virtuaalihevonen      Kototalli a sim-game horse
Pääsivu Hevoset Toiminta Kuulumiset

Light Lights Out

Virallinen nimi: Light Lights Out "Lina" Painotuslaji: Lännenratsastus
Syntymäaika: 23.08.2016, 9v Väri & säkä: Punarautias, 158 cm
Rekisterinumero: VH17-000-0000 Omistaja: Milo (VRL-10531)
Rotu & skp: Quarter, tamma Kasvattaja: Birch Bark Ranch Yhdysvallat
Saavutukset: ♕ WRJ Winter Champion 2018 Cutting - 2nd
♕ WRJ Summer Champion 2017 Cutting - 1st
Lights Lights Lights

Lina on rauhallinen, ihmisiä kunnioittava hevonen, joka tulee erinomaisesti toimeen myös muiden hevosten kanssa. Raudikolla läsipäällä ei ole pahoja tallitapoja, vaan se on mutkaton hoitaa, taluttaa ja kengittää. Kuljetusautoonkin se astelee ilman pakottamista, kunhan se ei joudu matkustamaan yksin. Yksinolosta tamma ei pidä, vaan sillä täytyy aina olla seuraa joko ihmisistä tai lajitovereistaan. Ratsuna Lina on kuuliainen, erittäin pienillä avuilla toimiva ja etenkin painoapuihin tarkasti vastaava hevonen, joka suorittaa pyydetyt asiat rauhallisesti. Karjanajossa Lina oikein syttyy ja silloin se onkin normaalia säpäkämpi menijä. Muissa tilanteissa se liikkuu lähinnä rennosti hölkäten, eikä varmasti käy kuumana, joten sen selkään voi istuttaa aremmankin ratsastajan.

Lights Lights Lights
© Katherine Mustafa Photography (license / the pictures are modified)

Hoito-ohjeet:

» Riimu pois hevosen ollessa pihatossa
     » osaa käyttäytyä laumassa ja tulee kaikkien hevosten kanssa toimeen
     » rauhallinen taluttaessa, muutenkin ihmisiä kohtaan säyseä ja tottelevainen

» Loimien käyttö tarpeen ja sään mukaan
     » sietää varsin koviakin pakkaskelejä ilman lointa, kunhan ilma ei ole kostea tai tuulinen
     » kovemmilla sateilla sadeloimessa käytetään kaulakappaletta, tihkusateet eivät häiritse

» Varusteet tavoitteiden mukaisesti
     » toimii hyvin myös nivelkuolaimella, westernkankea käytetään usein vain kisatilanteissa
     » jännesuojat ja putsit käyttöön kovemmassa menossa (esim. sliding stopit)

Varustekaappi:

» Turparemmittömät suitset
     » sis. sileät nahkaohjat
» Kuolaimia
     » westernkanki kielitilalla ja nivelkuolain
» All around -lännensatula
     » sis. satulavyön ja kaksi huopaa
» Jännesuojat etu- ja takajalkoihin
» Neopreeniputsit (etujalkoihin)
» Naruriimu & riimunnaru
» Sade-, toppa- ja talliloimet

» Linan päävärinä toimii punainen
Linan varusteet

Linan varusteet on hankittu seuraavista virtuaalisista hevostarvikekaupoista:
Equestrian PRO, OddPixel, Mestyn Varuste, Kreivittären Varusteliike & MWS Boutique

Sukutaulu

i. Light Jets Up
qh, rt 159 cm
WRJ-I
ii. Avalanche and Alive
qh, rt, 159 cm
WRJ-I
iii. Awake and Alive
qh, trt, 156 cm, evm
iie. Skippers Cool
qh, rt, 158 cm, evm
ie. Light Em Up
qh, rt, 156 cm
WRJ-I
iei. Jagajets
qh, prn, 157 cm, evm
iee. Two Ups
qh, rt, 153 cm, evm
e. Shawanes Total Output
qh, rt, 155 cm
KTK-II
ei. Smothered
qh, rt, 155 cm
KTK-II
eii. Adult Suit
qh, rt, 158 cm, evm
eie. Pararhythm
qh, rt, 153 cm, evm
ee. Total Care
qh, rt, 155 cm
KTK-III
eei. Sound the Alarm
qh, rt, 156 cm, evm
eee. Undone
qh, prt, 155 cm, evm

