virtuaalihevonen      Kototalli a sim-game horse
Pääsivu Hevoset Toiminta Kuulumiset

Hunajaharmooni

Nimi: Hunajaharmooni "Harmo" Painotuslaji: Yleisratsastus
Syntymäaika: 16.10.2016, 8v Väri & säkä: Hopeanrautiaanpäistärikkö sabino, 158cm
Rekisterinumero: VH17-018-0354 Omistaja: Veikka (VRL-10531)
Rotu & skp: Suomenhevonen, ruuna Kasvattaja: Honey Hill Farm
Saavutukset: Harmolla ei vielä ole suurempia saavutuksia.
Harmooni Harmooni Harmooni
© VRL-11523, kiitos!

Harmo oli heti ensikättelyltä itsestään erittäin positiivisen kuvan antava nuorimies, jonka kanssa oli erittäin vaivatonta työskennellä ja hevosen monipuolisuuskin oli vain yksi pitkä plussa kaikkien muiden positiivisten ominaisuuksien jatkeena. Tammojen astuessa kuvaan pojan hormonit alkoivat kuitenkin jylläämään siihen malliin, ettei se osannut enää edes laskea päässä 1+1 ilman virhemarginaalia. Koska omistaja oli halunnut juurikin tilanteessa kuin tilanteessa kympin arvosanan arvoisesti toimivan ratsun, oli edessä ruunaus, jonka myötä kiinnostus tammoihin lopahti muuten kuin kaverimielessä ja entisestä orista saatiin talliin se täydellinen hevonen, joka on olemukseltaan ja luonteeltaan oikein lupsakka tapaus.

Harmo ei paljon hötkyile hoidettaessa, vaan tallin kiltteimmän pojan titteliä havitteleva ruuna seisoo aloillaan kuin tatti, eikä vänkää vastaan juuri mistään. Ainoastaan hampaiden raspaus saa sen hieman varpailleen, mutta silloinkin se luovuttaa ja lopettaa nurisemisen, kunhan suunavaaja on saatu paikoilleen. Muulloin ruuna torkkuu rennosti ja kavioita puhdistaessa sitä saakin vähän tökkiä hereille, ettei painavia jalkoja tarvitse pelkästään itse kannatella. Taluttaessa Harmo kävelee rutiininomaisesti ihmisten perässä, muttei aina ole ajanhermolla - pariin kertaan se on tallonut kantapäille oltuaan liian syvällä omissa maailmoissa, eikä huomannut taluttajan hidastaneen vauhtia. Sen saa helposti lastattua ja matkat taittuvat vaikka yksikseen, kunhan vain heinää on tarjolla.

Siinä missä Harmooni torkkuu usein pihaton nurkassa tyytyväisenä, löytyy siitä ratsastaessa ripaus sähäkkyyttäkin - mutta vain ja ainoastaan, jos ratsastaja niin tahtoo. Ruuna kuuntelee aina tarkasti ratsastajaa ja reagoi pieniinkin apuihin keveästi. Ohjasotteiden tulee olla kevyet, sillä vahva käsi on oikeastaan ainoa tapa saada muuten niin rauhaisa hevonen näkemään punaista. Hyvin pehmeälläkin kuolaimella toimiva hevonen on opetettu lännenratsastuksen myötä myös kaulaohjauksen salaiseen maailmaan, joten ohjastuntumaa ei aina tarvita ollenkaan. Ratsastajan painon liikkeisiin hevonen reagoi herkästi ja pohjeapujakin se kuuntelee sulavasti, mutta kannuksia käyttäessä se "kuuroutuu" niille herkästi terävien apujen alkaessa tympimään.

Sileällä työskenteltäessä ruuna on peruskelpo ratsu, joka ei tosin osaa mitään ihmeempiä. Etenkin kootut askellajit tuottavat päänvaivaa, eikä se näytä niissä järin elegantilta tai ryhdikkäältä ratsulta, mutta lisäyksissä se osaa yllättää. Alkuverryttelyihin täytyy kuitenkin käyttää reippaasti aikaa, jos mielii saada ruunan liikkeisiin lisää ilmavuutta. Esteillä Harmo saattaa oikein intoutua pysyen kuitenkin helposti hallittavissa, eikä ratsastajan tarvitse jatkuvasti olla antamassa pohjetta vauhdin hiipuessa olemattomiin. Hyppääjänä ruuna on tarkka ja rohkea hevonen, joka hyppää esteet niiden ulkonäöstä riippumatta, mutta koulutustasonta ylärajoilla suorittaessaan se voi alkaa arastella esteiden korkeuksia. Metrin radat se pystyy suorittamaan itselleen tutun ja kannustavan ratsastajan kanssa, yksittäisinä saman korkuiset esteet menevät sujuvammin.

