoitin Ilon Poksun ja E.T. Voluutin, joista ainakin Poksun uskomme pärjäävän vähintään kolmannen palkinnon arvoisesti. Maaliskuun viralliseen tilaisuuteen olisimme sitten lähdössä äiti-tytär -kokoonpanolla, eli Oprakan ja Aprakan kanssa. Siinä missä Poksua ja Volua yritetään kovasti tarjota R-suunnalle, ilmoitettiin molemmat tammat arvosteltavaksi työhevosina. Arma on sopusuhtainen ja hyvätyyppinen työhevonen ainakin omaan silmään, joten sen kanssa voi tulla yllättävääkin menestystä, mutta koska Oprakka ei ikävä kyllä vastaa aivan T-suunnan hevosille asetettuja kriteereitä, lähdemme sen kanssa aluksi tavoittelemaan kolmatta palkintoa ja toki varovaisesti toivomaan kakkosta.


21.12.2016 - Ihan kuin näin joulun alla ei muutenkin olisi kädet täynnä töitä, kun pitäisi muun muassa talli ja tupa laittaa sellaiseen kuntoon, että itse joulupyhinä voi vain olla ja rentoutua. Ja vielä mitä, päätimme kuitenkin koko talliporukan voimin ottavamme osaa Vaahterapolun joulukisoihin, joissa miteltäisiin perinteisten koululukkioen lisäksi myös hiihtoratsastuksessa sekä hankilaukoissa. Saisivat pojatkin itselleen mieluista tekemistä, heitä kun nuo enkkutyylin kisat eivät hirveästi nappaa. Pakkasimmekin hevoset kisa-aamuna autoon ja lähdimme huristelemaan parin hevostrailerin voimin Vaahterapolkua kohden. Neljän hevosen tilavaan vaunuun oli mahdutettu matkaan lähteneet pojanjässikät: Jannen Poksu, Joonin Voluutti, Jeren Walle sekä Kadotetuista Suomenhevosista meillä täysylläpidossa oleva Rannikkojannu. Hyppäsimme Jannen kanssa toisen auton kyytiin ja perässämme tulevassa kaksipaikkaisessa kuljetuskopissa matkaa tyytyväisinä tekivät myöskin Kadotettujen omistuksessa olevat suomenhevostammat Utu-Valssi ja Pikku-Roosa.

Matka taittui jouten ja saavuimme hyvissä ajoin perille. Pojat jäivät purkamaan hevosia ja varusteita autoista ja itse kipaisin infopisteeltä hakemassa kisanumeromme ja päivän aikataulun. Ensimmäisenä vuorossa oli kolmen luokan koulukisat, jotka pidettäisiin mukavan lumipeitteen saaneella ratsastuskentällä. Meillä oli hyvin aikaa ensimmäisen luokan ajan valmistella hevosiamme, sillä Janne starttaisi Poksun kanssa vasta toisessa luokassa. Helpon B:n kouluohjelman liikkeet olivat molemmille hyvinkin tuttuja, mutta Janne ei ihan hirveästi ole lajia kisannut, eikä rataohjelmien ulkoa opettelu kuulu muutenkaan hänen vahvuuskiin, joten tulos voi olla mitä vain. Kolmannessa luokassa pääsen sitten itse esittelemään taitojani Utu-Valssin kanssa, kun starttaamme tämän päivän haastavimmassa eli helppo A -luokassa.

Janne nakkasi Poksun selkään mustan yleissatulan ja mallasi vielä satulavyön säädöt kohdilleen ennen kuin lähti verryttelemään hevostaan. Poksu liikkui heti ensimmäisestä askeleestaan lähtien erittäin tomerasti ja kuunteli korvat hörössä omistajansa ohjeita, mutta tästä huolimatta Janne ei verryttelyjen jälkeen suunnannut kovin rennolla mielialalla kentälle. Huikkasin heidän perään vielä onnentoivotukset, ennen kuin kipaisin katsomoon seuraamaan kaiken kaikkiaan varsin hyvin mennyttä suoritusta. Poksu liikkui rennosti ja ratsukon välillä vallitsi yhteysymmärrys, mutta yksi unohdus kävi ratsukon kulkiessa keskihalkaisijalla käynnin sijaan. Janne hoksasi mokansa melko pian ja tiputti Poksun käyntiin, mutta tuomarit olisivat olleet täysin puusilmiä, elleivät olisi huomanneet hevosen ilmavaa raviosuutta. Janne ruoti itseään melko kovin sanakääntein suorituksensa päätteeksi, mutta tiesin hänen toipuvan unohduksestaan varsin nopeasti. Poksu pääsi huilimaan hetkeksi, sillä palkintojenjako järjestettäisiin vasta viimeisenkin luokan päätyttyä, eli siinä välissä kentällä nähtäisiin myös minun ja Udun menoa. Tamma olikin jo lähtövalmis, joten nopeiden alkulämmittelyjen jälkeen siirryimme kentän laidalle vartomaan vuoroamme.

