virtuaalihevonen      Kototalli a sim-game horse
Pääsivu Hevoset Toiminta Kuulumiset

M.B. Osmi

Osmi
Nimi: M.B. Osmi "Osmi" Painotuslaji: Esteratsastus
Syntymäaika: 02.06.2018, 6v Väri & säkä: Ruunikko, 165 cm
Rekisterinumero: VH18-031-0279 Omistaja: Anamaria (VRL-10531)
Rotu & skp: Suomalainen puoliverinen, tamma Kasvattaja: Mandelbacke Ahvenanmaa
Saavutukset: Champion-nuori (myönnetty 01/19) EV-I (33 p.)

"Voisitko nyt käyttäytyä, kukaan muu ei ole vielä kiinnostunut susta tarpeeksi tullakseen edes katsomaan?" Vuotias Pulkan ja Polluxin sisko, Osmi, oli juuri esitellyt minulle liikkeitään ja taitojaan hypätessään laitumen portin yli ollessani menossa hakemaan tammaa sisälle siistittäväksi. Anamaria olisi tänään tulossa katsomaan Osmia ja minä totisesti toivoin tamman tekevän lähtemättömän vaikutuksen häneen. Kuulin auton ajavan pihaan samalla kun suljin taakseni jääneen kentän portin ja laskin Osmin vapaaksi kentälle. "Älä jooko nyt hyppää aidan yli, tai jos hyppäätkin niin toivotaan että Ana näkee sen vain lupaavana ominaisuutena estehevoselle" Osmi tapitti minua suklaanruskeilla silmillään ennenkuin laukkasi kentän toiseen päähän, kuin ottamaan vastaan meille saapuneita vieraita.

Osmi on luonteeltaan äärimmäisen utelias ja elämäniloinen nuori, joka tuntuu olevan aina hyvällä tuulella. Jo ennen kukonlaulua se kurkkii pihatosta ja odottaa innoissaan aamun väkirehuja, kun jotkut saattavat kääntävät vasta kylkeään ja ovat pitkään näreissään yhtään normaalia aikaisemmasta herätyksestä. Tamma voi olla tarhatovereilleen yksi maanvaiva loppumattoman energialatauksensa vuoksi, mutta vanhemmat hevoset ovat pitäneet puolensa ja näyttäneet nuorelle paikkansa. Mutta eihän Osmi kauaa usko, vaan puuhailtuaan hetken omiaan on se jälleen puskemassa ja haastamassa kavereitaan leikkiin mukaan. Se on perinyt vanhempiensa innokkuuden esteille ja onkin aina heti valmiina lähdössä hyppäämään, kun irtohypytystä on tarjolla. Tamma hyppää pelottomasti ja sen kanssa on kokeiltu tavan pystyjen lisäksi myös erikoisempia esteitä, jotka eivät ole hidastaneet tämän hevosen menoa. Hyvänä kakkosena tulee liikkuminen maastossa, jossa Osmi harvoin malttaisi kulkea pelkästään käynnissä. Taluttaessa sitä voi joutua muistuttamaan kuka käskee ja ketä ja käsihevosena ollessaan tamma voi yrittää kiilata ratsun ohitse. Ratsastajan alla onkin hyvä olla hyvähermoinen hevonen, joka ei lähde toisen toilailuihin mukaan. Äärimmäisen innokkuuden satunnaisia haittapuolia lukuun ottamatta Osmista on hankala keksiä pahaa sanottavaa; se antaa tarhasta helposti kiinni ja pysyy yllättävän hyvin aloillaan hoidon aikana. Se on tottunut myös hyvin kavioiden käsittelyyn ja niiden vuolu sujuu nykyään hienosti, kunhan otteet ovat rauhallisia. Kenkiä sillä ei ole vielä käytetty, mutta kolmivuotiaaksi käännyttyään nekin olisi tarkoitus ensimmäistä kertaa naulata jalkaan.

