virtuaalihevonen      Kototalli a sim-game horse
Pääsivu Hevoset Toiminta Kuulumiset

Kadon Illuusio

Illuusio
Nimi: Kadon Illuusio "Sisu" Painotuslaji: Yleisratsastus
Syntymäaika: 07.07.2017, 5v Väri & säkä: Tummanrautias, 162 cm
Rekisterinumero: VH18-018-0428 Omistaja: Nino (VRL-10531)
Rotu & skp: Suomenhevonen, ori Kasvattaja: Kadotetut Suomenhevoset Suomi
Saavutukset: KTK-II (2018 toukokuu, 19+18+18+19 =74p.)
Tie Tähtiin Koulutähti 2018, Tie Tähtiin Tähtiratsukko 2018
Illuusio Illuusio
Kesän lopulla meille kotiutui kaksi hienoa herrasmiestä, jotka olivat kuitenkin ikiensä puolesta vielä nuoria pojankoltiaisia: Kadotettujen Suomenhevosten kasvattiorit Illuusio ja Hunninko. Kaksikon korvaparit olivat uteliaisuudesta höröllä raottaessani kuljetuskopin sivuovea ja tallipihalle ensimmäistä kertaa päästyään vaaleampi Hunni päästi ilmoille kuuluvan hirnunnan. Ensimmäisistä viikoistaan lähtien toisensa tunteneet orit kävelivät säyseästi peräkanaa yhteen hiekkatarhoista, johon kaksikko jäi tomeran oloisina ihmettelemään elämissään puhaltavia uusia tuulia. Hyväluontoisia hevosia on aina ilo käsitellä ja sekä Ronny että Nino vaikuttivat olevan oikein tyytyväisiä uusiin ratsuihinsa - oltiinhan niitä oikeita kaviokkaita etsittykin läpi kesän.

Illuusio on yleensä varsin hyväkäytöksinen ja myös vieraissa paikoissa fiksusti toimiva ori, joka osasi jo nuoruusvuosinaan käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla. Orin kotoutumisen aikana sen huomattiin olevan tarkkailija, joka ei välttämättä tarvitse jatkuvasti seuraa ympärilleen. Se suhtautuu kuitenkin kaikkiin hyväksyvästi ja onkin helppo tarhata myös laumaan, kunhan sille on kuitenkin tarvittaessa tarjolla riittävästi omaa tilaa yhteiselon käydessä liian tiiviiksi. Menon käydessä liian villiksi, osaa ori myös ilmoittaa, ettei tämä käy laatuun. Mieluummin se tekee kuitenkin hiljaisen poistumisen taka-alalle, kuin alkaa uhota muille. Ihmisten seurassa Sisu käyttäytyy asiallisesti, mutta aluksi myös meitä kohtaan siitä paistoi läpi lievä epäluuloisuus. Sisun kanssa yhteisen sävelen löytäminen ottikin enemmän aikaa kuin samalla kyydillä kotiutuneen Hunnin kanssa, mutta lopulta molemminpuolisen luoton saavuttaminen oli kaksin verroin palkitsevampaa.

Vaikka Sisu voikin ratsuna olla valikoiva sen suhteen ketä uskoo, on sen hoitaminen varsin helppoa ja oria voikin sukia melkeinpä kuka tahansa. Vieraita ihmisiä se saattaa kuitenkin testata etenkin tarhasta haettaessa ja taluttaessa, vaikka pääsääntöisesti raudikko osaakin käyttäytyä siivosti narun nokassa. Kavioiden hoidosta jäätyä positiiviset mielikuvat heti pienestä pitäen, on ori ollut aina helppo kengitettävä, kunhan työn parissa ei jäädä liikaa tuumailemaan. Hampaita raspatessa Sisu saattaa hieman nakella niskojaan suunavaajalle ja se suussaan leikkiä kielellään ollen kuitenkin muuten aloillaan antaessaan ammattilaisten hoitaa työnsä. Työrauhan lisäämiseksi voi kielen sitoa kevyesti alaleukaan vaikkapa pätkällä pinteliä.

Huonoa kohtelua Sisu ei kauaa katsele edes tutulta ratsastajalta, vaikka se normaalisti työskenteleekin mielellään. Nämä perinteiset kuolaimessa roikkuminen ja kylkien holtiton kuopiminen ovat ehdoton ei ja orin kanssa hyvä ohjenuora onkin, että pyri vaikuttamaan siihen mahdollisimman vähän saadaksesi sen vastaamaan mahdollisimman hyvin. Oikeasti pienillä avuilla ja etenkin selkeän istunnan avulla Sisusta saa parhaimmat puolet esiin. Ja parhaimmillaan tämä hevonen on esteillä. Sillä, hypätäänkö radalla vai maastossa ei ole suurta väliä, vaan kaikista esteistä selvitään määrätietoisen ratsastajan kanssa. Sisun vahvuuksia ovat tasaiset ja varmat hypyt sekä sen rohkeus erikoistenkin esteiden edessä.

Sileällä työskentelyssä Illuusio on kehittynyt hurjasti siitä mitä se tuli meille, mutta näyttää vahvasti siltä, että siitä saatiin tehtyä "vain" helppo A:n tasoinen kouluhevonen. Tasonousun tiellä on haaste saada lisättyä kokoamisastetta riittävästi vaativan tason tehtäviin. Muuten ori on liikkeiltään vähintäänkin normaalitason suomenhevonen, jolla on tasapainoiset liikkeet sekä reippaasti halua liikkua eteenpäin. Monipuolisena harrastehevosena Sisu on päässyt kokeilemaan myös lännenratsastusta, jossa se on jopa yllättävän hyvä. Nopeus- ja karjaluokissa se ei tietenkään ole aivan kilpailukykyinen lajiin jalostettuja rotuja vastaan, mutta ratsastusluokissa sen reagointinopeudesta ja herkkyydestä apuja kohtaan on ollut selvää hyötyä.

Illuusio Illuusio
© kuvaaja ei tahdo nimeään esille & Hanna Lindberg, kiitos!

Hoito-ohjeet:

» Talutus & tarhaus
     » yleensä varsin helppo talutettava
     » riimu pois hevosen ollessa pihatossa
     » voidaan tarhata lähes laumaan kuin laumaan

» Varusteet tarpeen, tilanteen ja sään mukaan
     » sietää koviakin pakkasia ilman lointa, kunhan ilma ei ole kostea tai tuulinen
     » ruskea englantilaissuitset sekä harrastekäytössä että esteillä
     » hypätessä käytetään suojia, isommilla esteillä myös romaania ja panssarivyötä
     » este- ja koulusatuloita huopineen käytetään usein vain kisatilanteissa sekä
        tavoitteellisesti treenatessa, muuten pärjätään hyvin harrastevarusteilla

» Hoitaminen
     » helppo kengittää, tulee yleensä toimeen myös eläinlääkäreiden kanssa
     » maasta käsin suoritettavissa tehtävissä sekä ei toimi kunnolla vieraissa käsissä

Varustekaappi:

» Yleisvarusteet
     » englantilaissuitset, oliivikuolain ja nahkaohjat punoksilla
     » yleissatula, anatomisesti muotoiltu vyö
     » kaksi neliöhuopaa, pehmustettu yleishuopa
» Estevarusteet
     » englantilaissuitset, oliivikuolain ja nahkaohjat punoksilla
     » estesatula, jalustinhihnat ja jalustimet
     » vatsapanssarivyö, estehuopa, romaani
» Kouluvarusteet
     » englantilaissuitset, kolmipalakuolain ja punotut nahkaohjat
     » koulusatula, jalustinhihnat ja alumiinijalustimet
     » anatomisesti muotoiltu kouluvyö, kouluhuopa
» Lännenvarusteet
     » kuolaimettomat suitset ja punotut nahkaohjat
     » all around -lännensatula, punottu vyö ja huopa
» Jänne- ja hivutussuojat (etu- ja takajalkoihin)
» Pitkät heijastinhivutussuojat (etu- ja takajalkoihin)
» Joustinpintelit ja pintelipajat
» Lampaankarvaromaani
» Niskapehmuste (suitsiin/riimuun)
» Naruriimu ja riimunnaru
» Talli-, toppa- ja sadeloimi

» Sisun päävärinä toimii vihreä
Sisun varusteet

Illuusion varusteet on hankittu seuraavista virtuaalisista hevostarvikekaupoista:
Equestrian PRO, OddPixel, Kivimetsän varuste, Mestyn Varuste, Kreivittären Varusteliike, Hemsbury Saddlery & MWS Boutique

Sukutaulu

i. Lumen Lööperi
rautias, 155cm
KTK-III
ii. Fiktion Loistava
punarautias, 160cm
VIR MVA Ch, KTK-II, SLA-I, YLA2, KRJ-I, ERJ-II, SV-I
iii. Fiktion Loisto
vaaleanpunarautias, 161cm
iie. Vilhelmiina ILO
punarautias, 155cm
ie. Lumen Hafrinna
tummanrautias, 153cm
SLA-II
iei. Hupilan Luoma
tummanrautias, 154cm
iee. Riiviöiden Hunajapupu
tummanruunikko, 152cm
e. Älläm Faaraotar
punarautias, 157cm
ei. Horrosmaan Tähtiainesta
vaaleanpunarautias, 150cm
eii. LNA Eemeli
punarautias, 152cm
eie. MT Aurora
vaaleanpunarautias, 147cm
ee. Kirveltäjän Koristekaniini
rautias, 150cm
eei. Erakko VOE
rautias, 147cm
eee. Kirveltäjän Tuulia
tummanpunarautias, 152cm

» Jälkeläiset «

01. suomenhevosori Vaniman Ilmianto, syntynyt 28.05.2018 tammasta Fiktion Jasmiini

» Periyttäminen «

LUONTEENPIIRTEET
   ROHKEUS: ★ ★ ★ ★ ★ ★ ☆ Taso 6: rohkea
   KUULIAISUUS: ★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ Taso 5: melko kuuliainen
   TEMPERAMENTTI: ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ Taso 4: neutraali
   HERKKYYS: ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ Taso 4: normaali
TAIDOT
   NOPEUS: ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ Taso 4: normaali
   KESTÄVYYS: ★ ★ ★ ★ ★ ★ ☆ Taso 6: normaalia parempi
   HYPPYKAPASITEETTI: ★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ Taso 5: hieman normaalia parempi
   KETTERYYS: ★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ Taso 5: hieman normaalia parempi
   LIIKKEET: ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ Taso 4: normaali

© Arnikan periytymisjärjestelmä v. 1.0


Kilpailukalenteri

KRJ kouluratsastus (sijoituksia 14 kpl) / ko: Helppo A

15.01.2018 | Kototalli | Helppo C | 4/22
11.01.2018 | Kototalli | Helppo C | 1/22
29.12.2017 | Fiktio | Helppo C | 1/40
26.12.2017 | Fiktio | Helppo C | 2/40
19.11.2017 | Team J&K | Helppo C | 1/32
17.11.2017 | Team J&K | Helppo C | 3/32
16.11.2017 | Team J&K | Helppo C | 1/32
12.11.2017 | Team J&K | Helppo C | 2/32
12.11.2017 | Team J&K | Helppo C | 2/32
11.11.2017 | Team J&K | Helppo C | 3/32
11.11.2017 | Team J&K | Helppo C | 2/32
07.11.2017 | Team J&K | Helppo C | 1/32
06.11.2017 | Kototalli | Helppo C | 1/29
03.11.2017 | Kototalli | Helppo C | 5/29