Itse muistin kuin muistinkin luokkamme ohjelmanumeron, mutta muuten homma meni melkolailla pipariksi. Olisin voinut ratsastaa tiet hieman tarkemmin ja Utukin olisi voinut liikkua terävämmin, mutta en jaksanut ottaa tuloksesta stressiä, sillä olimme tulleet tänään tänne pitämään lähinnä hauskaa. Kilpailuhenkinen kun olen, jäi suorituksemme kuitenkin hieman kaihertamaan takaraivoon, mutta siirtyessämme takaisin kuljetusautomme luokse unohtuivat hiomista vaatineet kohdat kokonaan Udun pehmeässä ravissa. Olin hyvillään siitä, että Pierre oli päättänyt uskoa juuri tämän tamman meidän huomaamme, sillä monet mukavat maastoreissut ja muut virikkeet olisivat jääneet kokematta ilman sitä. Luokkaamme seurasi jokaisen tason palkintojenjaot, joissa Janne ja Poksu sijoittuivat hienosti viidenneksi ja myös minä ja Utu saimme kuin saimmekin ruusukkeen muistoksi neljännestä sijastamme! Kaikki menikin loppujen lopuksi paremmin kuin odotettiin ja ruusukkeensa myötä Jannekin voi ehkä lopettaa syyttelemästä itseään.

Poksu ja Utu pääsivät nyhtämään kuivaheinää meidän siirtyessä seuraamaan hiihtoratsastuskisoja. Jalle ravaili Rannikkojannun kanssa Janin kiinnittäessä lyhyitä suksia jalkaansa. Hevosten hiihtoratsastusluokkaan osallistuvalla kolmikolla oli edessään pieni rata, joka tuli selvittää hyväksytysti sekä ratsukon että perässä tulevan hiihtäjän toimesta. Jani oli harrastanut lumilautailua ihan ammatikseen ja myös suksilla laskettelu oli hänelle tuttua puuhaa, joten pystyssä pysymisessä ei ollut vaikeuksia. Jalle ohjasti tarkasti tarmokkaasti askeltavaa ravuria, ja ratsukko kulkikin koko radan vain ja ainoastaan ravissa, sillä se on Jannulle huomattavasti mielekkäämpi askellaji kuin laukka. Ainakaan omaan silmään kolmikko ei tehnyt mitään hirvittäviä virheitä, vaan meno näytti oikein vaivattomalta, enkä itsekään olisi varmasti pystynyt moiseen. Hiihtokisoja seurasi vielä hankilaukat, joihin lähdin itse hyvissä ajoin valmistumaan Pikku-Roosan kanssa. Hevosluokkaan osallistuivat myös Jooni Voluutilla ja Jere Red Wingsin kanssa. Pikkutamma Roosa paineli kyllä menemään minkä kintuistaan pääsi, eikä jäänyt paljon jälkeen voiton napanneesta tilastotammasta. Myös hevosluokassa meidän pooppoo pärjäsi hyvin Voluutin pingottua toiseksi ja lähes kolmanneksi kirineen Wallen sijoituttua neljänneksi.

Päivä oli ennen kaikkea mukava sekä tapahtumarikas, mutta saimme myös tulosta aikaiseksi ja etenkin laukkakisoissa hevosemme pärjäsivät hyvin. Jallen, Janin ja Rannikkojannu-orin ryhmä nimitettiin päivän hiihtomestareiksi, vaikkei kolmikon kokonaisaika ollutkaan kaikista paras. Etenkin Janin hiihtotaitoja kehuttiin vuolain sanoin, mutta myös hevosen upeaa ravia. Minä ja Roosa saimme Hankikiitäjä-tittelin nimiimme, sillä tuomariston mukaan pieni tamma taisteli kuitenkin tulisesti ja kiri lähes länniltä aivan ensimmäisen ratsukon rinnalle häviten heille vain niukasti. Kuulemma kunnon taisteluhenkeä löyty tästä hevosesta. Loppurupeaman päätteeksi hoidimme hevoset matkakuntoon ja kävimme vielä hakemassa pientä purtavaa paikan päällä olevalta kioskilta, ennen kuin hyppäsimme autoihin ja lähdimme huristelemaan kotia kohti. Janne onneksi ajoi, joten itse pystyin vain syömään ja taisinpa torkahtaakkin matkan aikana.