Osmi Osmi
© kuvaaja ei tahdo nimeään esille, kiitos!

Hoito-ohjeet:

» Talutus & tarhaus
     » tarhataan Heran, Dinan ja Ursan kanssa
     » riimu jätetään päähän hevosen ollessa tarhassa, muuten voi olla hankala saada kiinni
     » ei märkänä tarhaan, vaan hevonen kuivataan ensin tallissa
     » talutatessa saattaa olla nopealiikkeinen, vieraissa paikoissa talutetaan varalta vain kuolaimella

» Varusteet tarpeen, tilanteen sekä sään mukaan
     » hypätessä suojat kaikkiin jalkoihin, vyö vatsapanssarilla, romaani sekä martingaali
     » estetreenin jälkeen jalat kylmätään geelipatjoilla
     » sietää kylmiä ja kosteita kelejä huonosti, loimitetaan pienilläkin pakkasilla ja sateilla

» Herkkänahkainen
     » kesäisin hyönteissumutteet kovassa käytössä
     » saa herkästi hankaumia esim. likaisista suojista, varusteiden oltava ehdottomasti puhtaita!
     » käytetään kuolainkumeja

Varustekaappi:

» Meksikolaiset suitset kumiohjilla
» Suora kumikuolain, kuolainkumet
» Estesatula, jalustinhihnat, kahdet jalustimet
» Kaksi estehuopaa, romaani
» Kaksi satulavyötä (toisessa vatsapanssari)
» Juokseva läppämartingaali (pehmusteella)
» Kaksi korvahuppua
» Jännesuojat (etujalkoihin)
» Hivutussuojat (takajalkoihin)
» Joustopintelit, geelipatjat
» Pehmustettu riimu, nahkariimu
» Villanaru, nahkanaru
» Villainen ja heijastava ratsastusloimi
» Talli-, sade- ja toppaloimi kaulakappaleella

» Osmin pääväreinä toimivat oranssi & turkoosi
Osmin varusteet

Osmin varusteet on hankittu seuraavista virtuaalisista hevostarvikekaupoista:
Equestrian PRO, OddPixel, Takakujan Tallipuoti, Mestyn Varuste, MWS Boutique, Sokka Luxuries & yksinoikeudella Hemsbury Saddlery

Sukutaulu

i. Ocean Eyes
hann, rn, 166 cm
KTK-I
ii. Olympiad Vegas
hann, rn, 166 cm
KTK-III
iii. Olympero M
hann, km, 167 cm
iie. Wan's Winnie
hann, rn, 163 cm
ie. Mocha Merle Grey
hann, tprn, 169 cm
KTK-I
ei. Malcome Lime
hann, rt, 170 cm
iee. Chocolate Cookie SWA
hann, rn, 168 cm
e. Ira Wv
hol, rnkm, 170 cm
Ch, KTK-III
ei. Fatal Mistake
xx, m, 170 cm
Premier
eii. Easy Occult
xx, m, 175 cm
eie. FalseProphet
xx, rn, 167 cm
ee. Covera MW
hol, rnkm, 167 cm
eei. Veran LH
württ, rn, 164 cm
eee. RGE Cordoba WPE
hol, km, 170 cm

» Jälkeläiset «

01. suomalainen puoliveriori/tamma Nimi, syntynyt 00.00.0000 orista Nimi

» Periyttäminen «

LUONTEENPIIRTEET
   ROHKEUS: ★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ Taso 5: melko rohkea
   KUULIAISUUS: ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ Taso 4: normaali
   TEMPERAMENTTI: ★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ Taso 5: melko temperamenttinen
   HERKKYYS: ★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ Taso 5: melko herkkä
TAIDOT
   NOPEUS: ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ Taso 4: normaali
   KESTÄVYYS: ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ Taso 4: normaali
   HYPPYKAPASITEETTI: ★ ★ ★ ★ ★ ★ ☆ Taso 6: normaalia parempi
   KETTERYYS: ★ ★ ★ ★ ★ ★ ☆ Taso 6: normaalia parempi
   LIIKKEET: ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ Taso 4: normaali