Hoito-ohjeet:

» Riimu pois hevosen ollessa pihatossa
     » voidaan tarhata kenen tahansa kanssa
     » taluttaessa rauhallinen, kulkee nätisti vierellä

» Loimien käyttö tarpeen ja sään mukaan
     » tihkusateet eivät hevosta häiritse
     » kestää kovaakin pakkasta hyvin
     » tallilointa voidaan käyttää hevosen ollessa hikinen tai esim. sadeloimen alla

» Varusteet käyttötarkoituksen mukaisesti:
     » rennosti harrastellessa joko yleis- tai lännenvarusteet
     » tavoitteellisessa ratsastuksessa mukaan mm. esteillä vatsapanssarivyö

» Sopii lähes kaikkien käsiteltäväksi
     » pieniä, äänekkäitä lapsia katsoo hieman kieroon
     » sopiva hevonen sekä aloittelijoille että kokeneemmille hevosihmisille

Varustekaappi:

» Yleisvarusteet
     » aachensuitset, kolmipalanivel ja punotut nahkaohjat
     » yleissatula, kaksi neliöhuopaa ja yksi pehmustettu huopa
     » kaksi satulavyötä joistoilla (toisessa vatsapanssari)
» Lännenvarusteet
     » yhden korvan suitset, D-kuparirollerikuolain ja puuvillaohjat
     » allrounder-lännensatula, huopa ja vyö
     » Y-rintaremmi
» Joustinpintelit ja pintelipatjat
» Jänne- ja hivutussuojat
» Naruriimu ja riimunnaru
» Sade-, talli- ja toppaloimet

» Harmon päävärinä toimii vaaleansininen
Harmon varusteet

Harmon varusteet on hankittu seuraavista virtuaalisista hevostarvikekaupoista:
Equestrian PRO, OddPixel, Kivimetsän varuste, Mestyn Varuste, Kreivittären Varusteliike, Hankalan tori & MWS Boutique

Sukutaulu

i. Riinan Hopeavälke
hprnvkk sabino, 159 cm
KTK-II, PKK-Valio
ii. Voittoisa Hopea
hprnvkk, 152cm
iii. Hurman Voitontahto
vkk, 157cm
iie. Kadonnut Kaupunkiin
hpm, 147cm
ie. Maanan Villariina
vprt sabino, 156cm
iei. Marsalkka
vrt sabino, 170cm
iee. Jojoriina
vrt, 157cm
e. Petäjävaaran Tähtityttö
rtpäist, 157cm
ei. Ryövärin Murheenkryyni
rnvkkpäist, 158cm
eii. Monsteri-Morrison
rnpäist, 166cm
eie. Untuvikon Unohdettu
vkk, 150cm
ee. VM Tähtisumu
prt, 156cm
eei. Vekkulan Leevi
rt, 157cm
eee. FT Hulina
vrt, 151cm

» Jälkeläiset «

Harmosta on otettu ennen ruunausta pakasteita neljä kappaletta, joista on käytetty 0/4.

01. suomenhevosori/-tamma Nimi, syntynyt 00.00.0000 tammasta Nimi

» Periyttäminen «

LUONTEENPIIRTEET
   ROHKEUS: ★ ★ ★ ★ ★ ★ ☆ Taso 6: rohkea
   KUULIAISUUS: ★ ★ ★ ★ ★ ★ ☆ Taso 6: kuuliainen
   TEMPERAMENTTI: ★ ★ ☆ ☆ ☆ ☆ ☆ Taso 2: lauhkea
   HERKKYYS: ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ ☆ Taso 3: ei kovin herkkä
TAIDOT
   NOPEUS: ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ Taso 4: normaali
   KESTÄVYYS: ★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ Taso 5: hieman normaalia parempi
   HYPPYKAPASITEETTI: ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ Taso 4: normaali
   KETTERYYS: ★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ Taso 5: hieman normaalia parempi
   LIIKKEET: ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ ☆ Taso 3: hieman normaalia heikompi