Linan suvusta löytyy pääasiassa väriltään raudikoita quarter-hevosia, joiden säkäkorkeus vaihtelee 148:stä 160 senttimetriin. Isän puolella on WRJ:n laatuarvostelussa ensimmäisellä palkinnolla palkittuja hevosia, ja tamman isä on laatuarvostelussa ensimmäisenä täydet pisteet ansainnut hevonen. Emän puolelta löytyy puolestaan rakenteensa puolesta menestyneitä hevosia emän, emänisän ja emänemän ollessa kantakirjattuja ja emän vanhemmilla ollessa myös näyttelymenestystä.

» Jälkeläiset «

qh-o/t. Varsa | s. 00.00.0000 | i. Ori | om. Omistaja

» Periyttäminen «

LUONTEENPIIRTEET
   ROHKEUS: ★ ★ ★ ★ ★ ★ ☆ Taso 6: rohkea
   KUULIAISUUS: ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ Taso 7: hyvin kuuliainen
   TEMPERAMENTTI: ★ ★ ☆ ☆ ☆ ☆ ☆ Taso 2: lauhkea
   HERKKYYS: ★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ Taso 5: melko herkkä
TAIDOT
   NOPEUS: ★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ Taso 5: hieman normaalia parempi
   KESTÄVYYS: ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ Taso 7: selvästi normaalia parempi
   HYPPYKAPASITEETTI: ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ ☆ Taso 4: hieman normaalia heikompi
   KETTERYYS: ★ ★ ★ ★ ★ ★ ☆ Taso 6: normaalia parempi
   LIIKKEET: ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ Taso 4: normaali

© Arnikan periytymisjärjestelmä v. 1.0


Kilpailukalenteri

WRJ lännenratsastus (sijoituksia 55 kpl)