ERJ esteratsastus (sijoituksia 17 kpl) / re: 100 cm

17.03.2018 | Ratsutalli Lilja | 80 cm | 2/30
18.01.2018 | Kototalli | 70 cm | 4/30
18.01.2018 | Mörkövaara | 70 cm | 4/30
16.01.2018 | Mörkövaara | 70 cm | 1/30
15.01.2018 | Kototalli | 70 cm | 3/30
12.01.2018 | Kototalli | 70 cm | 4/30
23.12.2017 | Mitar Warmbloods | 70 cm | 3/25
22.12.2017 | Mitar Warmbloods | 70 cm | 5/25
21.12.2017 | Mitar Warmbloods | 70 cm | 5/25
20.12.2017 | Mitar Warmbloods | 70 cm | 4/25
20.12.2017 | Mitar Warmbloods | 70 cm | 1/25
19.12.2017 | Mitar Warmbloods | 70 cm | 3/25
17.12.2017 | Mitar Warmbloods | 70 cm | 2/25
17.12.2017 | Koistila | 70 cm | 1/50
04.12.2017 | Koistila | 70 cm | 6/50
01.12.2017 | Koistila | 70 cm | 6/50
01.11.2017 | Kototalli | 70 cm | 5/30

KERJ kenttäratsastus (sijoituksia 21 kpl) / ke: Helppo

12.05.2018 | Adina | Tutustumisluokka | 5/43
18.04.2018 | Littleness | Harrasteluokka | 2/20
15.04.2018 | Littleness | Harrasteluokka | 2/20
14.04.2018 | Littleness | Harrasteluokka | 2/20
11.04.2018 | Littleness | Harrasteluokka | 3/20
09.04.2018 | Littleness | Harrasteluokka | 3/20
06.04.2018 | Kototalli | Harrasteluokka | 3/19
15.01.2018 | Kototalli | Aloittelijaluokka | 1/3
12.01.2018 | Kototalli | Aloittelijaluokka | 1/3
06.01.2018 | Ros Cirein | Aloittelijaluokka | 3/12
13.12.2017 | Team J&K | Aloittelijaluokka | 4/26
07.12.2017 | Team J&K | Aloittelijaluokka | 4/26
27.11.2017 | Team J&K | Aloittelijaluokka | 4/18
26.11.2017 | Mörkövaara | Aloittelijaluokka | 3/22
15.11.2017 | Ros Cirein | Aloittelijaluokka | 1/17
14.11.2017 | Ros Cirein | Aloittelijaluokka | 4/17
13.11.2017 | Ros Cirein | Aloittelijaluokka | 2/17
06.11.2017 | Kototalli | Aloittelijaluokka | 1/20
05.11.2017 | Kototalli | Aloittelijaluokka | 4/20
04.11.2017 | Littleness | Aloittelijaluokka | 4/23
03.11.2017 | Kototalli | Aloittelijaluokka | 3/20

WRJ lännenratsastus (sijoituksia 14 kpl)

25.02.2018 | Mustang | Ranch trail | 1/62
25.02.2018 | Mustang | Ranch trail | 6/62
23.02.2018 | Mustang | Ranch trail | 4/62
22.02.2018 | Kontolan Ratsutalli | Western riding | 2/10
21.02.2018 | Mustang | Ranch trail | 2/62
19.02.2018 | Mustang | Ranch trail | 2/62
15.01.2018 | Kototalli | Western horsemanship | 3/33
11.01.2018 | Kototalli | Western horsemanship | 1/33
25.12.2017 | Silkes | Western riding | 5/54
24.12.2017 | Silkes | Halter showmanship | 2/50
10.12.2017 | Kookoksen Kisakeskus | Ranch trail | 1/8
08.11.2017 | Kisakeskus Jelly | Halter | 3/12
06.11.2017 | Mustang | Western trail | 1/30
05.11.2017 | Mustang | Western trail | 4/30

Cup-kilpailut

Päivämäärä Jaos Järjestäjä Luokka Tulos
30.04.2018 KRJ-cup Kaihovaara Helppo B 22/285
15.04.2018 MEJ-cup Thrillium 30-40 cm 2/10
31.03.2018 VSR-cup Susiraja Harrasteluokka 5/43
31.03.2018 VSR-cup Susiraja 80 cm 8/80
15.03.2018 MEJ-cup Thrillium 30-40 cm 2/5
28.02.2018 VSR-cup Susiraja Harrasteluokka 4/34

Näyttelytulokset

Päivämäärä Jaos Järjestäjä Tulos Tuomari
07.05.2018 NJ Einfall LKV8, irtoSERT Welby
10.02.2018 NJ Huvitus LKV3, irtoSERT Lissu T.

Päiväkirja ja valmennukset

12. toukokuuta 2018 » Tie Tähtiin Finaali

Aaaa!! En osaa ees kertoo kuinka ylpee, onnellinen ja samalla helpottunut oon just nyt! Tie Tähtiin on ollut aivan huikeen opettava kokemus, mutta samalla se on vaatinut paljon panostamista niin ajallisesti kuin kyvyllisestikin, eli toisaalta olen tyytyväinen, että kahden kuukauden mittainen rutistus on nyt ohitse. Mutta herranen aika minkälainen finaali meillä oli! Täysin ilman vastoinkäymisiä emme selvinneet - mistä lisää alempana tämän lyhyen kisapäivää koskevan tiivistelmän päätteeksi - mutta vitsit olin yhtä hymyä kahden suorituksemme jälkeen! Sisu toimi kuin unelma, eikä meillä ollut minkäänlaista kitkaa välillämme. Helppo B -kouluohjelman jälkeen Sisun suitsiin ripustettiin parhaan suorituksen merkiksi sinivalkoinen ruusuke, ja aivan kuin tämä ei olisi minulle riittänyt, liiteli meidän mahdottoman upea orimme voittoon myös 80 cm -esteluokassa! Talliporukkamme seurasikin viimeisen esteluokan erittäin hyvissä fiiliksissä hyvällä ruoalla ja juomilla höystettynä.

Päivän isoin tai oikeastaan isoimmat pommit pudotettiin kuitenkin koko kisojen ajan seurattujen ranking-tulosten julkaisutilaisuudessa. Tähtitalliosion voitto meni oikeutetusti Auburn Estatelle, mutta Sisu palkittiin heti alkuun medium-tason parhaana kouluhevosena ja estehevosena sijoituimme toiseksi - seitsemän pistettä lisää, niin olisimme peitonneet kärkipaikan vieneet Seelan ja hänen ratsun Emma's Melinan. Kolme sinivalkoista ruusuketta koristi jo Sisun suitsia, mutta päivän päätteeksi meille napsahti vielä koko taitotasokohtainen voitto huikealla 40 pisteen erolla. Päivän saldona siis voitot molemmista finaaliluokista sekä arvonimet Pikkutähtiratsukko ja Tähtiratsukko! En meinaa vieläkään näin yön pikkutunneilla ymmärtää mitä meillä tuli tehtyä, enkä sitä, kuinka hienoa hevosta sain ratsastaa läpi kisojen. Sisu palkittiin ansaitusti sen rakastamilla leivänpalasilla ennen kotiinpaluuta.

Tie Tähtiin Pikkutähtiratsukko (Koulutähti) Tie Tähtiin Tähtiratsukko

Olin eilettäin ollut hermostunut huomisesta koitoksesta, mutta aamulla sängystä ylös kömpiessäni en ollutkaan niin hysteerinen, kuin olisi voinut kuvitella. Kotona tehdyt viime hetken valmistelut menivätkin joutuin hyvissä fiiliksissä ja tarkistettuani useampaan otteeseen kaiken olevan matkassa, lähdimme ajamaan kohti Hallavaa, joka isännöisi tänäkin vuonna Tie Tähtiin -ratsastuscupin finaalia. Janne oli saanut toimia kuskinani todennäköisesti enemmän kuin tarpeeksi, mutta hän hyppäsi jälleen tottuneesti ratin taakse ilman vastaväitteitä. Auton takapenkille kipusivat myös Jere, Eevi sekä Nino, joka lähti seuraamaan oman hevosensa suoritusta.

En olisi millään malttanut istua aloillani, vaan vilkuilin ulos ikkunasta ja räpläsin väliin puhelinta yrittäen saada ajan kulumaan. Henkäisin syvään nähdessäni Hallavan tallin harjakaton pilkistävän vihertävien lehtipuiden lomasta ja perhoset alkoivat kutitella mahan pohjassa. Vielä tämä oli sellaista siedettävää jännitystä, ennen kisastarttia olisin sisimmissäni varmasti täysi hermoraunio hysteerisenä naureskellen.

Janne parkkeerasi auton ja hyppäsin ulos purkamaan Sisua kuljetusautosta. Lastausrampin aukaistuani ori pärskähteli kuin jupisten liian pitkästä automatkasta ja se peruutti alas vauhdilla minut mukaansa kiskaisten. "Kunnolla!!" komensin oria jämerästi mutta samalla tarpeeksi hiljaa, etten saisi heti osakseni kanssakisaajien kummeksuvia katseita. Vieraileville ratsukoille oltiin hankittu pihamaalle siirtokarsinoita, joista yksi osoitettiin meidän käyttöömme tehtyäni karsinavarauksen hyvissä ajoin ennen kisoja. Nino ja Janne kantoivat varusteet ja hevosen eväät boksin vierelle, Jere ja Eevi lähtivät puolestaan etsimään kanttiinia ja sieltä suoraan hakemaan paikkoja ulkokentän katsomosta. Eevi ei ole ollut pienestä pitäen mikään kunnon ponityttö, mutta hevoset ovat aina kiinnostaneet etenkin valokuvauksen merkeissä. Selkeä ja lämmin sää oli kuin tehty ratsukoiden taltioimiseen, joten kaulassa roikkuva järkkäri olisi tänään varmaan kovassa käytössä.

Sisu asettui nopeasti lainakarsinaansa saatuaan hieman purtavaa eteensä. Ori ei kuitenkaan malttanut täysillä keskittyä pelkkään syömiseen ja se levittikin ison osan heinäverkon sisällöstä maahan pyöritellessään päätään ympäriltä kajahtavien äänien suuntaan. Etenkin lähtökuulutuksien kajahtaessa äkisti ilmoille höristi hevonen korviaan ja jäi kuuntelemaan. En vaivautunut sitomaan Sisua edes kiinni hoidon ajaksi, vaikkei se malttanutkaan asettua aloilleen. Suin orin karvan pölyharjalla, joka riitti irtolian taltuttamiseen. Kurakerroksen peitossa olevat jalat olin poistanut päiväjärjestyksestä jo kotona, eli olimme varsin nopeasti valmiita aloittamaan lämmittelyt.

Siirryimme maneesiin, jossa valmistauduimme ensimmäisenä vuorossa olevaan koulustarttiin. Kertailin samalla luvassa olevaa ohjelmaa mielessäni ja toistin siitä yksittäisiä liikkeitä. Meidän kannalta estelähtö olisi ollut parempi hoitaa ensin pois alta, sillä Sisulla oli hirveästi virtaa, eikä se oikein malttanut keskittyä sileällä työskennellessämme. Eilinen kevyt ratsastuslenkki taisi olla virhe, olisi pitänyt ottaa orilta luulot pois kunnon rääkin muodossa. Nyt Sisu yritti innostuksissaan kaahailla eteenpäin, onneksi maneesissa ei ollut vielä muita, niin oli reippaasti tilaa riehua virtaa pois. Meinasipa se yllättääkin minut heittäessään parit pukit laukkaympyröitä tehdessämme.