© Arnikan periytymisjärjestelmä v. 1.0


Kilpailukalenteri

KRJ kouluratsastus (sijoituksia 26 kpl) / ko: Helppo B

04.04.2018 | Priton Budyonnys | Helppo C | 5/40
08.03.2018 | Hengenvaara | Helppo B | 3/90
08.03.2018 | Hengenvaara | Helppo B | 5/90
02.03.2018 | Hengenvaara | Helppo B | 1/90
19.01.2018 | Mörkövaara | Helppo B | 5/30
15.01.2018 | Mörkövaara | Helppo B | 4/30
12.01.2018 | Mörkövaara | Helppo B | 2/30
11.01.2018 | Mörkövaara | Helppo B | 5/30
22.12.2017 | Fiktio | Helppo B | 4/40
16.12.2017 | Harmony Sporthorses | Helppo B | 4/30
11.12.2017 | Harmony Sporthorses | Helppo B | 3/30
18.11.2017 | Team J&K | Helppo B | 6/40
17.11.2017 | Team J&K | Helppo B | 5/40
15.11.2017 | Team J&K | Helppo B | 1/40
11.11.2017 | Team J&K | Helppo B | 2/40
05.11.2017 | Team J&K | Helppo B | 5/40
04.11.2017 | Team J&K | Helppo B | 4/40
31.10.2017 | Team J&K | Helppo B | 1/40
28.10.2017 | Team J&K | Helppo B | 2/40
13.09.2017 | Vuorna | Helppo C | 3/30
11.09.2017 | Team J&K | Helppo B | 1/40
09.08.2017 | Prime Sporthorses | Helppo D | 2/15 (80,385 %)
08.08.2017 | Prime Sporthorses | Helppo D | 3/15 (70,769 %)
12.06.2017 | Kärmeniemi | Helppo B | 2/49
14.03.2017 | Fiktio | Helppo C | 2/40
11.03.2017 | Eelinniemi | Helppo C | 1/30

ERJ esteratsastus (sijoituksia 40 kpl) / re: 100 cm

08.05.2018 | Runoratsut | 100 cm | 4/50
07.05.2018 | Runoratsut | 100 cm | 2/50
06.05.2018 | Runoratsut | 100 cm | 4/50
03.05.2018 | Runoratsut | 100 cm | 2/50
19.01.2018 | Kievarinkuja | 100 cm | 3/60
18.01.2018 | Mörkövaara | 100 cm | 1/30
10.01.2018 | Kievarinkuja | 100 cm | 6/60
11.12.2017 | Kilpailukeskus Litt | 100 cm | 1/40
03.12.2017 | Vindhani | 100 cm | 1/6
13.11.2017 | Team J&K | 100 cm | 1/40
12.11.2017 | Team J&K | 100 cm | 6/40
11.11.2017 | Teilikorpi | 100 cm | 3/40
09.11.2017 | Team J&K | 100 cm | 6/40
28.10.2017 | Leijonalaakso | 100 cm | 4/40
26.10.2017 | Team J&K | 100 cm | 6/38
24.10.2017 | Team J&K | 100 cm | 5/38
22.10.2017 | Moana part breds | 100 cm | 3/37
10.10.2017 | Brunnby | 100 cm | 4/30
09.10.2017 | Brunnby | 100 cm | 4/30
18.09.2017 | Syrjän Ratsutalli | 100 cm | 5/30
15.09.2017 | Syrjän Ratsutalli | 100 cm | 5/30
14.09.2017 | Syrjän Ratsutalli | 100 cm | 5/30
12.09.2017 | Syrjän Ratsutalli | 100 cm | 1/30
08.09.2017 | Syrjän Ratsutalli | 100 cm | 2/30
01.09.2017 | Syrjän Ratsutalli | 100 cm | 2/30
14.08.2017 | Prime Sporthorses | 100 cm | 3/30
12.08.2017 | Prime Sporthorses | 100 cm | 2/30
06.08.2017 | Prime Sporthorses | 100 cm | 2/30
09.06.2017 | Hortensia | 100 cm | 3/40
05.06.2017 | Hortensia | 100 cm | 3/40
02.06.2017 | Hortensia | 100 cm | 6/40
09.04.2017 | Savage | 100 cm | 2/30
06.04.2017 | Kingsfall | 100 cm | 2/30
04.04.2017 | Kingsfall | 100 cm | 1/30
03.04.2017 | Savage | 100 cm | 3/30
02.04.2017 | Savage | 100 cm | 2/30
01.04.2017 | Kingsfall | 100 cm | 5/30
17.03.2017 | Moondance | 100 cm | 2/30
17.03.2017 | Moondance | 100 cm | 4/30
16.03.2017 | Moondance | 100 cm | 4/30