Suomi 05.08.2017 | Kototalli | Cutting | 2/7
Yhdysvallat 28.07.2017 | Birch Bark Ranch | Cutting | 4/29
Yhdysvallat 26.07.2017 | Birch Bark Ranch | Cutting | 4/29
Saksa 29.05.2017 | Zurück | Western trail | 3/47
Saksa 29.05.2017 | Zurück | Western trail | 3/47
Saksa 29.05.2017 | Zurück | Western trail | 5/47
Saksa 25.05.2017 | Zurück | Western trail | 6/47
Saksa 24.05.2017 | Zurück | Western trail | 3/47
Saksa 24.05.2017 | Zurück | Western trail | 2/47
Saksa 22.05.2017 | Zurück | Western trail | 3/47
Saksa 21.05.2017 | Zurück | Western trail | 6/47
Saksa 20.05.2017 | Zurück | Western trail | 1/47
Saksa 16.05.2017 | Zurück | Western trail | 2/47
Saksa 14.05.2017 | Zurück | Western trail | 4/47
Saksa 26.04.2017 | Zurück | Western trail | 1/66
Saksa 25.04.2017 | Zurück | Western trail | 2/66
Saksa 23.04.2017 | Zurück | Western trail | 3/66
Saksa 21.04.2017 | Zurück | Western trail | 1/66
Saksa 17.04.2017 | Zurück | Western trail | 3/66
Saksa 16.04.2017 | Zurück | Western trail | 3/66
Saksa 14.04.2017 | Zurück | Western trail | 2/66
Yhdysvallat 05.04.2017 | Awareness | Halter | 4/22
Yhdysvallat 06.03.2017 | Riverrock Ranch | Reining | 3/41
Yhdysvallat 04.03.2017 | Riverrock Ranch | Reining | 5/41
Suomi 02.03.2017 | Mörkövaara | Western trail | 1/35
Yhdysvallat 01.03.2017 | Riverrock Ranch | Reining | 3/41
Saksa 28.02.2017 | Delmenhorst | Cutting | 2/21
Saksa 26.02.2017 | Delmenhorst | Cutting | 4/21
Saksa 23.02.2017 | Delmenhorst | Cutting | 4/21
Yhdysvallat 20.02.2017 | Chinet Ranch | Cutting | 2/16
Yhdysvallat 20.02.2017 | Chinet Ranch | Cutting | 4/20
Yhdysvallat 19.02.2017 | Chinet Ranch | Breakaway roping | 3/23
Yhdysvallat 19.02.2017 | Chinet Ranch | Cutting | 1/20
Yhdysvallat 18.02.2017 | Chinet Ranch | Cutting | 3/16
Yhdysvallat 17.02.2017 | Chinet Ranch | Breakaway roping | 4/23
Yhdysvallat 15.02.2017 | Chinet Ranch | Cutting | 2/16
Suomi 13.02.2017 | Mörkövaara | Western trail | 1/25
Suomi 12.02.2017 | Mörkövaara | Ranch trail | 4/25
Yhdysvallat 07.02.2017 | Riverrock Ranch | Western trail | 4/44
Suomi 30.01.2017 | Kilpailukeskus Reiter | Cutting | 2/26
Yhdysvallat 29.01.2017 | Chinet Ranch | Western riding | 2/25
Yhdysvallat 29.01.2017 | Chinet Ranch | Western riding | 4/29
Yhdysvallat 26.01.2017 | Chinet Ranch | Western riding | 5/25
Suomi 20.01.2017 | Revonkoski Ranch | Reined cow horse | 2/14
Suomi 19.01.2017 | Revonkoski Ranch | Reined cow horse | 1/14
Suomi 19.01.2017 | Revonkoski Ranch | Ranch trail | 3/17
Suomi 18.01.2017 | Revonkoski Ranch | Cutting | 2/15
Suomi 18.01.2017 | Revonkoski Ranch | Ranch trail | 1/17
Suomi 17.01.2017 | Revonkoski Ranch | Cutting | 3/15
Suomi 16.01.2017 | Revonkoski Ranch | Cutting | 2/15
Suomi 16.01.2017 | Revonkoski Ranch | Reined cow horse | 2/14
Suomi 15.01.2017 | Revonkoski Ranch | Ranch trail | 1/17
Yhdysvallat 06.01.2017 | Goldoak Farm | Cutting | 1/22
Suomi 04.01.2017 | Kilpailukeskus Reiter | Western trail | 4/23
Suomi 02.01.2017 | Mörkövaara | Western pleasure | 3/30

Cup-kilpailut

Päivämäärä Jaos Järjestäjä Luokka Tulos
31.08.2019 WRJ-cup Orange Wood Ranch Cutting 1/40
30.04.2018 WRJ-cup Riverrock Ranch Western trail 3/42
28.02.2018 WRJ-cup Riverrock Ranch Ranch trail 2/35
28.02.2018 WRJ-cup Riverrock Ranch Western trail 6/45