18.12.2016 - Puoliveritalli Royal Gear saattoi olla hieman liian fiini meidän suomijunteille, mutta niin vain päätin ilmoittaa itseni ja pari tallin hevosta Christmas Special -nimeä kantavaan rataestekilpailuun. Joonin Voluutti-hevonen saisi osallistua ensimmäiseen luokkaan, jossa estekorkeus vaihteli 70-80 senttimetrin välillä. Lisäksi mukaan lähti Ilon Poksu, ja koska Janne ei itse ole englantilaistyylisistä ratsastuskisoista juurikaan innostunut, kipusin minä myös hänen ratsunsa selkään 90-100 senttimetrin korkuisten esteiden luokassa. Janne lähti kuitenkin matkaseuraksi ja hoitamaan hevosia, joten oma työrupeamani pienentyi huomattavasti. Automatka sujuikin jouten niitä näitä rupatellessa, Janne olikin ollut töissä päivät, joten emme ihan hirveästi olleet ehtineet sanasia vaihtaa kuluneen kahden viikon aikana.

Noin kello yhdeltä paikan päälle saavuttuamme edessämme avautuivat hienot ja hyvin hoidetut tilukset, jonka pihamaalla käveli toinen toistaan hienompia hevosia - yllättävän iso osa osallistujista näytti olevan suomenhevosia, ja myös meidän trailerista kohta pihalle talutettiin kaksin kappalein tätä Suomen ylpeyttä. Poksu seisoi vielä hieman uneliaana Jannen vieressä, mutta Tintti terästäytyi heti talutettuani sen alas ramppia pitkin. Se hörisi ja tanssahteli aloillaan malttamattomana lähtiessämme etsimään meille varattuja vieraskarsinoita. Saman porukan hevosille oli pyritty varaamaan aina vierekkäiset karsinat ja ainakin meidän kohdalla siinä oli onnistuttu, mistä olin enemmän kuin iloinen - Tintti olisi varmasti ollut kahta kauheampi, jos Poksu ei olisi ollut lähettyvillä kera rauhallisen olemuksensa.

Harjailtuamme hevoset hyvillä mielin, lähde itse tutustumaan tulevaan rataan paremmin. Ennakkotietona oli annettu, että kukin rata sisältäisi vähintään kymmenen estettä ja virheettömän alkuosuuden jälkeen myös enemmän, eikä radan rakennukseen ole käytetty muun värisiä elementtejä kuin punaisia, valkoisia ja tummanvihreitä. Estetolppiin ja puomeihin oli ripusteltu myös erilaisia koristeita, joista mainittakoon vaikkapa kuusenpallot, satiininauhat, kulkuset ja jouluvalot. Vieno tuuli heilutteli koristeita sen verran, että kulkusista helähti aina välillä ilmoille heleä kilahdus. Saa nähdä mitä meidän hepat näihin virityksiin sanovat, mutta omaan silmään rata näytti ainakin visuaalisesti upealta.

Radat vaikuttivat muuten melko helposti muistettavalta, mutta ratsastuksellisesti ne tarjoaisivat varmasti haasteita ihan riittämiin. Janne oli satuloinut Voluutin valmiiksi, joten minun ei tarvinnut kuin hypätä satulaan ja karauttaa lämmittelyalueelle, joka kuhisi toisista ratsukoista ja heidän huoltoyksiköistään. Ori tiiraili pää korkealla joka suuntaan, eikä sillä tuntunut aluksi olevan kuin kaksi vaihdetta; hurjasti eteenpäin tai paikoillaan pysyminen. Kovin montaa lämmittelyestettä emme edes ehtineet koittaa, sillä kentällä oli hirveä ryysis ja alku meni lähinnä ratsuni rauhoitteluun ja yhteisen sävelen löytämiseen. Kisakentän laidalle lähdimme kuitenkin hieman 'katotaan nyt mitä tuleman pitää' -fiiliksillä, eikä Tinttikään tuntunut olevan ihan ajan hermolla.