Jouduin välillä pitämään kynsin ja hampain itseni satulassa, mutta kyytiä saivat myös maneesissa kulmamerkkeinä olevat kartiot, kun Sisu räsäytti takajalkansa yhden läpi. Siitäkös ori vasta riemastuikin, enkä tiennyt olisiko pitänyt hypätä alas satulasta vai yrittää saada hevonen ensin asettumaan aloilleen satulasta käsin. Janne oli onneksi sopivasti lähellä ja sai napattua ohjista kiinni rauhoitellessaan jalallaan vimmatusti potkivaa ratsua. Tiputtauduin maankamaralle orin pysyessä edes kutakuinkin paikoillaan ja yritin napata pinteessä olevaa jalkaa kiinni irrottaakseni haljenneen muovikappaleen. Ehjää siitä ei varmaan enää saisi ja vilkaistuani ympärille ja todettuani olevamme maneesissa yhä keskenämme, viskasin kovia kokeneen kartion vähin äänin maneesin nurkkaukseen ja livistimme paikalta takaisin vuokrakarsinalle.

Vastoinkäyminen ei alkujärkytyksen jälkeen ollutkaan niin iso juttu, kuin olin jo mielessäni ehtinyt arpoa; jalkaa tarkemmin tutkiessa siinä oli sääressä vuohisnivelen yläpuolella pieniä nirhaumia, jotka eivät kuitenkaan pahemmin verestäneet. Pitelin Sisua aloillaan Jannen pestessä jalkaa ja sumuttaessa tervalaastarispraytä estämään lian pääsyn haavoihin. Puolessa minuutissa spray oli muodostanut suojaavan kalvon jalkaan. Sisu ei tuntunut enää edes muistavan aiempaa episodia ja se käveli reippaasti taluttaessani sitä kokeeksi tallipihalla. Myös ratsailla liike oli normaalia, eikä ori edelleenkään malttanut himmailla vauhdin suhteen, päinvastoin.


11. toukokuuta 2018 » Huomenna on näytön paikka

Tie Tähtiin on ollut aivan huikea ja paljon antanut kilpailukoitos, mutta samalla myös uuvuttava kokemus, joka on vaatinut sata lasissa painamista päivästä toiseen. Kolmelle kuukaudelle jakautunut urakka alkoi maaliskuun puolivälissä kouluvalmennuksella ja ensimmäisillä osakilpailuilla, joissa kisattiin kouluratsastuksessa. Aloitimme Sisun kanssa kisaurakkamme vahvasti ja nappasimme heti ensitöiksemme ensimmäisen sijan helppo B -kouluohjelmasta. Toukokuun lopussa valmistauduttiin tulevia kisoja varten koulu- sekä estevalmennusten voimin.

Huhtikuu alkoi Cupin toisilla osakilpailuilla, joissa kilpailtiin tällä kertaa esteratsastuksessa. Yläkokon Ratsastuskoululla sijoituimme 80 senttimetrin radalla yhdeksänneksi 25 osallistujan joukosta. Olin kieltämättä aavistuksen pettynyt, sillä kotioloissa ja valmennuksissa olemme aina olleet vahvemmilla juurikin esteillä, kouluohjelmissa meillä on jäänyt aina parannettavaa. Huhtikuun puolivälissä oli jo kolmansien, Hukkasuossa järjestettävien kouluratsastukseen keskittyvien osakilpailuiden vuoro, joihin käytiin hakemassa varmuutta Auburn Estatessa järjestetystä valmennuksesta. Hulppea hevostila on ehtinyt käydä minulle hyvinkin tutuksi kahden eri ratsastuscupin myötä. Valmennuspäivä ei ollut mikään turha reissu ja varmasti osittain sen avulla saimme Hukkasuosta toisen ruusukkeemme sijoituttuamme viidensiksi.

Viimeisiin, huhtikuun viimeisenä sunnuntaina Leijonalaaksossa järjestettyihin kisoihin panostimme oikein urakalla, sillä viikon ja yhden päivän aikana vierailimme Yläkokossa, Seppeleessä sekä viimeisenä Auburn Estatessa valmentautumassa erilaisten estetehtävien parissa. Panostus selvästi kannatti, sillä neljänsistä osakilpailuista rapsahti kolmas sija ja sen myötä olimme sijoittuneet kolme kertaa neljissä eri kisoissa! Lisäksi olemme Helppo B -koululuokan rankingissa ensimmäisenä, 80 cm -esteluokan rankingissa jaetulla neljännellä sijalla sekä medium-tasolla taitokohtaisessa rankingissa ensimmäisenä seitsemän pisteen johdolla! Nuori Sisu ansaitsee kyllä kunnon kehut hyvästä työpanoksestaan.

Vaikka tahti on ollut kova, en kuitenkaan vaihtaisi päivääkään pois ja on ollut erityisen hienoa nähdä kuinka Sisu on saanut kisahevoselle kaivattua varmuutta. Huomenna tämäkin vahvasti mieliin jäävä tapahtuma on saatettu loppuun finaalin myötä. Edessä on vielä yksi kouluohjelma sekä yksi esterata, eli huomenna on annettava kaksi kertaa kaikkensa. Kahden viikon kisapaussin aikana olemme harjoitelleet kotioloissa estetehtäviä ja ratoja sekä Tia on kokeneena kouluratsastajana käynyt hiomassa kouluohjelmaamme kuntoon. Välipäiville on mahtunut rentoa maastoilua ja maastakäsintyöskentelyä. Myös finaalia edeltävä päivä pyhitettäisiin pitkälti rentoutumiselle sekä stressin lievittämisellä, itse olen useiden päivien ajan kasannut itseeni huonoa energiaa ja vatsassa on ajoittain tuntunut lievää levottomuutta, joka on kasvanut näytön paikan lähestyessä.

Aamulla ei meinannut päälle puskevan jännityksen vuoksi ruoka maittaa ja jos multa on ruokahalu kadonnut, ei silloin oo kaikki ok. Päätin syödä myöhemmin ja kipaisin auttamaan aamutallin teossa, vaikka pojat olivatkin painottaneet minua pysymään poissa jaloista ja ottaa hieman omaa hevosetonta aikaa. Kielloista huolimatta kävin kuitenkin levittämässä ruokintapöydille säilöheinäpaalista apetta paremmin tarjolle ja levitin myös kunkin hevosen eteen yksilöllisen määrän väkirehua. Sisu söi hyvällä ruokahalulla omat eväänsä ja yritti maistella myös vieressä seisovan Hunnin eväitä, jolloin korotin hieman ääntäni ja komensin raudikkoa. Sisu höristi korviaan ja katsahti suuntaani pärskähdellen. Pörrötin hömelön otsaharjaa ja jätin ne omiin oloihinsa viimeisenkin hevosen syötyä väkirehunsa.

Puolen päivän tietämillä nojailin pihattotarhan porttia vasten ja vislasin kuuluvasti, jolloin lähes koko lauma ampaisi paikalle. Sisua ei tietenkään kuulunut, vaan se kirmasi Rossin kanssa tarhan toisessa päässä. Yritin uudestaan, mutten saanut orin kuin hetkeksi pysähtymään, joten ei auttanut kuin tarpoa hevosta hakemaan. Tarha on onneksi pysynyt kevään ajan varsin hyvässä kunnossa, mutta täysin kuiva se ei kuitenkaan ole, minkä pystyi päättelemään jo Sisun mudalla kuorrutetuista jaloista. Vuohiskarvojen puhdistus otti oman aikansa, mutta ori seisoi onneksi maltillisesti pesupaikalla huuhdellessani hieman sen jalkoja. Kuivasin koivet pyyhkeellä ja kietaisin niihin suojat ja nakkasin orin selkään sen mustan yleissatulan. Kisavarusteet saisivat odottaa huomista, ne pitäisi vielä tänään ehtiä puhdistaa edustuskuntoon.

Käännyimme Sisun kanssa pihatieltä päätielle ja sitä hetken aikaa käynnissä kuljettuamme ohjasin orin pienemmälle kinttupolulle. Epätasainen tie taittui käynnissä, mutta tasaisemmalle alustalle päästyämme otimme hieman siirtymisiä, kokoamisia sekä lisäyksiä. Sisu reagoi hyvin ja se on toiminut kisasta toiseen vähintäänkin hyvin, joten emme alkaneet enää viime tipassa keskittyä pieniin kauneusvirheisiin. En olisi varmasti saanut edes kerättyä ajatuksiani riittävästi, että se olisi onnistunut. Suuntasimmekin maastoradalle, jossa ohjasin hevosen pienille tukeille. Ori hyppäsi yli-innokkaasti isoilla loikilla, mutta pysyin kuitenkin kyydissä tietäessäni sen innon maastoesteitä kohtaan. Talven aikana emme ole niitä paljon hyppineet, mutta lumen sulettua ja paikkojen kuivettua nekin otetaan taas aktiiviseen käyttöön. Kokonaisuudessaan teimme ehkä hieman päälle 30 minuutin höntsälenkin, jonka päätteeksi teimme vielä pyörössä maasta käsin erilaisia harjoituksia.


27. huhtikuuta 2018 » Estevalmennus Auburn Estatessa

Täällä taas! Meidän piti alkuperäisen suunnitelman mukaan tyytyä Yläkokon ja Seppeleen estevalmennuksiin viimeiseen osakilpailuun tähdätessämme, mutta isompia ajattelematta naputin nopeasti osallistumisen myös Auburnin tapahtumaan, jota koskeva ilmoitus lävähti näytölleni vain paria päivää ennen valmennuksen ajankohtaa. Hetken tuumailtuani aloin miettiä, pitäisikö kohta jo höllentää pipon nyörejä ja antaa asioiden mennä omalla painollaan ilman useita ohjattuja treenikertoja. Välipäivinä olemme kuitenkin olleet täysin vapaalla sekä hevonen että ratsastaja, joten liikettä luulisi vielä löytyvän. Toivottavasti puhti ei kuitenkaan petä tosipaikan tullen sunnuntain kisoissa, joiden takia olen antanut kuluneella viikolla itsestäni kaiken ja vielä vähän päälle.

Varustin Sisun valmiiksi klo 16:00 alkavaa ensimmäistä ratsastusryhmää varten. Maneesin kello näytti kymmentä vaille tasan astuessani ori perässäni sisään. Talutin raudikon kentän keskelle kaartoon ja kiristin vyötä pykälällä, laskin jalustimet ja kipusin satulaan. Ori lähti reippaasti kävelemään luvan saatuaan ja otin heti alkuverryttelyihin mukaan yksittäisiä maapuomeja tehostaakseni hevosen jalkatyöskentelyä. Koipi nousikin alusta alkaen koreasti, eikä kaviot turhaan kolisseet puomeihin. Valmennusta ohjaavan Isabellan johdolla otimme myös reippaasti asetuksia ja taivutuksia, jotta hevosten kontrollointi olisi myös estetehtävissä helpompaa. "Kääntäkää hevoset volteille, asettakaa, asettakaa ja vielä kerran asettakaa taivutuksen aikana ja suoristakaa vasta uralle palattuanne!"