Päiväkirja ja valmennukset

24. elokuuta 2017 » Linalle uusi hevoskaveri / Milo

Lina on ollut äärimmäisen hyvä ensihevonen, osaava karjahevonen ja sen kanssa on ollut itse helppo kehittyä paremmaksi ratsastajaksi. Kesän kynnyksellä kävin Yhdysvalloissa työkomennuksella ja rattoaikana ehdin käydä vierailemassa tamman kasvattajan luona Coloradossa Birch Bark Ranchilla. Tamman kuulumisten lisäksi juttelimme niitä näitä ja kerroin myös miettineeni hankkivani toisen hevosen tamman lisäksi. Siitäkös David ja Mackenzie innostuivat ja lähes taluttivat minut päivällispöydästä tarhoille, jossa he esittelivät kohta kolmivuotiaiksi kääntyviä nuorukaisia. Etenkin hallakko quarter-ruuna oli tilan omistajien mukaan kuin minulle luotu, jos nykyinen hevoseni on kerta ollut kaiken kaikkiaan nappihankinta. Ekkostirling-ruuna kyllä muistutti paljon Linaa niin ulkonäkönsä kuin luonteensakin puolesta, mutta siltä seisomalta en ollut allekirjoittamassa kauppakirjoja ja lennättämässä hevosta Suomeen. Ruuna jäi kuitenkin mieliini ja kesän kuluessa kiusaus kävi yhä voimakkaammaksi, joten otin yhteyttä Davidiin ja kysyin, olisiko ruuna vielä myynnissä. Mies oli sanojensa mukaan tiennyt minun palaavan vielä asiaan, joten hevosta ei oltu laitettu yleiseen myyntiin, vaan jatkettu sen koulutusta tilalla. Elokuun lopulla Kototallille saatiin pitkästä matkasta hieman väsynyt, mutta siltikin utelias uusi hevonen, josta toivon saavani Linan kaltaisen karjahevosen.

16. maaliskuuta 2017 » Viikonloppukurssi lännenratsastuksen merkeissä / Jonna

Jereltä oli kyselty mahdollisuudesta westernkurssin järjestämiseen meidän toimesta, joten täytyihän haasteeseen tarttua kaksin käsin kiinni, vaikkemme ole aiemmin juurikaan ihmisille tarjonneet koulutusta. Englantilaiseen ratsastuksen opetusta tarjoava ratsastuskoulu halusi kuitenkin tarjota asiakkailleen myös aina välillä jotakin uutta tapahtumien muodossa ja näin huhtikuun puolella se jotain olisi kurssi lännenratsastuksesta. Kysely tuli melko viime tipassa, joten kurssin valmisteluun kului unettomia öitä ja kiireellisiä päiviä. Tarkoituksena oli pitää varsinaiset teorialuennot lyhykäisinä ja asioita opetettaisiin pitkälti käytännön kautta. Kurssille oli otettu yhteensä kymmenen henkilöä, jotka oli jaettu kahteen viiden hengen ryhmään. Lauantaina molemmat ryhmät pääsisivät lännenratsastuksen alkeiskurssille, jossa harjoiteltaisiin pääasiassa hevosen ohjausta. Sunnuntaina toisella tunnilla molemmat ryhmät pääsisivät kokeilemaan myös hieman haastavampia tehtäviä omien taitotasojensa mukaisesti.

Perjantai-iltana pakkasimme tarvittavia tavaroita autoihin ja koska kyseisellä ratsastuskoululla ei ollut yhtään kurssikäyttöön soveltuvaa hevosta, lastaisimme omasta tallistamme viisi lauhkeaa ja hyvätapaista ratsua heti huomenaamuna kuljetusautoihin ja kuskaisimme pariksi päiväksi hieman etelämpään. Mukaan lähtisivät Veikan molemmat hevoset sekä Veikka itse yhdeksi kurssin vetäjäksi, Milon punaraudikko quarter-tamma, Janin pienikokoinen Winka-neiti sekä Kirppu-ruuna ja sen omistaja Janne. Hännänhuippuna mukaan lähti myös Oprakka, jota käytettäisiin maastakäsittelyharjoituksissa. Pääsin itse yöpuulle vasta myöhään perjantaina, joten seuraavana aamuna Janne nousi ruokkimaan hevoset ja tarkistamaan kaiken olevan ok yön jäljiltä. Matkaan lähtevät hevoset hän otti pihatoista talliin, josta saimme ne nopeasti talutettua kahteen hevoskuljetusautoon. Janne hyppäsi auton rattiin ja itse istuin hänen viereen pelkääjän paikalle otettuani vielä aamulla nopeasti pakkaamani oman tarvikelaukkuni matkaan. Veikka istui toisen auton rattiin ja lähdimme ajelemaan kohti määränpäätä.