Olimme Tintin kanssa luokkamme viimeisiä osallistujia ja seuraavassa luokassa Poksun kanssa puolestaan ensimmäisiä, joten Janne kävi kilttinä verryttelemässä hevosensa ja tuli vielä seuraamaan meidän suoritustamme kentän laidalle - jes, lisää paineita itselleni. Meitä edeltävä ratsukko teki lähes virheettömän suorituksen, mutta joulukoristelut saivat hevosen lopulta epäluuloiseksi viimeisellä sarjalla ja kieltohan sieltä tuli ja täten myös virhepisteitä. Ohjasin Tintin seuraavaksi kentälle ja nyökkäsin tuomaristoon päin aloituksen merkiksi. Luvan saatuani napautin orin liikkeelle ja ohjasin tämän hieman hermostuneena ensimmäiselle esteelle. Aina ennen esteitä ori kohotti päätään vielä tavallista korkeammalle ja ponnisti ensimmäisille esteille hurjan kaukaa; oli vain senttien päässä, etteivät takajalat olisi kolauttaneet ylimpiä puomeja alas kannattimilta. Seisoskelu ennen omaa vuoroa tuntui kuitenkin rauhoittaneen Voluutin mieltä tämän saatua tutkailla ympäristöä kaikessa rauhassa, joten se liikkui kyllä yllättävän sukkelasti ja kuunteli apujani vääjäämättä. Uskalsin myös itse rentoutua ja otin orin taidoista kaiken irti. Tiukoissa kaarroksissa saimme kirittyä aikaa kiinni orin kääntyessä sutjakasti ja virheettömän alkuosuuden jälkeen jatkoimme myös toiseen osuuteen, joka oli hieman huonosti muistissa, sillä en ollut uskonut meidän pääsevän ensimmäistä kierrosta pidemmälle. Mutta vielä mitä - Voluutti huristeli esteiden ylitse tyylipuhtaasti ja takoi ilmeisesti myös varsin hyvät ajat sekuntikelloon. Myös Janne sanoi menomme näyttäneen menevältä, mutta varsinaisia tuloksia saisimme odottaa vielä parin luokan verran, sillä kaikkien luokkien sijoittuneet palkittaisiin kerralla.

Olin ihan pilvissä ja hymy ylsi korviin asti ensimmäisen suorituksemme jälkeen, mutta en ehtinyt sitä kauaa fiilistellä, kunnes kipusin jo Poksun selkään jätettyäni Voluutin Jannen hellään huomaan. Kävin itsekin ottamassa orille vielä hieman lämpöjä päälle, ja tämä hevonen tuntui heti huomattavasti kepeämmältä ratsastaa. Minun tehtäväkseni ei tuntunut jäävän muuta kuin satulassa pysyminen ja suunnan sekä vauhdin määrääminen. Poksu onkin aina halunnut miellyttää ratsastajaa ollen täten helppo ratsastettava. Tällä kertaa lähdinkin radalle varmoin mielin ja jo ensimmäiset hypyt olivat erittäin tasaisia ja otteiltaan varmoja. Poksu laukkasi kepeästi ja myös hypyt lähtivät yhtä vaivattomasti, joten liitelimme helposti toiseen osioon ilman virhepisteitä. Ori ei tuntunut edes huomaavan kulkusia tai muita jouluvirityksiä, vaan keskittyi tosissaan itse hyppyihin. Vauhtia olisi voinut pistää hieman enemmän, mutta ohjatessani hevosen kerran huonosti yhdelle esteelle, otin lopun radasta hieman varovaisemmin, jotta välttyisimme virheiltä. Puhdas rata sieltä tulikin, vaikka aikaa se ottikin.

Vuoromme päätyttyä veimme hevoset lainakarsinoihin ja hoidimme kuntoon. Ripustimme molemmille puoliksi täynnä olevat heinäverkot, ennen kuin lähdimme nauttimaan joulupuuroa, glögiä ja pipareita, joiden oikea tarjoiluaika olisi tosin päättynyt jo puolen päivän aikaan, mutta kisoihin osallistuneille niitä oli varattu myös myöhemmälle ajalle. Kävimmekin syömässä vatsamme täyteen, ja etenkin puuro oli suussa sulavaa pienen kanelipeitteen ja voinokareen myötä. Oma luokkamme viimeinen ratsukko oli jo ehtinyt tehdä suorituksensa ja enää oli vuorossa kaksi neljän ratsukon luokkaa, joten jouduimmekin jo varsin pian siivoamaan astiamme ja kipittämään takaisin hevosten luokse. Suitsimme kummankin ja talutimme kentän laidalle, josta pyydettiin ensiksi ensimmäisen luokan ratsukot sisään. Janne punttasi minut Voluutin paljaaseen selkään ja ravasimme muiden mukana kaartoon tuomariston eteen. En voinut kuin toljottaa suu auki tuomareita heidän julistaessa minut ja hevoseni luokkamme voittajiksi - olimme peitonneet seitsemän muuta ratsukkoa, muun muassa toiseksi tulleen holstein-tamman ratsastajineen. Tuomari kävi kiinnittämässä orin suitsiin hienon ruusukkeen ja minä sain pideltäväkseni pienen lahjapussukan, jossa näytti nopealla silmäyksellä olevan ainakin herkkuja hevoselle sekä jokin kirjekuori. En jäänyt sitä ihmettelemään sen enempää, vaan lähdin vetämään kunniakierrosta muiden ratsukoiden seuratessa perässämme. Tintti vaikutti olevan syystäkin itseensä tyytyväinen ja päästeli ihan kunnolla menemään, ja olikin työn ja tuskan takana saada se pysähtymään parin kierroksen jälkeen.