© Arnikan periytymisjärjestelmä v. 1.0


Kilpailukalenteri

ERJ esteratsastus (sijoituksia 00 kpl) / re:

Näyttelytulokset

Päivämäärä Jaos Järjestäjä Tulos Tuomari
12.01.2019 NJ Kototalli Näyttelyn paras nuori Jannica
01.09.2018 NJ Prime Sporthorses Näyttelyn paras nuori Kati

Päiväkirja ja valmennukset

22. joulukuuta 2018 » Irtohypytystilaisuus / Jonna

Osmi kiipesi intoa puhkuen kuljetusvaunuun ja Ana kiinnitti tamman etupuomiin. Paras kaveri Dina oli jäänyt tarhaan keuhkoamaan kaverin yhtäkkiä hävitessä paikalta. Majakalle ja perävaunulle teki hyvää välillä olla erossa toisistaan ja tänään Osmi sai matkakaverikseen Ruun, jonka kanssa se on jo vähän ehtinyt kaveerata. Taluttaessani suomenhevosen ruunikon viereen, alkoi Osmi heti leikkisästi näykkiä toista ja nykiä sitä otsaharjasta kurottaessaan väliseinän yli. "Nyt nätisti!" älähdin puoliveriselle ja Anakin kurkkasi sivuovesta mikä sisällä oli meininki. Lepsuna hevosena tunnettu Ruu uskalsi kuitenkin pitää puolensa vanhempaa vastaan ja sähähti tälle antaen samalla mitalla takaisin. Kaksikko nokitteli puolin ja toisin ja sopu syntyi vasta heinät niiden eteen heittäessäni. Parhaista korsistakin täytyi toki kinastella ja laaria täytyi alkaa kilpaa tyhjentää, mutta hyvällä lykyllä ehtisimme perille asti ennen eväiden loppumista.

Tapahtumapaikalla oli hyvin tilaa kuljetusyhdistelmälle, jonka tällainen kämäisempikin peruuttaja sai helposti parkkeerattua auratulle peltoalueelle. Anamaria hyppäsi vänkärin paikalta ulos ja laski trailerin lastausrampin alas. Hevoskaksikko oli jo hieman rauhoittunut, eikä niitä enää tarvinnut komentaa olemaan kunnolla. Nainen irrotti puoliverisensä etupuomista ja Osmi peruutti tuttuun tapaansa rampin alas kauhealla vauhdilla Ana narussa roikkuen. "PERhana!" kuului auton takaa ja ryskääminen lakkasi siihen. Ruunikko seisoi ylväästi ympärilleen katsellen, eikä ollut mielestään tehnyt mitään väärää. Kyytiin nousua ja etenkin sieltä poistumista täytyisi tämän taulapään kanssa vielä harjoitella. Minun taluttama Ruu ei onneksi katsonut toiselta huonoa esimerkkiä, vaan suomenhevonen peruutti fiksusti ja pysähtyi heti käskettäessä.

Paikalla ei automäärän perusteella ollut mitenkään hirveästi porukkaa. Osa oli varmaan meidän tavoin tullut useamman kaviokkaan kera, mutta tästä huolimatta tapahtumaan osallistuneiden hevosten määrä pyöri jossakin kahdenkymmenen tienoolla. Tilaa siis oli eikä kenenkään tarvinnut ahtaasti olla, mutta tästä huolimatta Osmi löysi jokaiselta nurkalta jonkun, jolle hirnua ja purkaa patoumiaan. Hennot hörähdykset olisivat tuskin ketään haitanneet, mutta tamma huusi kimakasti ja Anamaria näytti häpeävän silmät päästään. Osmi pääsi maneesiin aivan viimeisten joukossa, joten sitä ei onneksi heti tarvinnut viedä hallin eteen odotusalueelle vartomaan vuoroaan. Ruullakin pyöri korvat jokaisen äänen suuntaan, mutta suomalaisena se ei pitänyt melua itsestään.