Tallilla meitä oli ottamassa vastaan erittäin pirteän oloinen omistajatar sekä tallimestari, jotka itsekin tuskin malttoivat odottaa pääsevänsä näkemään erityylistä ratsastusta, kuin mihin he olivat aikaisemmin tottuneet. Talutimme hevoset alkajaisiksi niille varattuihin karsinoihin, joihin kukin asteli hyvillä mielin automatkan päätteeksi. Kävimme tallin omistajan kanssa aluksi kurssin sisältöä lävitse purkaessamme samalla muita tavaroita autoista. Kivenheiton päässä tallista oli kesäisin leirimökkinä toimiva rakennus, johon saimme roudata omat kamamme säilöön - samalla mökki toimisi myös asuinrakennuksenamme nämä tämän yhden yön ajan. Tallin omilla hevosilla oli melko pitkälti tänään vapaapäivä, joskin yksi ratsastuksenohjaajista kävisi vetämässä pari maastolenkkiä, jotka eivät kuitenkaan meidän toimintaamme haittaisi.

Kurssille osallistuneet henkilöt alkoivat hiljalleen valumaan paikalle ja pidimme poikien kanssa ensin lyhyen luennon lännenratsastuksesta esiteltyämme ensin itsemme. Kerroimme myös viikonlopun sisällöstä ja kyselimme myös osallistuneiden ratsastustaustasta ja mahdollisesta aiemmasta kokemuksesta westernhevosten parista. Teoriapohjaa oli muutamalla henkilöllä hiukan, mutta lähdimme oikeastaan jokaisen kanssa nollasta. Kaksi viiden hengen ryhmää lähtivät tämän päätteeksi omille teilleen, kun Veikka lähti vetämään toiselle ryhmälle Panko-orin kanssa maastakäsittelyohjausta maneesiin ja loput jäivät minun kanssa talliin, jossa harjoiteltaisiin ennen satulaan nousua hevosen varustamista. Hevosen hoidon kanssa kenelläkään ei ollut minkäänlaista ongelmaa, mutta varusteiden kanssa kävimme Jannen kanssa auttamassa, sillä vähäisillä remmeillä varustetut suitset sekä satulavyön kiinnitys aiheuttivat hieman päänvaivaa.

Maastakäsittelytuntia en itse ehtinyt seuraamaan, mutta Veikalta kuulin jälkikäteen, että homma oli kiinnostanut katsojia ja sujunut varsin mukiinmenevästi. Veikka oli pohjustanut tuntia näyttämällä ensin itse esimerkkiä Oprakan kera - tamma seisoi tyynesti hänen vierellään, eikä yrittänytkään tehdä mitään, mitä siltä ei pyydetty. Maastakäsittelyharjoitukset aloitettiin ensin talutusharjoituksina, joiden aikana Oran punavalkoiseen naruriimuun kiinnitettiin noin parin metrin mittainen liina. Tehtävinä toimivat seuraaminen, pysähdys eri mittaisilla ajoilla, peruutus sekä ihmisen väistäminen mahdollisimman vähällä paineella riimuun ja elekieltä käyttäen. Ora seurasi Veikkaa hyvin pitkällä narulla, pysähtyi kun hänkin pysähtyi ja malttoi olla aloillaan tarvittavat ajat. Tamman ollessa pysähdyksissä Veikka kiersi tätä narua löysällä pitäen puolelta toiselle, minkä aikana hevosen myös kuului pysyä aloillaan. Peruutuksissa ja väistöissä tamma kunnioitti hyvin ihmisen omaa tilaa.