Poksun kanssa tuloksemme ei ollut yhtä mairitteleva, vaikka olinkin kokonaisuutena ehkä meidän suoritukseemme tyytyväisempi. Tuloksena oli viides sija yhdeksän ratsukon joukosta, joten saimme vielä ruusukkeen kotiin viemisiksi. Palkintopussukoita ei kuitenkaan meille asti enää herunut, mutta Poksulle saisi varmasti osansa Tintin pussukasta. Viimeisten palkintojen jaon jälkeen Royal Gearin joulurieha päättyi joululaulujen säestämänä ja lähdimme valmistelemaan hevosiamme automatkaa varten - kello oli jo melko paljon ja kotiinkin olisi ihan kiitettävästi matkaa, joten saisimme painua suorinta tietä pehkuihin perille päästyämme. Sekä Poksu että Tintti kävelivät tyytyväisinä, mutta hieman väsyneinä kuljetusautoon, jossa annoin molemmille vielä omenanpalaset, jotka olin napannut Voluutin voittamasta pussukasta. Pussissa oli ollut myös pieni lahjakortti hevostarvikeliikkeeseen, josta voisin käydä hankkimassa jotakin pientä mukavaa nelijalkaisille ystävilleni.


25.09.2016 - Viidettä kertaa järjestettävä KRJ Champions -ratsastustapahtuma pidettiin tällä kertaa näin syksyn loppupuoliskolla ja myös Poksu ilmoitettiin näihin nelipäiväisiin karkeloihin KRJ Young Champion -luokkaan, jossa osallistumisvaatimuksina oli hevosen 5-8 vuoden ikä sekä vähintään kahdeksan kilpailuosallistumista koulukisoista. Osallistujia otettiin kisaamaan rajaton määrä ja Poksun kanssa KN Special -luokassa ensimmäisenä päivänä starttasikin yli 90 ratsukkoa. Päivä venyikin pitkäksi ja suuri kisahumu hieman jänskätti kokenutta kisahevosta, joka selviytyi kuitenkin 35. sijalle saaden 62.546 prosentin tuloksen sekä oikeuden jatkaa seuraavalle kilpailupäivälle. Jokaisena päivänä jatkoon pääsivät vain yli 50% tuloksen saaneet, mutta ensimmäiseltä päivältä kuitenkin enintään 75 parasta ratsukkoa.

Ensimmäisen oman kisasuorituksemme päätteeksi Poksu pääsi vuokratarhaan lepäilemään itse hipsiessäni seuraamaan päivän muita luokkia. Illemmalla kävimme vielä kevyellä maastolenkillä, jonka jälkeen aloimmekin valmistautua seuraavan päivän koitokseen - tulosta pitäisi saada parannettua, jos mielisimme päästä vielä jatkoon. Rata vaihtuisi joka päivä ja kakkospäivänä liikkeitäkin olisi jo muutama enemmän, joten homma vaatisi myös itseltäni ainakin muistin kannalta parempaa työskentelyä.

Toisena kisapäivänä heräsin hyvissä ajoin, jotta ehdin harjailla orin rauhassa ja käydä hakemassa verryttelykentältä hieman tuntumaa vaadittaviin liikkeisiin. Laukkatyöskentely luisti hyvin, mutta ravissa Poksu liikkui hieman vaisusti ja huonossa tasapainossa, mikä pitäisi saada korjattua ennen suoritustamme. Toiseltakin päivältä jäi hieman parannettavaa, mutta nostimme tulostamme 63.804 prosenttiin ja viimeisenkin ratsukon suoritettua radan tipahdimme 26. sijalta yhden sijoituksen alaspäin. Sijalla nro. 27 pääsisi kuitenkin jatkamaan seuraavalle päivälle, johon otettiin tällä kertaa vain 50 parasta ratsukkoa. Alkujoukosta oli siis pudonnut jo lähes puolet pois, joten tässä vaiheessa olin jo varsin tyytyväinen Poksuun ja yhteiseen suoritukseemme.