Sisu taipui helpon oloisesti molempiin suuntiin, eikä se ollut pöhkömpi tapaus temponvaihteluissakaan. Ravityöskentely oria ei tänään kuitenkaan hirveästi napannut ja jouduin antamaan sille useita kokoavia apuja, jottei se olisi vain rynnännyt eteenpäin ilman minkäänlaista muotoa. Lyhyen ajan kestävien välikäyntien jälkeen haimme hevosiin taivuttelun jälkeen suoruutta pituushalkaisijan myötäisesti. Sisulla ei ollut ongelmaa niinkään suoruutensa kanssa, mutta laukkaan siirtyessämme se koitti aluksi aina tarjota vasempaa laukkaa. Isabella käski kääntyä halkaisijalle oikeasta kierroksesta ja nostaa laukan jo käännöksen aikana, jolloin hevoselta tuli lähes luonnostaan oikean laukka. Sisun kanssa pitää pitkälti pelata oveluuden avulla silloin kun se ei jotain halua tai malta tehdä, sillä pakottaa sitä ei hyvällä tahdollakaan voi.

Puhisin itsekseni jo alun verryttelyn jäljiltä ja vielä pitäisi pystyä muka hyppäämään! Ensimmäisenä vuorossa oli kahdeksikolla tehtävä kolmen esteen rata, jossa numeron keskipisteessä oleva pystyeste hypättäisiin kahteen kertaan. Tehtävässä yhdistyi kokoaminen, asettaminen sekä laukanvaihdot, eli kaikkea mitä radalla tarvitaankin. Ensimmäinen, 70 senttinen pystyeste kohosi edessämme nostaessani oikean laukan kaarteesta. Ennen estettä Sisu taipui hyvin ja suoristin sen ennen estettä, jonka jälkeen asetus jatkui oikealle kohti toista, 80 senttimetrin korkuista estettä. Yritin vaihtaa laukan esteen päällä, mutta jäin hieman jälkeen apujeni kanssa ja vaihdatin sen ravin kautta muuten varsin onnistuneen hypyn jälkeen. Pari viimeistä hyppyä onnistuivat myös hyvin, Isabella käski ainoastaan tehdä ketterämmät laukanvaihdot ja koota laukkaa vielä reippaammin, jotta tehtävästä pystyi suoriutumaan joutuvammin ja kahdeksikosta sai tiiviimmän.

Päivän toinen ja viimeiseksi jäänyt tehtävä olikin meille jo tuttua kauraa, sillä Yläkokon valmennuksessa olimme haastaneet tasapainoa lähes samalla tavalla; tänään sarjaesteelle tultiin vapaavalintaisesti ilman käsiä, ilman jalustimia tai ilman satulaa. Aloitimme Sisun kanssa oman tasapainoni kannalta helpoimmasta vaihtoehdosta, eli hypyistä ilman käsiä. Nakkasin ohjat reteesti pois käsistäni ennen ensimmäistä hyppyä ja koitin tasapainottaa menoani levittämällä kädet sivuille. Sisun ei tarvinnut hirveästi edes ponnistaa pienille esteille, joten meno tuntui pehmeältä. Riittävän pehmeältä siihen, että uskaltauduin nostamaan myös jalustimet hevosen kaulalle. Ensimmäinen pysty meni vielä hyvin ja tasapaino säilyi, okserille jouduin hieman tarraamaan orin jouhitupsuista kiinni, jotta en olisi suistunut satulasta hevosen kiihdytettyä äkisti vauhtiaan.


29. huhtikuuta 2018 » Neljännet osakilpailut Leijonalaaksossa

Naputin hermostuneena yli viiden vuoden takaista, auttamatta muodin ja kehityksen aallonharjalta pudonneen älyluurini näyttöä, jonka pintaa peitti jo yläkulmasta haljennut panssarilasi. En malttanut istua vänkärin paikalla rennosti, vaan nojauduin jatkuvasti eteen ja kuikuilin näkyisikö näköpiirissä mahdollisesti jotakin tallin kaltaista tönöä. Lähtö Tie Tähtiin -cupin viimeisiin osakilpailuihin oli venähtänyt jo kotitallilla jätettyäni pakkaamisen viime tippaan, eikä Sisun valkovihreää estehuopaa ollut meinannut löytyä millään ilveellä. Katsahdettuani valjashuoneessa ylös, näin siististi tikatun huovan roikkumassa narulla, jonne olin sen jättänyt kuivumaan. Riuhtaisin varusteen matkaani ja ryntäsin kuljetusautolle, jossa Nino oli taluttanut hevosensa vaunuun ja Janne starttasi jo autoa. "Löytyi!" huudahdin hengästyneenä ja hyppäsin autoon nakaten käsissäni pitelemän huovan auton takaosaan. Matka voitiin aloittaa.

"Rauhotuhan nytten, kyllä me ehditään" Janne hymyili suuntaani. "Nii, arviolta 10 minuuttia ja sun pitäs olla infopisteellä ilmottautumassa" Nino hörähti takapenkiltä, eikä häntä tuntunut päälle painava kiire haittaavan, vaikka olikin lähtenyt matkaan kannustamaan omaa hevostaan. En ollut nyt yhtään vitsikkäällä tuulella, mutten myöskään viitsinyt vaivautua riepottelemaan vinoilijaa takin kauluksista. "Perillä!" Janne huudahti ja sinkosin itseni siltä istumalta kiinni ikkunaan. Tienviitta ilmoitti meidän kääntyvän Koivukujalle ja päätien vartta koristivat symmetrisesti istutetut lehtipuut. Pieni parkkipaikka olisi käynyt varmasti ahtaaksi kaikkien osallistujien saavuttua paikalle, joten kuljetusajoneuvot ohjattiin tallipihan halki avaralle nurmiaukiolle, jossa autot ohjattiin toimihenkilöiden toimesta siisteihin riveihin riittävän lähelle toisiaan, jotta kaikki mahtuisivat varmasti paikalle. Lähes potkaisin auton oven auki ja paiskasin sen kiinni perässäni rynnistäessäni ilmoittautumaan kansliaan. "Jonna ja Illuusio paikalla!" huohotin kansliavastaavalle, joka hymyillen tarjosi matkaani ohjelmavihkosen aikatauluineen sekä kisojen yleisine käytäntöineen ja ohjeineen. Parkkipaikalla palattuani pojat olivat jo purkaneet Sisun ulos kopista ja raudikko höristeli korviaan seisoessaan aavistuksen vetisellä nurmipohjalla. "Sulla ei näytä olevan mihinkään kiire, niin laitas hihat heilumaan ja pistä Sisu kuntoon - tai kipua ite satulaan ja lähe radalle!" näpäytin autoon nojailevaa Ninoa, jonka tiesin ennemmin vaikka hyppäävän kaivoon, kuin näyttävän nokkaansa kisakentillä. Okei, westerniä ja matkaratsastusta hänellä tulee toisinaan harrastettua ihan tosissaan, mutta enkkutyylin lajeissa kilpasiskoilla on kuulemma nuttura liian tiukalla, ettei sekaan uskaltaudu ensinnäkään.

Eilisen lauantaipäivän Sisu sai olla vapaalla valmennusrumban jäljiltä ja tänään se liikkui alkuverkassa rennosti olematta kuitenkaan liian vaisu. Takanamme oli kolme eri valmennusta yhdeksään päivään, mutta saatuaan olla välipäivät rennommalla käytöllä, ei kisoissa olo tuntunut olevan orille pakkopullaa. Leijonalaakson pienempään maneesiin oli nostettu valmiiksi parit yksittäiset esteet, joiden avulla saisi vielä viime hetkillä hioa hyppytyyliä kuntoon lämmittelyn lomassa. Otin Sisun kanssa parit laukanvaihdot hyppyjen yhteydessä, sillä olemme hieman takellelleet. Suoralta uralta tultaessa myös laukka oli helppo vaihtaa esteen päällä, eikä aikaa tärveltynyt asian hoitamiseen vasta hypyn jälkeen. Hevonen liikkui hyvällä halulla sekä pehmeällä kuolaintuntumalla ja sitä olikin miellyttävä ratsastaa pieniä apuja käyttäen, eli ainakin yhteistyömme pelasi jos ei mikään muu toimisi.

"Pistäs parastasi!" Nino virnisti isommalle, tänään kisakäytössä olevalle maneesille suunnistaessamme ja taputti raudikkoaan kannustavasti kaulalle. Radan juuri suorittaneen kilpatoverin poistuttua maneesista ohjasin Sisun vuorostaan sisään ja jäimme pyörimään katsomopäätyyn, jonne oli rajattu alue vuoroaan odottaville ratsukoille. Meitä edeltävä ratsukko oli parhaillaan siirtynyt areenalle ja he aloittivat ratansa vahvasti. Poni hyppäsi helpon näköisesti ja ratsastaja vaikutti keskittyvän vain ja ainoastaan ratsuun sekä rataan, niin kuin sen kuulukin olla. Ennen omaa vuoroamme satuin katsahtamaan vielä katsomoon, jonne Nino oli kavunnut Janne kanssa seuraamaan suoritustamme. Janne heilautti kättään kannustuksen merkiksi ja ohjasin Sisun määrätietoisesti radalle kuuluttajan ilmoittaessa seuraavaksi olevan meidän vuoromme.

Katsahdin maneesin laidalla istuvan tuomariston suuntaan ja nyökkäsin heidän suuntaansa olevani valmis aloittamaan. Äänimerkin kajahtaessa ilmoille eli lähtöluvan saatuani käskin Sisun oikeaan laukkaan ja pyyhälsin lähtölinjan ylitse liputtajan heilauttaessa kättään merkiksi ajanottajille, jotka laittoivat kellon raksuttamaan. Ensimmäiselle esteelle oli helppo tehdä lähes idioottivarma lähestyminen, eikä pieni ristikko tuntunut verryttelyesteiden jälkeen miltään. Sisu ponnisti keskeltä estettä ja se malttoi myös laskeutua hallitusti, kun annoin sille riittävästi aikaa, enkä hoputtanut sitä eteenpäin. Vaikka ori onkin usein tasaisen varma suorittaja, saa senkin kohtalaisen helposti käymään kierroksilla, jos sitä ajamalla ajaa hurjempaan vauhtiin. Ristikolta ohjasin orin loivalla kaarteella päädyn kautta lävistäjälle, jossa oli edessä kolmoissarja. Sarjan ensimmäinen ristikkoeste lähti hyvin, sillä mulla oli hyvin aikaa suoristaa ori käännöksen päätteeksi. Keskimmäisen pysytesteen laskeutuminen meni kuitenkin himpun verran pitkäksi ja vaikka yritinkin kovasti koota Sisua korkeampaan muotoon ja lyhentää askelpituutta, ajauduimme aivan sarjan viimeisen pystyesteen eteen. Ori joutui ponnistamaan reippaasti ylöspäin, eikä hyppyyn ehditty saada paljoa pituutta. Myötäsin hypyn mukana ja hevosen takajalkojenkin palattua maanpinnalle vilkaisin nopeasti sivusilmällä viimeistä estettä, jonka jokainen puomi oli meidän onneksemme pysynyt kannattimillaan. Himmailin hieman orin kanssa, jotta ehtisimme vetää henkeä yllättävän tilanteen jälkeen, tehdä viimeisen esteen yhteydessä väliin jääneen laukanvaihdon sekä tehdä helpohko reitti tasaokserille, jonka takapuomi näytti pikaisesti katsottuna olevan aivan kauhean kaukana.