Oman vuoron tultuaan Osmi pärski ja tanssahteli Anamarian yrittäessä pitää vauhdikas puoliverinen ainakin jokseenkin hallinnassa. Tamma on usein vieraissa paikoissa hieman hökäle, eikä tämä päivä ollut poikkeus. Sen takia nuorta hevosta kuskataankin erilaisiin tapahtumiin, jotta sille kertyisi kokemusta ja se osaisi ehkä jossain välin käyttäytyä fiksusti myös kotitallin ulkopuolella. Irti päästyään Osmi otti hiekkapohjalla parit loikat ja pukitteli vauhdikkaasti. Keskittyminen sillä oli täysin hukassa, eikä Anamaria aluksi meinannut saada hevosta kujalle ollenkaan tamman juostessa päättömästi ympäriinsä naisen vaivoin pysyessä sen perässä. Lopulta hevonen saatiin kuitenkin lähestymään esteitä oikeasta suunnasta ja tamma lähtikin kujalle ripein liikkein. Odotuksista poiketen Osmi jarrutteli ensimmäisille esteille ja oli aluksi miltei kieltää niille vauhdikkuudestaan huolimatta. Se selvästi seurasi enemmän mitä ympärillä tapahtui, eikä viitsinyt kunnolla keskittyä omaan tekemiseensä. Korkeimmillaan 90 senttiin kohonneet esteet saattoivat tänään olla tammalle liikaa, vaikka kotioloissa sellaiset korkeudet eivät ole tuntuneet missään. Pari ikävää pudotusta tuli kujan viimeisillä esteillä, mutta viimeisten hyppyjen jälkeen tamma suuntasi kiltisti omistajansa luokse ja antoi itsenstä ehkä hieman yllättäenkin hienosti kiinni. Sijoittuminen luokan neljänneksi ei tullut yllätyksenä, sillä tämän päivän suorituksella ei kärkipaikkoja ollut realistista edes havitella. Ana oli kuitenkin sanojensa mukaisesti kohtuu tyytyväinen päivään, sillä suorituksensa jälkeen tamma kulki taluttaessa fiksusti vierellä ja kuunteli, mitä siltä haluttiin.

Kun molemmat hevoset oltiin saatu hypytettyä ja luokkien palkinnot jaettua, oli aika suunnata takaisin kotiin. Anamaria oli luvannut ajaa paluumatkan, joten minulla se sujuisi leppoisasti kännykkää selaten ja ehkä univelkoja kuitaten. Ruu käveli nätisti perässäni vaunun kyytiin ja syöksyi heti kaukaloon lisäämieni heinien kimppuun. Osmi seisoi samoiten rauhallisesti aloillaan sille kuljetusvarusteita laitettaessa ja asteli siivosti kyytiin kaverinsa viereen. Tällä erää kaksikko ei enää jaksanut kähistä keskenään, vaan molemmat tuntuivat olevan hieman väsyneitä päivän jälkeen ja olivat varmasti tyytyväisiä päästessään takaisin tutuille ja turvallisille kotikonnuille.

Yleisvaikutelma 4 + tekniikka 2 + kapasiteetti 1,5 + yhteistyö 4,5 + päivän kunto 1,5 = 13,5 pistettä
"Erittäin miellyttämishaluinen ja yhteistyökykyinen tamma. Tänään hieman turhan varovainen, jonka takia tekniikkapisteet jäävät heikoiksi."