Kun demonstraatiot oli näytetty, oli ryhmän aika kokeilla oppimiaan asioita käytännössä. Aluksi monella tuntui olevan liian vähän uskallusta löysätä narua tarpeeksi, vaan painetta annettiin jatkuvalla syötöllä. Liian arasti liikkeelle lähteneet oppilaat eivät myöskään saaneet heti Oran kunnioitusta osakseen, joten tamma ei muun muassa reagoinut heidän elekieleen kovin sulavasti. Toistojen kautta kärsivällinen tamma kuitenkin älysi mitä siltä haettiin, ja etenkin seuraamis- ja pysähtymisharjoitukset sujuivat hyvin. Käyntiä mentäessä Veikka heitti myös ilmoille tehtävän, jossa omaa tempoa tulisi vaihdella ja hevosen tulisi vastavuoroisesti mukautua siihen. Oprakka yritti luistaa etenkin nopeatempoisemmasta menosta, mutta suostuttelun päätteeksi antoi aina herkästi periksi. Peruutusharjoituksissa Veikka oli opastanut tekemään itsestään mahdollisimman ison näköisen ryhtiä parantaen ja kävelemään hevosen takapäätä kohden hieman oman puolen etujalkaan tähdäten. Jos hevonen ei parin askeleen jälkeen reagoinut ihmisen liikkeeseen, pystyi pyyntöä tehostamaan antamalla hieman painetta narulla. Veikka oli myös erityisen tarkka siitä, että paine vapautettiin heti, kun hevonen reagoi käskyyn. Väistäminen toimi samoilla periaatteilla, mutta hevosta kohden käveltiin hieman eri suunnista siten, että se kuitenkin pystyi huomaamaan ihmisen aikeet.

Ensimmäisen maastakäsittelyohjauksen aikana ehdimme itse käydä hevosten varustamisen lävitse. Olin tuonut paikalle erityylisiä suitsia ja muita varusteita, jotka kaikki eivät ensiyrittämällä menneet kaikille jakeluun. Kun Veikka oli saanut ensimmäisen tuntinsa päätökseen, koitti ryhmien vaihto ja toistimme ensimmäiset opetustuokiomme toistamiseen - tällä kertaa vain uudelle yleisölle. Parin tunnin alkurykäyksen jälkeen me ohjaajat ja toisen ryhmän henkilöt kävimme heittämässä vain jotain pientä suuhumme ennen ensimmäistä ratsastustuntia, mutta toinen ryhmä sai pitää pidemmän paussin odotellessaan vuoroa. Monet heistä tosin valuivat myös maneesiin seuraamaan tunnin pitoa katsomosta. Oprakka sai tässä välin vetää myös huilia ja se pääsi meille varattuun tarhaan heinäkasan äärelle muiden viiden hevosen päästessä tai joutuessa nyt työskentelemään.

Ensimmäisen varsinaisen ratsastustunnin aikana minä sain puolestani ottaa ohjat käsiini ja vetää ensimmäisen hevosen selästä käsin suoritetun koulutushetken. Veikka ja Janne toimivat apukäsinä ja kävivät tarvittaessa näyttämässä asioita kädestä pitäen kurssilaisille. Alkulämppien aikana harjoittelimme vauhdin säätelyä ja tietenkin löysällä ohjalla ratsastusta ja ohjaamista, mikä tuntui monesta aluksi oudolta. Hevosilla käytettiin nivelkuolaimia, joten ohjia pidettiin kaksin käsin; heti ei siis tarvinnut heittää toista kättä lähes toimettomaksi. Englantilaisesta tyylistä poiketen lännenratsastuksessa ohjataan käännökseen nähden ulko-ohjalla, mutta periaate on sama; hevonen väistää ärsykettä. Pyysin kurssilaisia tarvittaessa liioittelemaan ohjasotteiden kanssa aluksi, jotta niiden käytön huomaisi helpommin. Harmo yritti kovasti laiskotella ja jatkoi itsepintaisesti uralla, joten käskin tämän ratsastajan tehostamaan käännöstä hakemalla sisäohjalla kuolaintuntuman. Hevosen reagoitua käskyihin tuli paine hellittää. Hyväkäytöksinen Winka puolestaan toimi hyvin pelkällä kaulaohjauksella, mutta sen ratsastaja antoi välillä ristiriitaisia ohjasapuja, joten pyysin häntä aina selvästi löysäämään ulko-ohjaa ja viemään sitä kaulaa kohden sekä sisäohjan siitä selvästi pois päin. Kun uudenlainen ohjaustapa iskostui ratsastajien päähän, alkoi meno näyttää ainakin näin käynnissä varsin sujuvalta.