Annoin Sisulle kevyesti pohjetta ja se vastasi apuuni pidentämällä askeltaan ja lisäämällä hieman vauhtia, jotta pääsisimme pitkäksi rakennetun esteen toiselle puolelle. Meillä oli kuitenkin hyvin aikaa hakea hyvä linja esteelle haettuamme kulman kautta lähestymiseen pituutta. Ori laukkasi tasaisesti kohti estettä ja juuri ennen hyppyä tarjosin sille myötäämällä enemmän ohjaa ja huudahdin "Hop, hyväää!" Sisu venyi mallikkaasti ja laskeutui pehmeästi, mistä oli helppo jatkaa rataa laukanvaihdolla sekä tiukalla kaarteella oikealle ja kohti matalaa mutta tukevan näköistä lankkuestettä. Lankulta oli hyvä jatkaa matkaa läpi esteet 5.-6. ja viimeiseksi jäi okseri, jonka etu- ja takaesteet muodostivat yhdessä ison ristikon puomien ollessa kallellaan eri suuntiin. Myöhemmin sain kuulla sitä kutsuttavan ruotsalaiseksi okseriksi, mistä lie saanut nimensä. Perusradalta puhtaat paperit saatuamme uskalsin jo hieman hymyillä ja jatkoimme varmoin ottein viiden esteen uusintaan, johon oltiin sisällytetty jälleen sydämentykytyksiä aiheuttanut kolmoissarja. Tällä kertaa osasin ottaa hieman rauhallisemmin, eikä viimeisen hypyn kanssa tullut enää niin kauhea kiire. Uusinnan viimeinen este oli nopeasti edessämme ja latasin kaiken keskittymiseni tähän hyppyyn - nyt ei auttanut tulla pudotusta, tai muuten saisimme heiluttaa hyvästiksi nollaradalle. Sisu tuli viimeiselle esteelle rohkeasti ja hyppy lähti oivasta kohdasta. Nousin jalustimien varaan kevyeen istuntaan ja ori ponnisti korostetun korkealta liidellen viimeisen esteen ylitse huimalla ilmavaralla.

Olin yhtä hymyä; tällaista suoritusta varten sitä onkin treenattu kuin viimeistä päivää ja viimein saimme kaikki palaset loksahtamaan paikoilleen. Annoin orille enemmän ohjaa taputtaessani sen kaulaa kaksin käsin ja riemultani lähes unohdin ylittää maaliviivan, minkä jälkeen ajanotto vasta pysäytettiin. Poistuin maneesista ravissa ja pihalla pysäytin orin ja laskeuduin satulasta. Nino oli poistunut Jannen kanssa katsomosta heti suorituksemme päätyttyä ja oli maneesin edustalla valmiina ottamaan tarjoamani ohjat käsiinsä. Nino lähti tekemään orin kanssa loppuverkat kun taas itse suuntasin maneesin kahvioon. Mulla oli aivan järkyttävä nälkä, sillä aamulla ja aamupäivällä ei ollut hirveänä ruoka maittanut jännityksen puskiessa päälle. Jos olisin nopea, niin lounaskeittoa saattaisi olla vielä tilkka jäljellä.


19. huhtikuuta 2018 » Estevalmennus Yläkokossa

Ratsastuskoulu Seppeleen ratsastuksenopettaja Hannele Appelgren tai itsensä valmennuksen alussa nopeasti pelkäksi Hanskiksi esitellyt nutturapää otti tiukan linjan ensimmäisestä käyntiaskeleesta lähtien. Alkuverryttelyissäkään ei saanut vain huidella eteenpäin, vaan jokainen askel tuli ratsastaa tarkasti. Tämän päivän Tie Tähtiin -estevalmennuksessa valmistauduttiin 4. osakilpailuihin ja alussa otettiin yksittäisiä hyppyjä erilaisille esteille, pätkiä radasta ja loppuun vielä rata kahteen otteeseen. Medium-tason radalle oli osallistunut meidän lisäksemme kaksi tammaratsukkoa, mutta Hanski ilmoitti lyhytsanaisesti minun ja Sisun tulevan turvallisuussyistä treenin yksinämme: "Se on ilman muuta siististi käyttäytyvä ori, mutten ota minkään asteen riskin mahdollisuutta, kun on kyse hevosista."

"Kokoa sitä aktiivisemmin ennen hyppyä, pohkeella eteenpäin ja sitten vasta pienellä puolipidätteellä liike kiinni ja ohjaus ylöspäin!" Sisun mittavissa laukka-askelissa oli kyllä varaa kootakin niitä hieman, esteet olivat hetkessä edessämme sen harppoessa menemään. Hypyissä annoin orille reippaasti omaa tilaa ja vastavuoroisesti se hakeutui sileällä hyvin tuntumalle. "Pidä käsi vakaana - juuri noin - niin hevonen pysyy pehmeänä, eikä provosoidu nykivästä ohjasta."

Hypättyämme yksittäisiä esteitä ja lyhyitä pätkiä kahdeksan esteen radasta, nosti Hanski sarjan viimeistä estettä sekä kuudentena olevaa pystyä kymmenellä sentillä ja tokaisi: "Nyt koko rata, aloitus pitkältä sivulta laukassa!" Käskin Sisun vasempaan laukkaan ja käänsin katseeni lyhyellä sivulla olevalle kolmen esteen sarjalle. Kulman jälkeen teimme nopean suoristuksen ja hypyt lähtivät hyvin laukan säilyessä tasaisena. "Hieno!" huudahdin orille ja ohjasin sen heti perään korkealle ristikolle, jolle sai tehtyä ison ja loivan tien. Laukkaa en saanut vaihdatettua esteen päällä, joten tein sen heti hypyn jälkeen. Sisu korskui ja nosti päätään lähestyessämme kulman kautta muurille, jonka se kuitenkin hyppäsi halukkaasti.

"Okserille!" Kuulin Hanskin huutavan etsiessäni seuraavaa estettä katseellani. Kokosin oria muurin jäljiltä ja vaihdoin jälleen vasempaan laukkaan ennen käännöstä ja lyhyttä sivua viistävää okseria. Sisu ponnisti hyvin ja venyi mallikkaasti esteen ylitse, mistä matka jatkui jälleen radan ainoalle ristikolle. Lähestymisestä oli helppo tehdä idioottivarma ja valitsimme myös kuudennelle eli korkealle pystyesteelle loivemman reitin. Pystyn jälkeen kokosin oria kuitenkin reippaasti ja pyöräytin sen ketterästi vastakkaiseen suuntaan ja uudelleen muurille, josta matka jatkui vielä viimeisenä olevalle vesimatolle.

Kahdeksannen esteen jälkeen hidastin Sisun ravin kautta käyntiin ja katsahdin kysyvästi Hanskiin päin. "Vaikka hevonen osaakin hommansa myös itsenäisesti, älä vain istu ja ole pelkkänä matkustajana. Hevosta saa ja pitää ratsastaa jokaisella askeleella, jotta lähestymiset saa hiottua kuntoon." Seuraavalla yrityksellä otin valmentajan vinkeistä vaarin ja keskityin täysillä tunteakseni hevosen jokaisen liikkeen, jotta osaisin ajoittaa apuni oikein.


15. huhtikuuta 2018 » Kolmannet osakilpailut Hukkasuossa

Sisu nuuskutteli nenänsä täydeltä ilmaa taluttaessani sen jälleen kuljetusramppia pitkin alas maankamaralle. Kuukauden verran elämämme on ollut yhtä reissaamista, mutta ori ei ole pistänyt sitä pahakseen, vaan on aina ollut utelias ja innokas uuteen paikkaan saavuttuaan. Tänään nuoriherra oli liiankin innokas ja se hypähteli yrittäessäni hillitä sitä narun päästä käsin. Taisi pojalla olla kevättä rinnassa sen hirnahdellessa ohi kulkeville kaviokkaille, mutta seisahtui nopeasti niille sijoilleen ja katsahti suuntaani ihmeissään sihahtaessani sen suuntaan kipakan käskyn höystettynä parilla tehostesanalla.

Paikalla oli noin puolisataa ratsukkoa ja parkkipaikka oli tupaten täynnä kuljetusautoja. Iso osa - me mukaan lukien - joutui pysäköimään päätien varteen, mistä piti tietty siirtyä pois uusien tulijoiden jaloista. Innokas ori toisessa ja omat kisakamppeet toisessa kädessäni kipitin ulkonäöltään uusimman tallin kupeessa oleville harjauspuomeille, jossa aloin rivakoin ottein laittamaan hevosta edustuskuntoon. Sen niskajouhet pörröttivät jokaiseen suuntaan, enkä saanut kesytettyä Sisun villejä haivenia useista yrityksistä huolimatta, vaan luovutin ja jätin harjan liehumaan vapaana.

Verryttely tapahtui hyväpohjaisella ratsastuskentällä, mutta tämän päivän säässä olisi ollut toivomisen varaa. Vettä tihkutti, muttei onneksi kuin saavista kaatamalla. Lämpöasteita oli kuitenkin jo ihan mukavasti, joten kyllä se kevät sieltä nostaa päätään pitkän talven jäljiltä. Loskakelejähän tässä onkin kaivattu, mutta ainakin vielä kotitallin kenttä ja tarhat ovat pysyneet hyvässä kunnossa. Hukkasuonkin kenttä oli täysin ratsastettavassa kunnossa, eikä meidän tarvinnut siellä yksin hakea lämpöjä päälle. Päin vastoin, hyvä että sekaan mahtui, kun kakkosluokan osallistujat alkoivat valua paikalle.

Verryttelyssä Sisu oli energinen, liikkui halukkaasti ja omalla moottorilla eteenpäin, eikä jäänyt roikkumaan kuolaimeen. Hieman se kuitenkin vilkuili, mitä muualla tapahtui, joten keskityin ennen suoritusta hakemaan sitä kuulolle siirtymisillä ja temponvaihteluilla. Ennen maneesiin astumista ja ohjelmanumeromme aloittamista muistelin vielä alkuviikon kouluvalmennuksessa Isabella Sokalta saamiani vinkkejä: "Uskalla ottaa hieman riskejä ja hakea suoritukseenne enemmän särmää, älä pelaa aina varman päälle! Muista ottaa puolipidätteitä aina niille sopivassa saumassa ja askelluksen tahtia mukaillen, jotta hevosen liike suuntautuisi halutuissa tilanteissa enemmän ylös- kuin eteenpäin." Tänään Sisusta löytyi kyllä liikettä ihan riittämiin, mutta vauhti ei välttämättä korjaa virheitä. Ohjelman aikan ori oli kuitenkin vain sopivalla tavalla energinen, eikä se innokkuudestaan huolimatta jättänyt minua täysin pimentoon ja ilman vastakaikua antamilleni avuille. Sisu työskentelikin erityisen hienosti, aina viidennen sijan arvoisesti! Kouluosakilpailut ovat yleensäkin sujuneet meiltä hyvin tähän mennessä ja tuloksena on nyt molemmista kisoista sijoitukset.

5. sija Hukkasuo

9. huhtikuuta 2018 » Kouluvalmennus Auburn Estatessa

Tämä ei ollut ensimmäinen, ei edes toinen, vaan jo kolmas kertani, kun astuin jalallani Auburnin maille. Jokainen kerta sitä tuntee itsensä niin pieneksi korkealle kohoavien rakennusten ympäröimänä ja aivan yhtä monesti sitä löytää itsensä hämmästelemästä paikan loistoa ja glamouria. Valmennukseen valmistautuminen tapahtui tarkasti siistityssä tallirakennuksessa, jossa meidät ohjattiin liki kädestä pitäen tyhjillään olevaan karsinaan. Edellisestä visiitistämme tottuneena Sisu käveli karsinaan kuin kotona konsanaan ja kävi heti leikkimään vesikupin kanssa. Hymyilin raudikolle ja pörrötin sen vapaana sojottavaa otsaharjaa.