20. syyskuuta 2018 » Kävelyä maastossa / Jacki

"Äläpä nyt viitti!" parahdin Dinalle, joka oli jälleen juossut ulottumattomiini yrittäessäni napata sitä kiinni tarhassa. Kuulin Anan naurahtavan takanani Osmin kävellessä itse omistajansa luokse antaen kiinni ilman taistelua. Oma vintiöni oli päättänyt karauttaa tarhan kauimmaiseen nurkkaan, mutta kieltäydyin juoksemasta sen perässä askeltakaan. Käänsin varsalle selkäni ja vedin syvään henkeä - en varmasti menettäisi malttiani, vaikka välillä mulla meinaa keittää yli noin itsepäisen hevosen kanssa. Maltoin kuitenkin mieleni ja päättömän ryntäilyn sijasta aloin rapistella takkini taskusta löytynyttä pientä muovipussia. Rapina ja se, ettei tamma nähnyt mistä ääni oli peräisin, saivat sen mielenkiinnon heräämään. Sivusilmällä seurasin, kuinka hevonen lähestyi minua yrittäen samalla kurkkia mitä pidin käsissäni. Tamman silmiltä paistoi pettymys sen huomatessa pitäväni hyppysissäni tyhjää pussia, jossa enää hieman tuoksui jo parempiin suihin kadonneet hevosnamit. Tympääntyneenä varsa yritti jo lähteä uudestaan livohkaan, mutta ehdin tarrautua riimuun ja kiinnittää narun siihen. "Jäitpähän kiinni! Sun kanssa täytyy vielä harjoitella tätä kiinniottoa, voisit ottaa oppia kaveristas etkä aina pelleillä!"

Ana oli jo taluttanut Osmin hoitopuomille ja harjaili ruunikon parempaan kuntoon. Kaviotkin se nosti hienosti ylös, me vielä Dinan kanssa opetellaan tätäkin taitoa. Tänään oma varsani seisoi kuitenkin yllättävän hienosti aloillaan sidottuani sen puomiin ja siitä se sai kyllä kovasti kehuja. Otsaharjankin sain siistiä ilman pään viskelyä, mutta kavioita puhdistaessani tamma kiskaisi jalkansa rivakasti käsistäni ja laski ne visusti maahan. Etujalkoja se jaksaa kannatella jo jonkin aikaa, takasten kohdalla kärsivällisyyttä ei ole vielä nimeksikään asti. "Joko te alatte olla valmiinta?" kuulin Anan huikkaavan Osmin selän yli kurkaten. "Ihan kohta", ähkäisin vastaukseksi nostaessani viimeistä kaviota varmasti jo viidettä kertaa takaisin käsiini. Kun homma oltiin lopulta saadu hoidetuksi, oli aika lähteä tutkimaan lähitienoota.

Dina käyttäytyy usein varsin fiksusti talutuksessa, eikä tämä päivä ollut poikkeus. Rapsuttelin vapaalla kädelläni sen kaulaa ja virnuilin katsellessani Osmia, joka pisti vaihtelun vuoksi itse ranttaliksi hyppiessään eteenpäin Anan yrittäessä hillitä tätä samalla narusta tiukasti kiinni pitäen. "Osaa se sunkin hevonen!" naurahdin, enkä saanut vastaukseksi muuta jotain epämääräistä mutinaa kera silmien pyöräytyksen. Dinakin meinasi intoutua kaverinsa esimerkistä, mutta komensin sitä selvällä ja päättäväisellä äänellä rauhoittumaan narua hieman kiristäen. Ja tamma yllättäen jopa uskoi, mitä sille sanottiin ja se seisahtui vierelleni odottamaan. Kun edessä tempova Osmi oli rauhoittunut, annoin myös Dinalle luvan lähteä uudestaan liikkeelle. "Käydään vaikka laidunreitillä", Ana huikkasi, "pääsevät varsat totuttelemaan sillan ylitykseen." Vastaustani odottamatta hän kääntyi jo Osmin kanssa päätieltä peltojen välistä kulkevalle sivutielle, mikä sopi minulle hyvin. Emme olleet Dinan kanssa käyneet vielä kertaakaan tällä reitillä, mutta olemme kentällä harjoitelleet puulevyjen päällä kävelyä muun maastakäsittelyn ohessa.