KERJ kenttäratsastus (sijoituksia 50 kpl) / ke: Helppo

16.11.2017 | Vaalama | Helppo | 2/30
09.11.2017 | Vaalama | Helppo | 3/30
08.11.2017 | Vaalama | Helppo | 5/30
30.10.2017 | Mörkövaara | Helppo | 1/30
28.10.2017 | Turmeltaja | Helppo | 2/30
26.10.2017 | Turmeltaja | Helppo | 2/30
23.10.2017 | Mörkövaara | Helppo | 1/30
22.10.2017 | Mörkövaara | Helppo | 5/30
18.10.2017 | Mörkövaara | Helppo | 5/30
15.10.2017 | Hengenvaara | Helppo | 2/50
14.10.2017 | Mörkövaara | Helppo | 5/30
10.10.2017 | Mörkövaara | Helppo | 2/30
09.10.2017 | Mörkövaara | Helppo | 5/30
08.10.2017 | Vähäpelto | Helppo | 2/30
07.10.2017 | Kärmeniemi | Helppo | 4/30
06.10.2017 | Vähäpelto | Helppo | 3/30
05.10.2017 | Kärmeniemi | Helppo | 3/30
04.10.2017 | Teilikorpi | Helppo | 2/40
03.10.2017 | Mörkövaara | Helppo | 5/30
02.10.2017 | Mörkövaara | Helppo | 1/30
02.10.2017 | Kärmeniemi | Helppo | 1/30
29.09.2017 | Hukkapuro | Helppo | 1/30
29.09.2017 | Hengenvaara | Helppo | 4/30
28.09.2017 | Myyränkolo | Helppo | 3/30
27.09.2017 | Hengenvaara | Helppo | 3/30
27.09.2017 | Hukkapuro | Helppo | 2/30
24.09.2017 | Hukkapuro | Helppo | 3/30
24.09.2017 | Kärmeniemi | Helppo | 1/30
21.09.2017 | Kärmeniemi | Helppo | 1/30
21.09.2017 | Turmeltaja | Helppo | 5/30
20.09.2017 | Turmeltaja | Helppo | 3/30
20.09.2017 | Hukkapuro | Helppo | 3/30
17.09.2017 | Hukkapuro | Helppo | 1/30
17.09.2017 | Vaalama | Helppo | 4/24
16.09.2017 | Turmeltaja | Helppo | 5/30
15.09.2017 | Hengenvaara | Helppo | 5/30
24.08.2017 | Syrjän Ratsutalli | Helppo | 2/30
13.06.2017 | Ros Cirein | Helppo | 1/30
11.06.2017 | Ros Cirein | Helppo | 1/30
07.04.2017 | Mörkövaara | Tutustumisluokka | 1/27
07.04.2017 | Hengenvaara | Helppo | 2/40
05.04.2017 | Hengenvaara | Helppo | 6/40
04.04.2017 | Mörkövaara | Tutustumisluokka | 1/27
03.04.2017 | Hengenvaara | Helppo | 6/40
01.04.2017 | Hengenvaara | Helppo | 4/40
23.03.2017 | Ventos | Helppo | 3/30
20.03.2017 | Vähäpelto | Helppo | 3/30
18.03.2017 | Vähäpelto | Helppo | 1/30
15.03.2017 | Kärmeniemi | Helppo | 1/40
08.03.2017 | Hengenvaara | Helppo | 6/40

MEJ maastoesteratsastus (sijoituksia 04 kpl) / me: 100 cm

10.04.2018 | Prime Sporthorses | 90 cm | 2/10
07.03.2018 | Ponipallero | 90 cm | 2/11
17.05.2017 | Thrillium | 80 cm | 2/21
02.05.2017 | Koistila | 100 cm | 2/10

Cup-kilpailut

Päivämäärä Jaos Järjestäjä Luokka Tulos
30.09.2018 VSR-cup Susiraja 100 cm 1/71
15.07.2018 MEJ-cup Thrillium 80-90 cm 3/30
15.05.2018 MEJ-cup Thrillium 80-90 cm 3/16
30.04.2018 VSR-cup Susiraja Helppo B 4/91

Päiväkirja ja valmennukset

21. joulukuuta 2017 » Joululoikka

En ole koskaan ollut mikään älytön stressaaja mitä tulee joulun tai ylipäätään juhlapyhien viettoon. Stressimäärää onkin hyvä koittaa lisätä osallistumalla aivan jouluaaton alla jo neljättä kertaa järjestettäviin Joululoikka-estekisoihin Hirttivaarassa! Kisapäivän ohella oli mukava vaihtaa tallin omistajattaren kanssa kuulumisia mitä tulee heidän kasvattiinsa Oprakkaan ja käydä myös ihastelemassa hienon työhevostammamme vanhempia ihan livenä. Kun kisojen kannalta täysin epäolennaiset velvoitteet oli hoidettu, oli aika keskittyä itse starttiin. Joululoikka 2017 -luokassa kisattiin metrin radalla ja yhteensä osallistujia oli 34 kappaletta. Näppituntumalta sanottuna iso osa taisi olla suomenhevosia, kuten myös meidän nelihenkinen osallistujakaarti.