Sisua hoitaessani katsahdin vähän väliä kelloon ja laskin minuutteja valmennuksen alkuun - en halunnut saapua maneesille myöhässä. Olin hyvissä ajoin valmis ja nojailin karsinan oveen naputellen sormillani sen ylälaitaan. Kello näytti varttia vaille, joten kituutin vielä viisi minuuttia, ennen kuin nappasin orin ohjista ja talutin sen maneesille. Odotin hetken oven edessä muiden ratsukoiden saapumista, mutta kun ketään ei alkanut näkyä, avasin oven varovasti ja talutin ratsuni sisään. Säädin satulan hihnoja hyvän tovin ennen satulaan nousua, kuin odottaen jonkun muunkin saapuvan, jotten joutuisi yksinäni silmätikuksi muutamalle katsomossa istuvalle nuoren näköiselle tytölle, joiden hiukset oli harjattu tiukoille poninhännille päälaen korkeimmalle kohdalle. Yllään heillä oli siistit poolopuserot ja vaaleat ratsastushousut, jotka eivät olleet likaa nähneetkään.

Maneesin oven käydessä huomasin jääneeni tuijottamaan katsomoon aivan liian pitkäksi aikaa ja käänsin katseeni nopeasti toisaalle. Huikkasin moikat toiselle ratsukolle ja kiskoin itseni Sisun selkään. Oli hilkulla, etten joutunut hakemaan jotakin koroketta avuksi - sen verran ponnistavan jalan takaosan lihakset kirrasivat vastaan, etten meinannut yltää jalustimelle. Oma kehonhuolto ei varmasti olisi pahitteeksi, kun lihassäikeet tuntuivat lähes repeilevän venytyksen voimasta. Sisu lähti puolestaan vetrein askelin liikkeelle heti luvan saatuaan, mutta se olikin saanut vasta hetki sitten hieronta- ja venytyskäsittelyn.

Kiertelimme uraa pitkin ja yritin hakea hevosta kuulolle, vaikka annoinkin sen kulkea pitkällä ohjalla. Ori kohotti hieman päätänsä maneesiin lapatessa lisää porukkaa, mutta kulki rennosti ja rauhallisesti ilman turhaa kiirettä. Pitkiin ja tasaisiin käyntiaskeliin oli helppo mukautua ja kuten usein ennenkin, löysimme Sisun kanssa nopeasti yhteisen sävelen ja se tuntui tänään erityisen miellyttävältä ratsastaa. Tänään saisimme varmasti paljon aikaan, ainakin toivoin niin, sillä muuten pitkä ajomatka olisi ollut yhtä turhan kanssa.

Aika kului, mutta valmentajaa ei näkynyt tai kuulunut. Aikaisemmin Isabella on ollut täsmällisen tarkka, niin ajan kuin valmentamisenkin suhteen. Alkukäynnit tuntuivat tuskastuttavan pitkiltä pääasiassa uraa kiertäessä satunnaisia voltteja ja muita keveitä poistumisia lukuun ottamatta. Sisukin tuhahteli ja viskeli hieman päätään osoittaakseen tyytymättömyytensä, minkä seurauksena tyynnyttelin hevosta sen kaulaa rapsutellen sekä höpisten sille rauhallisesti. "Aloitetaan verryttely, täti käski!" kuului yhtäkkiä katsomon suunnalta ja kuin automaattisesti kukin siirsivät ratsunsa raville. Sisu liikkui halukkaasti, hyvässä tahdissa ja kuuliaisesti. Olin kerännyt ohjat paremmin tuntumalle ja otin niistä pieniä pidätteitä pitäen kuitenkin pohkeella askellajin ravissa. Sisu alkoi hiljalleen työskennellä paremmin läpi selän ja ainakin satulaan tuntui, että se astui kokoamisen myötä myös rehdimmin vartalon alle.

Puoli tuntia oli kulunut, kun Isabella pyyhälsi juoksujalkaa maneesiin: "Anteeksi kamalasti kaikki! Minulle tuli pieni... este. Jos teitä ei haittaa, pidennetään valmennusta loppupäästä. Ottakaa vaan jo laukkaa ja tehkää monipuolisesti ratanne liikkeitä." Valmennuksessa harjoiteltiin yksitellen kolmannen osakilpailun kouluohjelmia ja ensimmäisenä urakkansa aloitti auburnilainen ratsukko ja me loppukolmikko jäimme oven puoleiseen päätyyn jatkamaan omatoimista työskentelyämme. Olimme Sisun ryhmän ainoa ratsukko, joka suoritti helppo B -ohjelman, joten en tiedä kuvittelinko vain, mutta Isabellan katse tuntui porautuvan jokaiseen liikkeeseemme kuin hakien jotakin huomautettavaa. Tilannetta ei auttanut myöskään se, että muut ratsukot olivat hommansa jo hoitaneet, joten heillä oli hyvin aikaa seurata meidän työskentelyämme.

Ohjelma alkoikin hieman jännittyneissä merkeissä yrittäessäni niin kovasti keskittyä ja tehdä tulosta tuntiessani kaikkien katseet luissa ja ytimissäni asti. Sisu oli hieman ihmeissään kireästä olemuksestani, eikä aluksi liikkunut oikein mitenkään päin, mutta Isabellan pari positiivista kommenttia saivat tilanteen laukeamaan ja uskalsin jo hieman hengittää. Ohjelma ei mennyt huonosti, mutta Isabellan mukaan pelasin monet kohdat varman päälle ilman turhia hienouksia, jotka olisivat voineet tuoda tekemiseemme lisää särmää. Puolipidätteitä saisi ottaa ahkerammin, jotta hevosen liike suuntautuisi halutuissa tilanteissa enemmän ylös- kuin eteenpäin.


1. huhtikuuta 2018 » Toinen osakilpailupäivä Yläkokon Ratsastuskoululla

"Missä mun kypärä?!" paruin Jannelle vähemmän ystävälliseen sävyyn hänen kohottaen hämillään olkapäitään ja sopertaen jotain tietämättömyytensä merkiksi. Verryttelyryhmämme vuoro starttaisi kohta, eivätkä kisajärjestäjät varmasti katsoisi hyvällä niinkin oleellisen ja turvallisen välineen kuin kypärän unohdusta. Viiletin kuin tuulispää takaisin autolle viskaten samalla ihmeissään kaahotustani seuraavan Sisun ohjat Jannen pideltäviksi. Olin satavarma, että olin pyöritellyt mokomaa kapistusta vielä kotitallilla ja autoonkin asti uskoin nakanneeni sen. Sieltähän se kypärä löytyi, nimittäin vierineenä vänkärin paikan penkin alle, johon olin tasan tarkkaan sen ihan itse tiputtanut viskellessäni vielä kotipihalla ollessamme ratsastuskamoja auton takaovesta sisään. Kävi jo vähän sääliksi taustajoukkojani, kun purin kaiken jännitykseni heihin. Mutisin Jannelle pikaiset anteeksipyynnöt noukkiessani orin ohjat takaisin itselleni ja lähdin taluttamaan raudikkoa maneesin vierellä olevalle kentälle, johon luokkamme ensimmäiset olivat jo siirtyneet hakemaan lämpöjä päälle.

Tie tähtiin sai jatkua ja toiset osakilpailut olivat jo hyvässä vauhdissa easy-tason ratsastajien siirtyessä yksi toisensa jälkeen maneesiin rataa suorittamaan. Itse ravailin Sisun kanssa kentällä ja pyysin tätä suorittamaan askellajia eri tempoissa. Ylitimme maassa olevia puomeja pariin otteeseen ja suoritusta pohjustamaan teimme vain pari kevyttä hyppyä erilaisista kulmista lähestyen, joiden avulla olisimme toivottavasti valmiina päivän suoritukseen. Cupin ensimmäisissä osakilpailuissa kisattiin kouluratsastuksessa ja meidäthän palkittiin päivän päätteeksi sinivalkoisella ruusukkeella medium-tason voittajina. Olinkin hyvän alun vuoksi asettanut itselleni korkeat odotukset toisia kisoja varten ja lisäpontta suoritukseemme antaisi varmasti se, että koin henkilökohtaisesti olevani paljon itsevarmempi ratsastaja esteillä, kuin sileällä koululiikkeitä tehden.

Aurinkoisesta alkukevään säästä huolimatta verryttelykentällä puhisi melkoinen tuulenvire, mikä ei kuitenkaan saanut oria varpailleen monen muun hevosen tavoin. Puoliunessa se ei kuitenkaan painellut menemään, vaan korvat kääntyilivät tuulen tuomien ja tallipihalta kantautuvien äänien suuntaan samalla, kun hevonen yritti yhtä lailla keskittyä minuun ja antamiini apuihin. Verryttelyhypyissä annoin Sisulle runsaasti ohjaa ja omaa tilaa, jotten jäisi turhaan jarruttelemaan nuorta ja vielä vähän omaa tekniikkaansa hakevaa hevosta. Ori hyppäsi kuitenkin tarkasti ja halukkaasti, mutta jouduin muistuttamaan sitä kerran keskittymään jällen työntekoon, kun raudikko yritti lähteä kiihdytyskisoihin vierestä pinkovan poniratsukon kanssa. Onneksi itse suorituksen aikana saisimme maneesin koko tilaltaan omaan käyttöömme ja ulkopuoliset häiriötekijät eivät olisi siellä niin vahvasti läsnä, ellei sitten katsomossa oteta tapahtumaa penkkiurheilun kannalta ja aivan liian tosissaan.

Emme onneksi joutuneet Sisun kanssa paahtamaan sisään maneesiin heti ensimmäisenä ryhmästämme, vaan ehdin parveilla hetken maneesin edustalla ja tasata hengitystäni. Kun kuulin reippaan miesäänen kuuluttavan meidät sisään, kehotin orin liikkeelle ja astelimme sisään ovien sulkeutuessa takanamme. Nyökkäsin tuomaristoon päin saamattani ensin mitään reaktiota. Nyökkäsin uudelleen ja tällä kertaa vein leukani kunnolla lähes rintakehään asti ja nyt sieltä heltisi lähtölupa. Annoin Sisulle laukka-avut vasempaan kierrokseen ja lähtöviivan ylitettyämme siirsin katseeni kohti ensimmäistä pystyestettä, joka ei suoran lähestymisen vuoksi aiheuttanut meille minkäänlaisia vaikeuksia. Seuraavalle tasaokserille vaadin orilta ehkä turhan jyrkän lähestymisen ja hyppy lähti todella vinosti - puomit pysyivät kuitenkin kannattimillaan, vaikka ehdin jo pelätä pahinta.