"Menkää te vain ekana, Osmille tämä on kuitenkin tuttu paikka." Ana nyökkäsi ja kehotti tammansa takaisin liikkeelle. Keväisin peltojen välissä olevassa ojassa vesi solisee korkealla, mutta kuuman kesän jäljiltä se oli lähes kokonaan kuivunut. Osmi astui varmoin askelin sillalle, mutta pysähtyi kuitenkin aloilleen kavioiden kopsahtaessa ensimmäistä kertaa puupinnalle. Hevosen jäädessä epäröimään Ana kehotti sitä astumaan reippaasti eteenpäin, mutta joutui kuitenkin tekemään uuden lähestymisen tamman jäätyessä niille sijoilleen. "Mennäänhän nyt", Ana kannusti iloisesti varsaansa, joka asetti etukavionsa varovasti kopisevalle alustalle. Takakaviot seurasivat perässä ja kun koko hevonen seisoi puuparrujen päällä, antoi Ana sen seisoa hetken aloillaan ja makustella tilannetta. Hetken aikaa Osmi pyöritteli korviaan rauhattomasti, mutta rentoutui nopeasti huomatessaan kaiken olevan OK. Osmin päästessä toiselle puolelle seurasimme me Dinan kanssa heidän esimerkkiään. Tamma teki sillalle astuttuaan osmit ja löi liinat kiinni ja jäi haistelemaan ihmeellisesti ääntelevää maata kavioiden alla. Varovaisesti se lähti kuitenkin uudelleen liikkeelle nostellen jalkojaan korkealle kuin jotain varoen. Loppuun Dina teki vielä kunnon loikan laskeutuen turvallisesti takaisin hiekkapolulle, jolta se ei enää suostunut tällä kertaa palaamaan takaisin sillalle. Tallille palattiinkin aivan muita reittejä pitkin.


10. syyskuuta 2018 » Samanhenkinen tarhakaveri / Anamaria

Kototallille erinomaisesti kotiutunut Osmi oli ensimmäisenä tarhan portilla ihmettelemässä pihan tapahtumia, kun pihaa kaarsi hevoskuljetusauto. Naapurissani samassa rivarirakennuksessa asuva Jacki oli ottanut esimerkistäni vaarin ja laittanut itsekin uuden hevosen tulille. Aiempi ratsu menehtyi vuosia sitten vanhuuteen ja tällä kertaa Jacki halusi aloittaa uuden hevosensa kanssa lähes nollasta. Trailerista ulos tepasteli Osmiakin pienempi varsa, jonka matka uudelle kotitallille vaikutti menneen varsin hyvin. Tai ainakaan se ei vaikuttanut kärsivän pahemmista traumoista, vaan seisoi uteliaana aloillaan ja kuunteli pihan ääniä. Tina kohotti hetkeksi päätään uuden tulokkaan kolistellessa alas lastausramppia, mutta jatkoi sitten ateriointiaan. Osmilta nuori kaveri sai kuitenkin osakseen innokkaat hörinät ja Jacki talutti hieman vajaa vuosikkaan puoliverisen tarhalle, josta kaksikko sai tehdä hetken aikaa parempaa tuttavuutta. Niiden toivotaan tottakai tulevan keskenään hyvin toimeen, jotta ne saisivat toisistaan samanhenkistä seuraa. Vanhemmilla hevosille meinaa toisinaan mennä kuppi nurin Osmin kanssa sen käydessä härnäämässä lajitovereitaan ja varsat voisivatkin leikkiä ja nahistella keskenään muiden saadessa olla rauhassa. Win-win tilanne siis kaikkien näkökulmasta katsottuna.