Liikkeellelähdöt sujuivat moitteettomasti, sillä niissä ei ollut juurikaan uuden opettelua. Tehdyissä pysähtymisharjoituksissa useampi henkilö tuntui rutiininomaisesti kiristävän ohjia, mihin hevoset toki vastasivat pysähtymällä. Halusin kuitenkin kaikkien suorittavan onnistuneita pysähdyksiä ainoastaan vatsalihaksia rutistamalla ja viemällä jalkojaan eteenpäin, eli satulassa tuli erään ratsastuksenohjaajani mukaan ottaa sellainen harrikka-asento. Pikapysähdyksen olisi saanut tehtyä päästämällä ilmoille vielä kuuluvan "Hooo!" -äänähdyksen, mutta jätimme tämän toiseen kertaan, etenkin Connyn isoissa liikkeissä keikkuvalla ratsastajalla oli haasteita saada pidettyä pysähtymiseen vaadittua asentoa lähinnä raviaskelluksessa. Perusjuttujen luoviuduttua ratsukot pääsivät yksi kerrallaan pujottelemaan kartioita ravissa, mikä vaatisi tarkkaa ohjausta sekä tarvittaessa vauhdin säätelyä käännösten mukaan. Kirppu-ruunalle tämä oli tuttua juttua ja se puikkelenti kartioiden väleistä ilman että ratsastajan täytyi edes tehdä juuri mitään. Myös Lina oli ollut koko tunnin ajan tuttuun tapaansa vuorovaikutteinen ja tehden lähes automaattisesti halutut asiat. Harmokin oli saanut alun unisuuden jälkeen hieman vipinää kinttuihin, mutta ohjausta sillä piti aina välillä tehostaa kuolaintuntuman ottamalla.

Ensimmäinen tunti oli ja meni ja ykkösryhmä pääsi paljon uutta oppineina ja uusiin hevosiin tutustuttuaan valmiiden pöperöiden pariin. Meidän täytyi vielä heti malttaa mielemme, sillä heti perään tuli toisen ryhmän vuoro. Tunnin sisältö pysyi samana ja pari henkilöä tiesivätkin jo teoriassa, mitä tuleman piti. Harmo oli vironnut ensimmäisen käsittelyn avulla hyvin ja lähti aivan toisenlaisella energialla toisen tunnin tiimellykseen. Conny oli hieman malttamaton ja se kyllä reagoi etenkin eteenpäin komentaviin käskyihin, kun taas lopput kolme hevosta ottivat mielellään tässä välin pidemmät käyntipätkät. Etenkin Linan ja Kirpun uusilta ratsastajilta nähtiin hyviä suorituksia, mutta hevoset tuntuivat aloittavan annetut tehtävät muistin varassa, eivätkä välttämättä edes ehtineet odottaa ratsastajien käskyjä. Toinen tunti kului nopsasi ja pian koitti sekä hevosille että myös meille kouluttajille ansaittu huilitauko. Hevosten huolto tuli kuitenkin ensin varmistaa, ennen kuin pääsimme täyttämään vatsamme maittavalla kotiruoalla. Ilta kului lähinnä niitä näitä raataillen ja seuraavana päivänä pidettäisiin vielä ennen kotiinpaluuta yksi tunti, jonka aikana Janne ottaisi vetovastuun itselleen.