Kolmas kisapäivä valkeni melko tuulisena ja herkimmät hevoset säpsähtelivät herkästi tuulen tarttuessa puiden oksiin tai katsojan takinhelmoihin. Rohkealuontoinen Poksu ei viitsinyt isommin noteerata äkkinäisiä ääniä, mutta sekin oli hieman normaalia valppaampi kivutessani sen selkään ennen suoritustamme. Ympäristön hälinä haittasi huomattavasti keskittymistämme ja etenkin pysähdysten kanssa teki tiukkaa saada hevonen asettumaan aloilleen halutuksi ajaksi. Pääsimme kuitenkin jatkamaan viimeiselle kilpailupäivälle 61.354% suorituksella, mutta vain rimaa hipoen - jatkoon päästettiin 25 parasta ratsukkoa ja me olimme se viimeinen pari.

Ennen viimeistä suoritustamme minua taisi jännittää enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta onneksi Poju oli rauhallinen ja liikkui hyvillä mielin. Jo lämmittelyissä yhteistyömme tuntui pelaavan hyvin ja hevonen reagoi antamiini apuihin tunnollisesti ja nopeasti. Viimeisenä päivänä ratsastettaisiin kür-ohjelma, eli itse suunnittelemamme ohjelmat, joihin on yhdistetty haluttu musiikki. Liikkeet oli annettu valmiiksi, eli niistä täytyi vain suunnitella huoliteltu ja toimiva kokonaisuus. Aluksi suunnittelin ohjelmaa aivan liian tosissani, mutta antaessani luovuuteni virrata itsestäni ainakin tuntui, että pääsisimme suorittamaan juuri meille sopivan ohjelman. Kolmen ensimmäisen päivän alkutakeltelujen jälkeen rikoimmekin lähes Poksun henkilökohtaisen ennätyksen 71.678 prosentin tuloksella, joka oikeutti meidän lopulta kahdeksanteen sijaan!


12.06.2016 - Kahden päivän vaellus on nyt takana ja saavuimme Metsälammen Ratsutallilta Poksun kanssa hyvillä mielin takaisin kotiin. Vaellusreitti kiersi laajan lenkin Metsälammen tiluksien ympäriltä ja yötä vietettiin Rajajoen viereisellä niittykaistaleella, johon pystytimme teltat ja väsäsimme hevosille väliaikaiset aitaukset, jossa ne saivat käyskennellä yön yli. Metsiksen tapahtumiin on ollut aina ilo osallistua, joten myös nyt oli todella hyvät fiilikset ennen vaellukselle lähtöä. Poksu oli myös pirteä ja liikkui reippaalla asenteella, ja koko homman kruunasi aivan mahtava seura! Pitkästä aikaa pääsi maastoilemaan oikein ison porukan kanssa, meillä kotitallilla kun seuraksi saa usein hyvä jos sen pari henkilöa ratsuineen. Käyskentelimme ison tien ylitse ja kuljimme Mansikkametsän ja pellon välistä kinttupolkua, kun ryteiköstä tielle porhalsi säpsy peura. Etenkin kärkiratsukot kavahtivat yllättävää tulijaa, mutta Poksu ei tainnut erottaa peuraa lajitovereistaan, joten se tyytyi lähinnä kohottamaan päätään ja seuraamaan kiinnostuneena tilannetta.

Matka jatkui niitä näitä raataillen ja Kaarrossateen ja Glass Horsen tallit kiertäen. Rajametsään saapuessamme tunnelmasta tuli hieman mystisempi, kun aurinko yritti tunkeutua korkeaksi kasvaneiden puiden latvustojen läpi ja valaisemaan reittimme. Lehdet suhisivat ja oksat ratisivat tuulen heilutellessa vienosti puiden latvoja. Yöpymispaikka siintikin pian edessä ja Poksu oli tyytyväisin mielin päästessään käyskentelemään tuoretta heinikkoa samalla suuhunsa nyhtäen. Itsekin siirsin ajatukseni heti omiin eväisiimme ja useamman tunnin ratsastuslenkin jälkeen ei mikään vedä vertoja kunnon murkinalle, jonka jokainen ahtoi naamaansa varmasti yhtä hyvällä ruokahalulla kuin allekirjoittanut itse. Porukkaa alkoi valumaan telttoihin yksitellen ja viimeinen sai huolehtia nuotion kunnollisesta sammutuksesta ennen yöpuulle painumista.