6. elokuuta 2018 » Uutta hevosta katsomassa / Anamaria

"Voisitko nyt käyttäytyä, kukaan muu ei ole vielä kiinnostunut susta tarpeeksi tullakseen edes katsomaan?" Vuotias Pulkan ja Polluxin sisko, Osmi, oli juuri esitellyt minulle liikkeitään ja taitojaan hypätessään laitumen portin yli ollessani menossa hakemaan tammaa sisälle siistittäväksi. Anamaria olisi tänään tulossa katsomaan Osmia ja minä totisesti toivoin tamman tekevän lähtemättömän vaikutuksen häneen. Mandelbacken hevoset, eritoten omat kasvatit, olivat jo opettaneet minut pitämään aina taskussani mukana muutamaa namipalaa. Tälläkin kertaa omenan makuiset namit voittivat irti liihoittelun ja Osmi antoi helposti laittaa narun riimuun.

Tallissa tamma käyttäytyi tapansa mukaisesti, kihnutti päätänsä minun kylkeä vasten niin, että meinasin kaatua. "Mä en käsitä miten sillä on tollaiset voimat! Voidaan vaan toivoa, että se alkaa käyttämään päätään johonkin hyödyllisempään kuin ihmisten kampittamiseen" Milja oli tullut Osmin karsinan nurkalle katselemaan touhuamistani. "Noi sen partakarvat vois vielä siistiä. Ja tolle pörröselle otsatukalle on tehtävä jotain", en ollut edes itse kiinnittänyt huomiota tamman otsatukkaan.

Kuulin auton ajavan pihaan samalla kun suljin taakseni jääneen kentän portin ja laskin Osmin vapaaksi kentälle. "Älä jooko nyt hyppää aidan yli, tai jos hyppäätkin niin toivotaan että Ana näkee sen vain lupaavana ominaisuutena estehevoselle" Osmi tapitti minua suklaanruskeilla silmillään ennenkuin laukkasi kentän toiseen päähän, kuin ottamaan vastaan meille saapuneita vieraita.

Se lienee ollut se uhkaavasti lähestyvä kolmenkympin kriisi, mikä sai minut haaveilemaan omasta hevosesta. Vajaa kymmenen hevosetonta vuotta olivat toki olleet rauhallisia ja omaa aikaa on ollut yllin kyllin, mutta omassa hevosessa on sitä jotain, mitä ei osaa sanoin kuvailla. Kuluvan kesän aikana päätinkin muiden hevosten ratsuttamisen saavan jäädä vähemmälle ja nyt oli hyvä aika hankkia se puuttuva palanen. Pohjoisesta ei sopivaa lämminveriratsua löytynyt, joten lomaviikot kuluivat reissaten; Keski-Suomen ja etelärannikon kautta aina eteläisimpään Suomeen ja lopulta Ahvenanmaalle asti.

Ahvenanmaalla minua odotti pirteä ja utelias puoliverinen M.B. Osmi. Vajaa kaksivuotias tammavarsa oli etsimääni hieman nuorempi, mutta päätin antaa sille mahdollisuuden - ja hyvä niin. Tähän energiseen nuorukaiseen ei voinut olla ihastumatta! Tallipihalla autosta noustessani tamma pörhisteli ja ravaili kentällä parhaimpia liikkeitään esitellen, tullen heti portille tarkastamaan uuden tulijan. Hevonen oltiin selvästi totutettu käsittelyyn, sillä sain pörröttää lähes iholle tunkevan Osmin otsaharjaa ilman arastelua. Hetken aikaa se malttoi seistä aloillaan ihan kuin minua katseellaan mittaillen, kirmaten sitten takaisin omille teilleen. "Tän mää tahdon!" tokaisin silmät säihkyen vieressä seisovalle Katille.

Tallin ylläpidosta vastaa Jonna (Pierre VRL-10531 TYH-0002)

Ulkoasu © M Layouts   |   Kuva © smerikal (lisenssi, kuvaa on muokattu)