Veikka hääräsi Harmon ympärillä, Jooni varusti Voluuttia ja Janne auttoi minua Viivin ja Voiton kanssa, jotta ehtisin ratsastaa kummankin kanssa radalle ajoissa. Nelikostamme Voluutti & Jooni pääsivät starttaamaan ensimmäisinä ja voi pojat mitä menoa se oli! Jos oltaisiin katsottu aikaa, niin kovin monesta ei heille olisi ollut vastusta, mutta neljästä virhepisteestä arvasi melkein heti, ettei niiden myötä näin tasokkaassa luokassa tulisi voittoa. Heti perään lähdimme kokeilemaan onneamme Voiton kanssa, jonka lempinimi ei kyllä tällä kertaa osannut ennustaa tulostamme oikein. Ori oli saanut kasattua itselleen ylimääräisiä paineita vuoroamme odotellessa ja otti selvästi mallia Voluutista. Hervottoman hauskaa sillä kuitenkin oli ja lapasesta se ei missään kohtaa ainakaan täysin lähtenyt, joten loppu hyvin, kaikki hyvin - en ainakaan päässyt maistelemaan maneesin hiekkoja, vaan pysyin satulassa.

Veikan ja Harmon suoritusta ei tarvinnut edes jännittää rystyset valkoisina, vaan heiltä uskalsi odottaa tyylipuhdasta suoritusta. Rauhaisa ruuna oli yritteliäs ja innokas, se hyppäsi mallikkaasti ja tarkasti jalkansa asetellen. Puhtaalla radalla ja varsin kelvolla ajalla ei voi huonoa tulosta tulla. Yhdellä pudotuksella ja virheellisellä reittivalinnalla kuitenkin voi ja minun ja Viivin suorituksen jälkeen en ollut yhtään tyytyväinen omaan työpanokseeni tänään. Viivi yritti hyvin, mutta laiska se oli ja meillä oli onni matkassa, ettei puomeja kolissut alas useampaa kappaletta. Jouduimme kuitenkin tekemään loivan ympyrän ratsastaessani vahingossa täysin kuudennen esteen ohitse, vaikka olin sen vielä Voiton selässä muistanut.

Omilla suorituksillani ei palkintojenjaossa ollut paljon aihetta juhlaan, mutta sijoituimme kuitenkin sekä Viivin että Voiton kanssa tuloslistan puolivälin paikkeille. Huonomminkin olisi voinut mennä, ajattelin itsekseni. Joonin ja Volun rata antoi kaikista eniten sydämentykytyksiä ja jännittäviä käänteitä, mutta voittoa sieltä ei hellinnyt. Kauas sijoittuneiden ulkopuolelle he eivät jääneet ja tuloksena olikin kahdeksas sija, joka oli kuitenkin laiha lohtu ratsukolla ollessa kaikki eväät kärkipaikoille asti. Mutta olihan meillä aihetta juhlaan, sillä kukapa muukaan kuin Veikka ratsuineen pokasi sinisen ruusukkeen toisen sijan kunniaksi! Tämähän on melkein kakkukahvien paikka, PT:ksi opiskeleva kaverini tapaa aina sanoa, että hyvän syyn vuoksi saa hieman herkutella.