Kakkosestettä seurasi samanmoinen okseri ja noin 25 metrin päässä oleva lankkueste. Viides ja kuudentena oleva sarjaeste este olivat jonossa pitkällä sivulla ja kun saimme ensimmäiselle esteelle hyvän lähestymisen ja laukkaa hieman lyhennettyä, osuivat askeleet hyvin myös sarjan pieneen väliin. Yhdeksäntenä olevalla pystyllä olin varma kuulleeni kavioiden kopsahtavan yläpuomiin, mutta puomi oli ja pysyi kannattimillaan ja perusradan viimeisen hypyn jälkeen ratamestari antoi lähtömerkin uusintakierrokselle. Rahkeemme eivät kuitenkaan aivan riittäneet sijoille asti, vaan olimme lopullisissa tuloslistoissa yhdeksäntenä, mikä ei ollut kuitenkaan yhtään hullumpi tulos 25 osallistujan luokassa. Olin hieman yllättynyt pärjättyämme koulukisoissa esteitä paremmin, sillä olin kuvitellut meidän olevan heikommissa lähtökuopissa sileällä kisatessa.


30. maaliskuuta 2018 » Estevalmennus Auburn Estatessa

Storytellers Cupin ystävänpäiväteemaiset osakilpailut Auburn Estatessa piirtyivät tarkasti takaisin mieliini purkaessani Sisua kuljetusautosta ja astuessani takaisin hulppean kartanon maille. Koulusuoritukseni kyseisissä kisoissa ei mennyt kuten piti ja pystyin vieläkin tuntemaan kisoja tuomaroineen nuoremman Sokan pistävän katseen luissa ja ytimissäni. Olikin siis sanomattakin selvää, että jäin lähes sanattomaksi, kun meidät tuli ottamaan ystävällisesti vastaan jämäkän kädenpuristuksen saattelemana Sokan sisaruksista se vanhempi puolisko, jonka huulille nousi tervehdyksen aikana jopa pieni hymynkare.

Jäin hämilläni purkamaan Sisua kuljetusautosta Isabellan viilettäessä matkoihinsa tapaamaan pikaisesti muita valmennukseen osallistujia ennen toisen ryhmän alkua. Ori rymisteli alas lastausramppia pysähtyen niille sijoilleen saatuaan kaikki neljä kaviotaan turvallisesti tasaiselle maalle ja päästäen pitkän ja kantavan hirnahduksen ilmoille. Naurahdin höppänälle ja taputin sitä tyynnyttelevästi kaulalle. Meille oli varattu päiväksi käyttöön yksi tyhjillään olevista karsinoista, jonne lähdin oria taluttamaan yrittäen samalla raahata mahdollisimman paljon tavaroitamme hoitoboksin viereen. Yhdellä reissulla en kuitenkaan selvinnyt, vaan jouduin käydä hakemassa vielä orin yleissatulan sekä pehmustetun, satulanmallisen huovan. Meitä osallistujia oltiin ennakkoon sen verran infottu, ettei tällä kertaa vedetä veren maku suussa ja huippusuorituksia tavoitellen, vaan rennosti ottaen hyvällä hengellä. Saa nähdä, mikä on ammattiesteratsastajan käsitys rennosta harjoittelusta - hänelle valmennus ei välttämättä tuntuisi missään, mutta itse saatan hyvinkin lähteä sieltä hikikarpalot selän ja verryttelytakin välissä tanssien.

Sisu katseli uteliaana vastapäisessä karsinassa seisovaa suomenhevostammaa sekä tämän hoitajaa. Katseemme kohtasivat hetkeksi ja tervehdin häntä suomalaiseen tapaan vienosti nyökkäämällä samalla hieman hymyillen, mutta uppouduin nopeasti takaisin omiin hommiini. Olin puunannut orin kotipihassa ennen autoon lastausta ja se oli myös pysynyt kuljetuksen ajan puhtaana. Riitti, että hieman pölyharjalla puistelin päällyskarvaa ja kävin kaviot lävitse, ennen kuin nappasin mustan nahkasatulan puolioven päältä ja asettelin sen pehmustehuovan päälle. Sisu on aina ollut helppo hoitaa ja varustaa, eikä se nytkään pistänyt pahakseen kiinnittäessäni vyön ja kiristäessäni sitä heti parilla reiällä. Suitsittaessa odotin orin laskevan päätään alemmaksi, jottei minun tarvitsisi lyhyellä varrellani kurotella korkeuksiin. Tarjosin orille kämmeneltäni oliivikuolainta, jonka hevonen hamusi suuhunsa ja etsi sille kielellään sopivan kohdan vedettyäni niskahihnan korvien taakse. Kiristin poskihihnoja molemmin puolin yhdellä reiällä ja kiinnitin niska ja turpahihnat hopeasolkiin. Seuraavaksi olikin aika siirtyä kohti maneesia, josta meitä edeltävän ryhmän osallistujat olivat jo poistumassa.

Valmennuksen alku meni toden totta rennoissa merkeissä ja alkukäynteihin meni arviolta varmasti lähes parikymmentä minuuttia. Kuljin Sisun kanssa pitkillä ohjilla ja ison osan ajasta annoin ohjien roikkua satulakaaren edessä sään päällä pyöritellen itse samalla raajojani ja niskojani verrytellen, jotta veri lähtisi paremmin kiertämään ja olo olisi kokonaisvaltaisesti rennompi. Sisu reagoi hienosti istuntaani, eikä ohjastuntumaa juurikaan tarvittu käynnissä, joka toimi vallitsevana askellajina valmennuksen ajan. Kun olimme alkuun saaneet ratsastajat rennoiksi, oli aika paneutua hevosiin ja teimme pitkän pätkän siirtymisiä yrittäen saada hevoset hyvin kuulolle ja ryhmän rämäpäisimmät ratsut käymään vähemmillä kierroksilla.

Isabellan sanoin tavoitteena oli pyrkiä "-- tavanomaista pidempään kaulaan ja mahdollisimman pehmeään tuntumaan." Sisun kanssa tämä tuntui toteutuvan jo alkukäynneissä ja ohjia hieman keräiltyäni ori ei pusertanut kuolainta vastaan, vaan kohotti päätänsä haluamani verran ja hyväksyi hienosti keveän tuntuman suussaan. Taputin nuorta oria kannustavasti kaulalle ja lähdimme koittamaan ensimmäisiä varsinaisia hyppyjä, joita kuului treeniin ihan vain nimellinen määrä. Isabellan tarkoituksena oli antaa meille hyvät eväät verryttelytilanteisiin, jotta niistä saataisiin hankittua parhaat eväät itse tehokkaaseen kisasuoritukseen. Hevosiin keskityttiin ratsukkokohtaisesti ja kunkin ratsukon kohdalla pyrittiin miettimään, tarvitseeko juuri tämä hevonen allensa vain pari herättelevää hyppyä, vai pitääkö siitä pusertaa lähes kaikki mehut pihalle, jotta itse suorituksen aikana osattaisiin ottaa rennosti. Valmennuksen jälkeen jäi kyllä todella hyvä fiilis ja kotimatkalla oli paljon pohdittavaa tulevana sunnuntaina häämöttäviä osakilpailuita varten.


29. maaliskuuta 2018 » Kouluvalmennus Järnbyn hevoskeskuksessa

Olin saanut pääsiäispyhiä edeltävän keskiviikon ja torstain vapaaksi töistä ja mikä olisikaan parempi tapa käyttää vapaapäivät hyödyksi kuin hevostelu. Järnbyn hevoskeskuksen sekä Kristiina Mäkikunnaksen toimesta järjestetty kouluvalmennus valmisteli Tie Tähtiin 2018 -ratsukoita kolmansiin osakilpailuihin ja tarjosikin mielekästä tekemistä torstaipäivälle. En saanut tallin pojista ketään höynäytettyä kuskiksi, joten piti itse istua ratin taakse ja lähteä ajamaan hevosvaunu perässä kohti valmennustallia. Hyi kauhia, en edes muista milloin olisin yhdistelmäajoneuvolla ajanut ja kieltämättä vähän meinasi jännittää päästäänkö edes perille asti näin liukkaalla kelillä vai löytäisimmekö itsemme lähimmästä ojasta. Syyttä suotta kuitenkin puristin rattia rystyset valkoisina, sillä pääsimme perille asti yhtenä kappaleena.

Ajomatkaan oli uhrautunut kuitenkin odotettua enemmän aikaa, joten mulla oli hiukan kiire laittaa Sisu ratsastuskuntoon. Olin pyyhkinyt pojasta enimmät liat jo kotipihassa, joten sudin sen karvapeitteen nopeasti pölyharjalla sekä putsasin vielä kertaalleen jo valmiiksi lähes puhtaat kaviot. Vieras paikka ja vieraat hevoset saivat orin valppaaksi ja jouduinkin vartomaan tovin, jotta hevonen laskisi päänsä ulottuviini suitsimista varten. Kuljetusvaunun ramppia oli myös hyvä käyttää korokkeena nostaessani koulupenkkiä isoksi hurahtaneen hevosen selkään. Vastahan Sisu oli vähintään kymmenen senttiä matalampi, mihin aika vieriikään niin jouten.

Heti valmennuksen alussa yritin saada oriin sopivasti liikettä ja sen samalla hyvin kuulolle. Ideana oli saada hevoset hyvään peränantoon eli astumaan rehellisesti takajaloillaan rungon alle sekä myötäämään rennosti niskastaan. Sisu liikkui rennosti, eikä painautunut kiinni kuolaimeen ja ottanut ohjasta tukea, vaan kantoi itsensä hienosti takaosalla. Turpa seilaili välillä luotiviivan edessä hevosen nostellessa päätään ja kuunnellessa uteliaana maneesin ulkopuolelta kantautuvia ääniä.

Hevosen herkkyys ja muoto veivät pitkälle ja mulle riitti, että hevonen oli yritteliäs. Valmentaja toki vaati enemmän ja sekä ratsulle että ratsastajalle tuli hiki pintaan puurtaessamme läpi valmiiksi suunniteltua kouluohjelmaa. Cupin medium-tason tavoin aiheena olivat pääasiassa helpon B:n asiat, mutta mukaan otettiin myös mm. hieman kokoamista, jossa Sisu liikkui hyvässä muodossa lyhyellä ja korkealla askeleella. Itse taisin vain olla tänään turhan hövelillä asenteella liikkeellä ja ellemme olisi lähteneet lähinnä hurvittelemaan, olisimme varmasti saaneet valmennuksesta enemmän irti. Mutta kukapa tahtoisi lajia harrastaa, jossa ei voi hauskaa pitää? Seuraaviin osakilpailuihin lähdetäänkin sillä asenteella, että kunhan molemmilla on mukavaa ja pelaamme hyvin yhteen, antaa päivä meille paljon. Tai sitten vain haluan tiedostamattani jo valmiiksi pohjustaa mahdollista jumbosijaamme sillä verukkeella, ettemme oikeasti edes lähteneet havittelemaan voittoa.

Kristiina-valmentajan kommentit: "Hevonen oli tänään alusta asti hyvä ja pienen vetrymisen jälkeen polki alleen mallikkaasti. Ratsukossa oli mielestäni enemmän Helppo A-tasoinen, ja nyt pyysinkin ratsastajaa välillä rentoutumaan ja vaatimaan hevoselta vain tasaista muotoa ja pehmeitä siirtymisiä. Liikaa ei tarvitsisi prässätä, jos tämä olisi rutiinin hakemista."


18. maaliskuuta 2018 » Ensimmäinen osakilpailupäivä Saariston hevosopistolla

Saariston hevosopisto ei äkkiseltään soittanut mitään kelloja mielessäni, kun yritin kisa-aamua edeltävänä iltana selvitellä Google Mapsin avulla huomisen kisapaikan sijaintia. Jouduimmekin hyppäämään autoon ja lähteä matkaan hyvissä ajoin, eikä Sisu ollut tyytyväinen aikaiseen aamuherätykseen. Kuljetuskopissa pystyi onneksi torkkumaan, vaikka se aluksi pärskähtelikin kysyvästi odottaen kuljetuskaveria kyytiin. Orin pettymykseksi nostin lastausrampin kuitenkin ylös, eikä lajitoveria näkynyt tai kuulunut. Täpötäysi heinäverkko kuitenkin hieman lievitti pettymystä ja aika kului jouten sen parissa pakertaen.