Aamulla heräsimme aikaisin, mutta aurinko oli jo ehtinyt levittää säteensä leiripaikkamme ylle. Aamupalan jälkeen käväisin vielä juottamassa Pojun Rajajoella ja varustamisen jälkeen jatkoimme jälleen matkaa. Ori liikkui rennosti, eikä sillä ollut tänään kiire mihinkään. Innokkaammat menijät saivat kiilata ohitsemme ja jäimme hieman verkkaisempien ratsujen kanssa pitämään paikkoja jonon hännille. Rajasillan ali soliseva Rajajoki sai osan hevosista pyörittelemään aluksi silmiään, mutta rohkeimpien näyttäessä mallia, saatiin viimeinenkin hevonen puusillan ylitse, vaikka kavioiden kopina sillan pintaa vasten hieman hirvittikin osaa hevosista. Matka jatkui Rajajoen reittiä mukaillen ja koukkasimme vielä isolta tieltä Mansikkapolulle, jonka kautta pääsimme vielä avaralle niitylle, jossa hevoset saivat juoksennella. Yksi ratsuista huomasi heti tilaisuutensa tulleen ja nykäisi päänsä heinikkoon ja omissa ajatuksissa leijaillut ratsastaja kiepsahti kuperkeikalla ratsunsa kaulan yli maankamaralle. Istualteen pyllähtänyt ratsastaja ei aluksi edes tajunnut tapahtumaa, mutta repesi pian heleään nauruun kerätessään itseään takaisin satulaan.

Loppumatkan ajan naureskelimmekin tapahtuneelle ja annoimme hevosten kulkea rennosti käynnissä ja rauhallisimmat hevoset saivat myös hieman vapaata ohjaa. Joukossa oli myös pari menohaluista yksilöä, joille ei kyllä mielellään olisi itsekään antanut kovin paljon vapaata ohjaa. Reissusta jäi kaiken kaikkiaan oikein hyvät fiilikset, eikä Metsiksen järjestämistä tapahtumista ole varmaan koskaan jäänyt mitään hampaankoloon, kuten ei tapahtunut nytkään. Hyvä yhteishenki oli tälläkin kertaa läsnä, joten Metsälammelle on aina mukava palata! Nyt täytyy vain jatkaa omalla kotipihalla nököttävän tallin asioiden hoitoa; olinhan jo pari päivää reissussa, niin Jere ja Joni olivat kiusallaan jättäneet hommakseni tarhojen siivouksen.


28.05.2016 - Tänään lauantaina kunnassamme järjestettiin jokavuotiset kyläpäivät, jotka sijoittuvat aina ajallisesti johonkin kesän alkuun. Tällä kertaa päiväksi valikoitui toukokuun viimeinen lauantai, jolloin kylän tori täyttyi kävijöistä, pienistä myyntikojuista sekä hyvästä ruoasta ja ohjelmasta. Joka vuosi minut oli kutsuttu paikalle hevosvaunuilla, jotta halukkaat ihmiset saisivat kokea hevoskyydin ihmeellisen tunteen. Hevosajelutuksesta saadut maksut käytettäisiin lyhentämättöminä paikallisen nuorisourheilun eli pääasiassa jääkiekon kehittämiseen. Yksilö- ja parivaljakothan ovat jo niin nähtyjä, joten päätimme lähteä matkaan kahden nelivaljakon voimin. Mukaan lastattiin siis yhteensä kahdeksan hevosta sekä kahdet wagonette-tyyliset nelipyörävaunut, joihin mahtui istumaan neljä matkustajaa kuskin taakse sekä yksi hänen viereen. Parkkeerasimme automme hieman kauemmaksi torin vilskeestä ja aloimme valmistella hevosia ajokuntoon. Isoimmat valmistelut olimme hoitaneet jo kotitallilla, joten hevoset piti muun muassa harjata enää sieltä täältä ja valjastaa vaunujen eteen.

Hoitotoimenpiteiden jälkeen hevoset kiinnitettiin kärryihin niin, että oman vaununi peräparina toimi Hirttivaaran Velmu-Tähti ja Riikinnevan Huijjaus, joista kumpikin ovat vaativan tason valjakkohevosia. Kärkiparina omassa valjakossani toimivat liinaharjakot Ilon Poksu ja Rajattoman Topias, jotka ovat oikein hyvätapaisia ja ihmisvilinää sietäviä hevosia. Tallimestarina toimiva Pirita ohjasi toista hevosvaljakkoa, jonka ensimmäisessä hevosparissa kulkivat Moon Iltarusko ja punaraudikko Tervatti-ori. Kärjessä liikkuivat Kadotettu Tvilli ja tämän parina myöskin oma kasvatti Kadotettu Tentetti. Keskikylää halkova ajotien autoliikenne oli katkaistu pitkältä matkalta, joten suuntasimme autotielle, jota pitkin ajelutuksen hoidimme.