5. lokakuuta 2017 » Helppoja harjoitteita

"Otappa se ruuna vähän paremmin tuntumalle ja vaadi siltä parempaa liikettä!" huusin Evelle tämän ohjatessa laiskahkoa Harmoa puomisarjaa kohden. Itse istuin Rikon selässä ja tällä hevosella olisi ollut vähän enemmänkin menohaluja, mutta pidin sen aloillaan seuraten silmä kovana kentällä toisena ratsukkona pyörivän kaksikon tekemisiä. "Ohjastuntuma kuntoon ja pientä eteenpäin ajavaa liikettä pohkeella!" Ruuna ylitti puomit hieman vaisusti niihin kuitenkaan kolistelematta. "Keventäminenkin tekee tiukkaa niin miten aattelit että ehtisin hevoseenkin keskittyä?" Eve naurahti hikipäissään ruunan selästä hidastaen tämän käyntiin. Eve ei ihan hirveästi ole ollut tekemisissä hevosten kanssa, mutta on innostunut niistä jonkin verran käytyään Veikan ja muiden kanssa ratsastuslenkeillä. "Oo ens kerralla vähän vaateliaampi, Harmo osaa olla laiska, jos siltä ei uskalla pyytää", vinkkasin takaisin ja käskin Rikon raviin. Ruunikko ori nosti hetimiten lennokkaan ravin ja porhalsi ravipuomeja kohden. Istuin hieman syvemmälle satulaan, enkä täysin mukaillut ratsun liikkeitä, joten ori hidasti hieman vauhtiaan. Liikaa ohjastuntumaa varoin käyttämästä, sillä ori voi vetää herneet nenäänsä ja olla erittäin hankala ratsu, jos suuhun tulee liikaa painetta. Puomit Rikko asteli hyvin ja sen korkeatempoisessa ravissa oli jopa yllättävän mukava ja helppo istua alas. Ennen meille tuloaan orin kanssa oltiin kisattu hyvällä tuloksella kenttäkisoissa ja siellä se oli päässyt hyppimään yli metrin esteitä ja kapasiteettia siltä löytyy etenkin irtona paljon enemmänkin.

Kentällä pystyssä olevat kavaletit ja pienet ristikkoesteet jäivät vauhdilla taakse ja Rikko oli lähdössä aina uusintakierrokselle parin esteen jälkeen. Päästimme väliin Even ja Harmon kokeilemaan taitojaan ja helpon ruunan kyydissä Even täytyikin lähinnä istua ja ohjata, kun hevonen osasi valita itse hyvät ponnistuspaikat ja hypätä mahdollisimman pehmeästi, jotta ratsastajan oli helppo pysyä kyydissä. "Laukka on mulle vielä värän arka askellaji, mut Harmol on onneksi melko pehmeet liikkeet", hän sanoi parin pienen esteen jälkeen. Loppuajan hän tyytyikin ravailemaan ja harjoittelemaan oikeaa kevennystä, tai pikemminkin väärän kevennyksen havaitsemista, kun taas me Rikon kanssa pyörimme hetken aikaa isoilla ympyröillä laukaten ja tehden laukanvaihtoja aina ympyrää vaihtaessamme. Ori pärskähteli ja olin välillä tuntevinani että se kohottaisi takapäätään normalaia korkeammalle purkaessaan innostumistaan, mutta se pysyi hyvin käsissäni siihen nähden, ettemme vielä ole tehneet yhdessä töitä kovin pitkää aikaa. Omistajansa kanssa se toimii jo hieman säyseämmin, kun he ovat löytäneet yhteisen sävelen ja hevoseen on tutustuttu paremmin. Ravailtuaan riittämiin Eve hidasti Harmon käyntiin ja antoi tälle vapaat ohjat tiputtaen itse jalat jalustimistaan tasapainoaan harjoittaen. Annoin Rikonkin kävellä uraa pitkin vapailla ohjilla, mutta se ei aivan samalla tavalla malttanut oikoa kaulaansa kuin kentällä kulkeva ruuna.


28.-29. heinäkuuta 2017 » Yömaastoilua

Heinäkuun viimeisen viikonlopun aikana päätimme isomman joukkion kanssa tehdä yhdessä jotain mukavaa. Aluksi suunnitelmissa oli ratsastuslenkki piilopirtille ja siellä yöpyminen, mutta suunnitelmat menivät uusiksi, sillä jonkun pitäisi olla lauantaiaamuna tekemässä aamutallia, joten päätimme lähteä vain pitkälle yömaastolle ja saapua kuitenkin yöksi takaisin kotiin. Joni lupasi hoitaa iltatallin ennen lähtöään, joten siitä meidän ei tarvinnut murehtia, kunhan vain pakkasimme kamamme ja varustaisimme hevoset lähtökuosiin.

Janne lähti hakemaan viimeisiä matkaan lähteviä hevosia pihattolaitumelta ja itse kannoin varusteita harjauspuomille. Jooni oli ollut Alissan kanssa meillä viime yön ja hänkin kävi kipaisemassa hevosensa Allyn ja talutti siinä samalla Jeren Viivi-tamman puomille odottamaan. Jannen palattuaan toiselta hakureissultaan puomilla seisoskeli reippaana kahdeksan hevosta, joita saapuivat vielä hoitamaan Jalle Saran kanssa sekä pyörillä pihaan kurvanneet Jere ja Eevi. Kukin saisi liikuttaa omat hevosensa ja vierailevilta ratsastajilta oli tullut vain toivetta, että hevosten pitäisi olla rauhallisia ja kilttejä, sillä sen enempää Alissalla, Eevillä kuin Sarallakaan ei ollut juurikaan kokemusta ratsastuksesta tai hevosista yleensäkään, mutta poikien kautta hekin olivat innostuneet harrastuksesta ainakin jollain asteella.