Seuraava päivä alkoikin mukavissa merkeissä maittavan aamiaisen parissa ja etenkin Janne ja minä meinasimme jäädä notkumaan turhankin pitkäksi ajaksi pöydän äärelle. Veikka oli onneksi malttanut sanoa ei isommille houkutuksille, joten hän oli jo valmistelemassa päivän ohjelmaa. Ensimmäisen ryhmän siirtyessä ratsaille saivat joutilaana olijat halutessaan käydä vielä koettelemassa taitojaan maastakäsittelytehtävissä Oran kanssa, mitä Veikka meni sitten valvomaan ja opastamaan. Janne puolestaan seisoa tönötti tänään maneesin keskellä ja jakeli ensimmäisen ryhmän ratsastajille ohjeita. Itse kävin kiristämässä parille henkilölle vyöt ja antamassa vielä pikakertauksen ohjien käytöstä. Tänään ohjasu sujuikin jo varsin mairittelevasti ja hevoset liikkuivat ainakin suurin piirtein sinne, minne niitä pyydettiinkin. Vauhdin kanssa oli taas erimielisyyksiä, kun Winka ja Harmo matelivat mieleistään vauhtia. Loput hevoset kulkivat ainakin lähes mallilleen kurin ja nuhteen pelossa. Tänään tehtävänä oli nopeat pysähdykset ja laukkaympyrät, joilla harjoiteltaisiin rauhallista työskentelylaukkan lisäksi vauhdikkaampaa menoa.

Conny oli päivän harjoituksissa erittäin pirteä ja innokas työskentelijä ja ratsastajansa päästäessä ilmoille napakan "Hoo!" -komennuksen pysähtyi se kuin seinään. Ratsastaja ei ollut varoitteluista huolimatta valmistautunut näin yllättävään muutokseen vauhdissa, ja hän löysikin itsensä tamman kaulalta kivuten sieltä takaisin satulaan. Laiskemmille ratsuille piti välillä muistuttaa ohjastuntuman avulla mitä niiltä haettiin, jos äänikomennus, vatsarutistus ja harrikka-asento eivät yhdessä toimineet. Janne kuitenkin muistutti käytettävän äänikomentoa vain tarvittaessa, jotta hevoset eivät kyllästyisi siihen. Käynnissä ja ravissa tehdyt pysähdykset sujuivat lopulta jokaiselta ratsukolta, vaikka tasapainoa saikin itse kukin korjailla aina välillä. Laukkaympyröillä Janne arvioi laukan tasaisuutta sekä hevosen asetusta ja askeleen rentoutta. Ympyrän kokoa tuli myös säädellä vauhdin mukaan siten, että työskentelylaukassa koko olisi pienimmillään. Rento laukka sujui hyvin myös Harmolta ja Winkalta, joista irtosi kuitenkin myös nopeatempoisempaa askellusta. Kirppu vilkuili jatkuvasti Jannen suuntaan kuin odottaen käskyjen tulevan häneltä eikä ratsastajaltaan, joten ruuna oli tällä erää hieman haastavampi ratsastettava. Lina puolestaan teki mitä käskettiin, muttei antanut mitään ilmaiseksi.

Toisen päivän ensimmäisen tunnin jälkeen tuli ryhmän vaihto ja pidimme vielä toiselle porukalla samanlaisen tunnin sisältöineen. Jokainen sai alleen onnistumisia mutta myös parannettavaa jäi. Hevosten hallinta oli välillä etenkin laukassa hakusessa ja hevoset luottivat tällaisissa tilanteissa monesti muistiinsa ratsastajiaan sen isommin kuuntelematta. Kiinnostusta kurssia kohtaan oli kuitenkin enemmän kuin aiemmin odotimme, joten meiltä kyseltiin jo ennen ensimmäisen loppumista mahdollisuuksia uuden koulutustilaisuuden järjestämiseen vielä saman vuoden aikana. Mitään varmaa emme kuitenkaan uskaltaneet lyödä lukkoon muiden kiireidemme vuoksi, mutta emme heti tyrmänneet ideaa täysin, vaan pohtisimme ajatusta paremmalla ajalla.

Tallin ylläpidosta vastaa Jonna (Pierre VRL-10531 TYH-0002)

Ulkoasu © M Layouts   |   Kuva © smerikal (lisenssi, kuvaa on muokattu)