Nelikkoni Velmu, Huijjaus, Poksu ja Topias kulkivat oikein virkeästi heti ensiaskeleelta, ja jokainen hevosista kuunteli tarkkaavaisesti antamiani apuja ja liikkui lähinnä ääniapujen voimalla. Ajopiiskaa käytin pohkeen sijasta ja varsinaista ohjasotetta on juurikaan joutunut ottamaan. Kärkiparina toimivat Poksu ja Topias tulivat todella hyvin juttuun, ja kaksikko rapsuttelikin toisiaan tyytyväisinä aina pysähdyksien aikana. Piritan valjakossa ei ollut yhtään täysipäiväistä valjakkohevosta, vaikka jokainen on jonkin verran lajin kisoissa käynytkin. Kokeneimpana hevosena Iltarusko sai olla kärjessä, jotta ohjaus toimisi mahdollisimman jouhevasti, ja tämän vierellä kulkeva Tervatti-ori oli myös erittäin kuuliainen ainakin aluksi. Vaunujen edessä kulkevat Tentetti ja Tvilli olivat aluksi hieman kohmeessa ja kulkivatkin hieman uneliaasti.

Ihmiset ja etenkin monet pikku- ja vähän isommatkin tytöt olivat todella innoissaan torilla vallitsevasta hevospaljoudesta, ja jokainen hevonen sai osakseen hellyydenosoituksia tauko- ja pysähdyspaikoilla. Kukin hevosista toimi ihailtavalla asenteella, eivätkä hermostuneet, vaikka päivä kuluikin lähinnä rinkiä kiertäen. Tullessamme toista valjakkoa vastaan hevoset haistelivat ja hörisivät toisille ohimennen, mutta muuten ne keskittyivät täysillä työntekoon, vaikkei siinä mitään haastavaa tehtykään. Pitkien käyntiosuuksien ohella kävimme myös suoralla hiekkatiellä ottamassa aina satunnaisesti lyhyitä ravipätkiä, ja tien päässä käännyimme ja toistimme saman myös paluusuuntaan. Ihmisiltä saimme kiitosta hyväkäytöksisistä hevosista ja siitä, että olimme tulleet paikan päälle ihastuttamaan supisuomalaisilla suomenhevosilla. Myös päivän sää helli kävijöitä, kun lämpötila oli parhaimmillaan hieman yli kaksikymmentä astetta. Ilma ei ollut kuitenkaan täysin tyyni, mikä teki päivästä hevosille astetta siedettävämmän, eivätkä ötökätkään häirinneet varmuuden vuoksi sumutetun karkotteen ja pienten tuulahduksien ansiosta.

Päivä sujui varsin jouhevasti, ja kohta oli aika heittää viimeiset reissut kylänraittia pitkin, ennen kuin oli aika pakata kimpsut ja kampsut ja suunnata jälleen tutulle ja turvalliselle kotitallille. Piritan valjakosta Tvilli-ori puhisi loppupäivästä hieman tyytymättömänä, sillä normaalisti se olisi tähän aikaan tarhailemassa yhdessä kavereiden kanssa. Viime aikoina hieman vähemmällä käytöllä ollessaan ori on ehtinyt tottua rennompaan meininkiin, joten sen pienet mielenilmaukset ovat täysin ymmärrettäviä. Tvillin vieruskaveri Tentetti napautti parinsa kuitenkin takaisin ruotuun, sillä se ei viitsinyt katsoa vieressä venkuilevan hevosen touhuja. Muuten muut hevoset kulkivat loppuun asti ilman vastaväitteitä, ja Poksu-ori olisi voinut jatkaa työskentelyä vielä vähintään tunnin verran. Lähdimme kuitenkin valmistelemaan hevosia kuljetusta varten, joten työt oli tältä päivältä hoidettu. Itsellekin nelivaljakolla ajaminen oli mukavaa vaihtelua, sillä sitä ei usein jouda tekemään. Näin hitaassa vauhdissa ohjienkaan kanssa ei tarvinnut säätää, joten seuraavaksi voisimme kokeilla kuuden hevosen valjakkoa!

Tallin ylläpidosta vastaa Jonna (VRL-10531, TYH-0002) ja apuvoimina häärivät pääasiassa Janne, Jere ja Joni.

Ulkoasu © M Layouts   |   Kuva © smerikal (lisenssi, kuvaa on muokattu)