Eevi oli käynyt talleilla pariin otteeseen Jeren mukana ja tänään hän saisi kivuta Jeren suokkitamman satulaan Jeren ottaessaan ratsukseen hieman veikeämmän mustanginsa. Harjaus sujuikin Eeviltä jo tottunein ottein hevosen ollessa tuttu, mutta takakavioiden kohdalla hän huikkasi meitä muita avuksi ja tyytyi vielä katselemaan vierestä niiden puhdistusta. Niillä muutamilla ratsastuskerroillaan Eevi oli käyttänyt 3/4 kerroilla englantilaista satulaa, joten sellainen nakattiin myös tänään Viivin selkään pinkin neliöhuovan päälle. Saralle ja Alissalle varustettiin puolestaan Etelä-Suomessa Evannan kanssa viikonloppulomaa viettävän Veikan hevoset, joiden liikutus hoituisi kätevästi tässä samalla. Sekä Harmo että Conny olivat lisäksi molemmat myös erittäin hyväntahtoisia hevosia, jotka kantaisivat tottumattomat ratsastajansa varmasti varmoin ottein.

Hitaimpia odotellessani rapsuttelin Tinan harjantyveä ja varmistin vielä vyön sopivan kireyden ennen selkään nousua. Tammalle oltiin hommattu toiseksi satulakseen all around -lännensatula, joka on etenkin maastossa ollut todella mukava peli. Myös suitsivalikoimaa laajennettiin kuolaimettomilla suitsilla, joilla voi kulkea vaikka koko matkan pitkillä ohjilla tamman reagoidessa erittäin tarkasti pelkkään istuntaan ja pohjeapuihin. Vieressämme lännenvarusteisiin varustetun Poksun selässä istui Janne, joka oli puhunut yhteisestä reissusta jo pitkään. Poksu oli myös tohkeissaan lähdössä liikkeelle Jannen rapsutellessa mietteliäänä liinakkonsa karvapeitettä. Saa nähdä kuinka kauan hevonen on rikastuttamassa arkeamme, sillä tällä olisi paljon annettavaa pitkäsukuisten suomenhevosten jalostuksessa, johon sitä on myös kyselty Kadotettujen Suomenhevosten suunnalta. Vaikka Janne ei mielellään luovu hevosestaan, ymmärtää hänkin minkälainen jalostusarvo orilla on. Poksu siirtyisi todennäköisesti kuitenkin vain osaomistukseen Pierrelle, mutta jalostusuran ohella siitä ei olisi aktiiviseen harrastuskäyttöön, joten Janne on jo hiljalleen seuraillut myytäviä suomenhevosia uuden hevosen varalta.

Jalle avusti Saran Harmon selkään ja hyppäsi itse kevyesti pihamaalla ohjat maassa seisovan Jimmyn kyytiin ja huikkasi meidät muut peräänsä. Alissa hieman hermoili ison tamman kyydissä, mutta hän sai hyvin aikaa totutella hevosen liikkeisiin Joonin ottaessa alkumatkan ajaksi hevosen käsihevosekseen istuessaan itse Allyn satulassa. "Eihän tää ookkaan niin paha", Alissa tokaisi tovin päästä pienen hymynkareen noustessa hänen suupielille. Muuta reaktiota Connyn ei oletettukaan tuovan, sillä Veikan tamma on aina ollut hyvin kuuliainen ja ratsastajan taidot hienosti huomioiva hevonen. Jooni löysäsi otteensa Connyn ohjista ja antoi Alissan itse ohjastaa hevosta, jota oli helppo viedä pelkällä istunnalla ja kaulaohjauksella.

Sointi lähti halukkaasti liikkeelle ja ohjasin tamman osittain Viivin ja tämän selässä olevan Eevin rinnalle. Rupattelimme aikamme niitä näitä Eevin hakiessa tuntumaa tamman liikkeisiin ja myös Jere kiilasi Awan aivan viereemme vastaten tuttuun tapaansa hyvin sarkastisesti johonkin, mitä olin juuri Eeville sanonut. Mottasin häntä käsivarteen ja istuin tiiviimmin Soinnin satulaan hidastaen tammaa ja jättäytyen perää pitävien Joonin ja Alissan luokse. Myös Viivi-tamma yritti ottaa kaveristaan mallia, mutta Eevi painoi reippaasti pohkeillaan raudikon kylkiä ja käski tämän ylläpitää tasaista vauhtia.