Jo lähes täpötäyden parkkipaikan perusteella osasin olettaa, että nyt oli tulossa väkirikkaat kisat. Onneksi ei kuitenkaan itse tarvinnut peruutella kuljetusyhdistelmää ahtaaseen väliin, vaan se oli vain ja ainoastaan Jannen murhe. Auto parkkiin ja kamat kantoon Sisua tietenkään unohtamatta. En ollut ihan varma, missä hevoset olisi pitänyt hoitaa kisakuntoon, joten menimme vain virran mukana ja valtasimme tilaa tarharykelmän ja tallirakennuksen kupeesta. Parkkipaikalla oli ainakin sellainen hälinä päällä, ettei omaa rauhaa olisi ollut nimeksikään asti ja kentän kupeessa oli puolestaan jo ensimmäisen luokan kisaajilla jo täysi tohina päällä.

Varmistin satulavyön pitävyyden varmaan jo viidennen kerran ennen uudenkarheaan koulupenkkiin kipuamista. Sisun omistaja Nino ei paljoa koulusatulaa kuluta, vaan raudikon selkään jo lähes juurtunut lännensatula on ollut kovalla käytöllä. Ulkokentällä hain oria kuulolle ja tein sen kanssa paljon pysähdyksiä ja säätelin askellajien tempoa suuntaansa. Sisu liikkui vetreästi, eikä pitkä automatka näkynyt sen työskentelyssä. Pariin otteeseen se hirnahteli ja yritti ottaa kontaktia muihin verryttelyalueella oleviin hevosiin, mutta senkin se teki vähin elein unohtamatta kuitenkaan kentällä olon pääpointtia. Tokkopa sitä itsekään ihan täysillä oli vielä mukana ja omakin silmäpari kääntyili välillä kilpakumppaneihin, joista osa näytti häkellyttävän tutuilta - en vain saanut päähäni, missä olisin heihin aikaisemmin törmännyt.

Easy-luokassa starttasi päälle parikymmentä ratsukkoa, joten meillä ei ollut mikään kiire valua maneesille päin. Kopottelimme hyvän tovin tiluksia kierrellen ja paikkoja ihastellen ja ehdin myös käydä maneesikahvilassa rohkaisuhörpyn mehulasillisen merkeissä. Lasitiskillä koreili huumaavan tuoksuisia leivonnaisia ja pystyin jo tuntemaan mustikkamuffinin maun suussani, mutta ne saisivat nyt odottaa, sillä oli aika hoitaa velvollisuudet pois alta. Oman ohjelmanumeromme jälkeen voisin roikkua kahvilassa vaikka kuinka, ennen kuin olisi palkintojenjaon aika.

Omassa luokassamme olikin jo lähemmäs 30 osallistujaa, joista iso osa oli edustamassa kisoissa tallia. Olimme Sisun kanssa starttivuorossa ensimmäisten joukossa. Pari suoritusta ehdin seurata ja muistella samalla vaadittua kouluohjelmaa, jotka on mun aina hankalampi takoa päähäni kuin vaikka esimerkiksi esteradat. Pala kouluaitaa nostettiin pois edestämme ja hengitin syvään ja hartaasti koittaen tasata hengitystäni ja rauhoittaa valtoimenaan pamppailevaa sydäntäni. Sisu hengitteli rauhassa ja lähti liikkeelle vasta niin käskettyäni. Liikuimme keskipisteeseen oikein hitaassa ravissa yrittäessäni kerrata päässäni valmentajani viime hetkellä tekstaamat vinkit ja neuvot ja olin varma kuulleeni pitkän ja raskaan huokauksen tuomariston suunnasta pitkittäessämme heidän työpäiväänsä.

Päällimmäisenä tavoitteenamme oli hankkia Sisulle hyviä kokemuksia tältä tasolta, mutta sisäinen perfektionistini tahtoi myös tehdä mahdollisimman hyvää työtä ja antaa hevoselle eväät tasapainoiseen suoritukseen. Keskityin pitämään tuntuman kuolaimeen pehmeänä ja antamaan orille riittävästi tilaa liikkua isoilla askelillaan. Lävistäjällä ori tuntui kuin liitävän ja toppuuttelin sitä hieman, sillä nyt ei ollut aika esitellä ravilisäyksiä. Kehuin nuorta hevosta jatkuvalla syötöllä sen tehdessä asioita ihailtavalla innokkuudella ja vaikka olimmekin välillä hätäisiä liikkeiden kanssa, en välittänyt siitä. Tuloksesta viis, pääasia että hevosella oli hauskaa ja positiivisen kokemuksen myötä yhteistä kisataivaltamme on myös mukava lähteä kehittämään eteenpäin.

1. sija Saariston hevosopisto

13. maaliskuuta 2018 » Tie tähtiin alkaa!

Juuri kun olin saanut tätä tiistaita edeltävänä viikonloppuna Storytellers Cupin päätökseen ja luulin jo saavani hengähtää hetken, silmiini hyppäsi netin ihmeellistä maailmaa selatessani Tie Tähtiin 2018 -kilpailusarja, johon olin osallistunut myös aiempana vuonna. Hetken mielijohteesta heitin kilpailujärjestäjää ilmoittautumisviestillä valikoituani kisataipaleelle ratsukseni nuorehkon Sisu-orin. Viime aikoina loistavasti kehittynyt ori suorittaa vahvasti jo helpon B:n ohjelmia sekä 80 cm:n esteratoja, joten ilmoitin sen varmoin mielin medium-tasolle molemmissa lajeissa.

Tänään oli aika valmistautua uuteen kisakoitokseen Yläkokossa järjestettävän kouluvalmennuksen avulla. Sisu liikkui alusta alkaen rehdisti sekä innokkaasti, eikä se yrittänyt luistaa työnteosta. Palkitsin ja kehuin nuorta oria jatkuvalla syötöllä hyvästä käytöksestä ja Sisu sai lisää puhtia positiivisesta vahvistamisesta. Alkuverryttelyissä ori liikkui reippaasti, mutta samalla rennosti antaessani hevosen kulkea vapailla ohjilla uraa pitkin. Valmentaja kuitenkin komensi meidät varsin pian tekemään voltteja ja muita hevosia lämmittäviä liikkeitä käskynä ollessa pysyä mahdollisimman paljon pois uralta. Lisäksi valmennuksen alkuun kuului paljon pysähdyksiä, joilla oli tarkoitus hieman herätellä hevosia.

Itse päätehtävänä toimi halkaisija kolmella voltilla, minkä avulla harjoiteltiin hevosen suoristamista ja taivuttamista. Pääsimme Sisun kanssa aloittamaan tehtävän ensimmäisten joukossa ja ohjasin raudikon päädyn kautta halkaisijalle ja suoristin sitä sekä ohjas- että pohjeapuja käyttäen. Valmentaja kehaisi hevosen tasaista käyntiaskellusta ja kuinka se taipui hyvin sisäpohkeen ympärille volteilla. Niska ja kaula pysyivät rentoina, eikä hevonen vain kulkenut eteenpäin, vaan se kantoi itsensä äärimmäisen hyvin. Siirryttyämme takaisin suoralle yritti ori kuitenkin pariin kertaan lähteä viemään vauhtia lisäämällä, mutta istuin vain tiiviimmin satulaan ja puristin pienesti ohjista, mikä riitti innokkaan oppijan tyynnyttämiseksi.

"Hienoa! Nyt vain odottelemaan uudestaan vuoroanne!" Näiden valmentajan sanojen saattelemana ohjasin Sisun maneesin takapäätyyn, jossa yritin väistellä tehtävää suorittavia ratsukoita parhaani mukaan. Ori arvostaa kovasti tuttua ja turvallista, joten ohi viliseviin vieraisiin hevosiin se ei yrittänyt ottaa kontaktia, ja pystyimmekin keskittymään vain oman suorituksemme parantamiseen. Kunkin osallistujan suoritettua tehtävän käynnissä, oli vuorossa sekä kevyt että harjoitusravi. Koska Sisusta on kasvanut iso hevonen, on sillä myös ison hevosen isot liikkeet. Harjoitusravissa täytyykin vain istua rennosti satulassa ja kestää se järkyttävä höykkyytys. Mitä rennommaksi hevosen saa, sitä rennompaa myös satulassa on istua.

Harjoitusravissa jouduin ajamaan oria enemmän eteen, jottei se olisi kevennyksen puutteen takia luullut siltä toivottavan vauhdin hiljentämistä. Sisu hidastaa herkästi menoaan, jos sille antaa joko vahingossa tai tarkoituksella yhtään jarruttavaa apua. Harjoitusravissa ei siis missään nimessä saa liimata itseään satulaan reisillä puristaen tai huonossa ryhdissä etupainoisesti könöttäen. Ei olekaan siis ihme, että kevennetyssä ravissa pesimme aiemman suorituksemme mennen tullen! Sisu ravaili tasaisessa tempossa ja kevennyt oli helppo pitää rytmikkäänä. Kiepsautin Sisun tehtävän viimeiselle voltille ja ohjasin sitä selkeästi sisäohjalla ja sisäpohkeella hain puolestaan sopivasti taivutusta rungosta. Ulkoavut puolestaan pitivät huolen siitä, ettei hevonen valu pois reitiltä.

Sisu ei onneksi ollut vielä saanut tarpeekseen samaisesta tehtävästä, sillä loppuun teimme homman uudelleen vielä siten, että voltit tehtiin laukassa ja suorat urat käveltiin rennosti käynnissä. Vaihdot askellajien välillä eivät olleet kovin sulavia, mutta homma kuitenkin pääpiirteittäin toimi. Nuorelle hevoselle kuulemma riittävän hyvin. Kaarroksiin asettuminen hoitui tuttuun tapaan helposti ja hevonen askelsi innokkaana korvat hörössä. Kun tehtävä oltiin saatu suoritettua kumpaankin kierrokseen valmentajan silmään riittävän laadukkaasti, saimme taputtaa itseämme selkään tehokkaasta ja kukin tahollaan hyvällä fiiliksellä läpi vedetystä valmennuksesta. Seuraavana olisikin vuorossa ensimmäiset osakilpailut, ellemme päätä Sisun kanssa ottaa vielä äkkilähtöä toisen valmentajan oppeihin ennen ensimmäistä koitosta.


10. marraskuuta 2017 » Kisaura korkattu

Sisun kanssa on käyty marraskuun alussa ensimmäisissä kisoissa - sekä este-, koulu- että kenttäkisoissa - ja fiksusti myös vieraassa paikassa toiminut ori on tehnyt hyviä suorituksia ja myös sijoittunut pariin otteeseen!


14. elokuuta 2017 » Uusi nelijalkainen

Nelivuotias Sisu saapui rikastuttamaan tallin arkea Ninon hommattua itselleen uuden turvakkaan!

Tallin ylläpidosta vastaa Jonna (VRL-10531, TYH-0002) ja apuvoimina häärivät pääasiassa Janne, Jere ja Joni.

Ulkoasu © M Layouts   |   Kuva © smerikal (lisenssi, kuvaa on muokattu)