Mutkittelimme tuttuja maastopolkuja ja Jalle ohjasi Jimmyn tottunein ottein juurakoiden ylitse ja kivuten metsäisiä mäkiä ylös ja alas. Kovin korkealle näillä tienoilla ei pääse kapuamaan, mutta rinteiden huipuilta oli kuitenkin hyvät näkymät etenkin nyt, kun iltausva alkoi vallata alapuolellamme olevaa pientä laaksoa samalla tunkeutuen puiden lomasta syvemmälle metsikköön. Pysähdyimme juottamaan hevosiamme metsän läpi pujottelevalla kapealla joella, mutta vain Conny ja Harmo malttoivat kastaa turpansa veteen muiden kuunnellessa tarkkaavaisina metsän ääniä. Vain noin kaksi metriä leveässä joessa oli muutamia varsin matalia kohtia, joita käytimme hiljalleen virtaavan vesistön ylittämiseen. Awa kahlasi Jeren pyynnöstä ensimmäisenä joen ylitse ja heti perässä seurasi kavionsa tarkasti asetteleva Poksu, joka nousi yhdellä rykäisyllä joen vastarannalla olevan törmän päälle. Viiviäkään ei vesi häirinnyt, mutta penkereelle se ei heti ponkaissut, vaan pyöri hetken aloillaan. Viimeinenkin ratsukko tuli kuitenkin perässämme näytettyämme Soinnin kanssa ensin mallia, joskin Eevillä meinasi tasapaino järkkyä tamman ison loikan seurauksena.

Metsän siimeksestä kuljimme avarammille maille ja kesantopelloille, joissa halukkaat kävivät vetämässä hieman rallia keskenään. Eevi, Sara ja Alissa jättivät kisailut muille ja Jannekin kävi vain hetken aikaa sparraamassa meitä vauhtiin, ennen kuin jättäytyi Poksun kanssa raville. Soinnin kanssa jäimme hetkessä vikkelämpien lämminveristen taakse, mutta tamma liikkui kuitenkin innokkaasti eteenpäin. Awa, Jimmy ja Ally saivat kunnon kilpailuvietin päälle ja kolmikko päästeli menemään mullan vain lentäessä kavioiden rummuttaessa maaperää. Jere ja Jalle pysyivät vain hetken Joonin ja tämän tamman perässä, kunnes aikoinaan laukkahevosena vaikuttanut Ally pisti isomman vaihteen silmään ja kiri itselleen etumatkaa. Jimmy kävi hieman kierroksilla spurtin jäljiltä, ja se olikin nyrpeissään joutuessaan hidastamaan taas käyntiin ja lähtemään suuntaamaan kotia kohden.


23. maaliskuuta 2017 » Esterataharjoitukset Stall Sjöholmassa

Maaliskuun toiseksi viimeinen torstai oli taas tapahtumia täynnä ja heti aamusta auton nokka suuntasi Stall Sjöholmaa kohden, sillä siellä järjestettäisiin esterataharjoitukset nuorille hevosille, kisakuntoaan viimeisteleville ratsukoille tai muuten vain halukkaille ratsastajille ratsuineen. Tallin omia hevosia matkaan lähti neljä kappaletta, joiden lisäksi kuljetusautoon talutettiin Pierren omistama Iivo-ori. Pierre lähti myös itse ratsuttamaan kokenutta kisakonkaria, Rendezvous-tammaa, joka on kuitenkin pitänyt pitkään kisataukoa ja tarvitsee taitojen herättelyä aluksi matalemmilta estekorkeuksilta ennen paluun yrittämistä aina kansainvälisiin luokkiin asti.

Sjöholman pihaan saavuimme tottuneesti hyvissä ajoin, sillä liika kiire saa ainakin itseni käymään aina turhilla kierroksilla. Minun ja Pierren lisäksi hoitajiksi ja ratsastajiksi matkaan oli meidän porukasta lähteneet Janne, Jani ja Veikka, joista kaksi viimeistä ratsastaisi omilla hevosillaa. Kunnon kisoista kumpikaan ei ole koskaan ollut järin innostunut, mutta koska nyt kyseessä oli pelkät rataharjoitukset, suostuivat molemmat ratsuttamaan hevosensa. Meidän hevosistamme ensimmäisenä kykyjään pääsivät näyttämään Hiputti ja Hehkuma luokassa kolme, jossa estekorkeus vaihtelisi 60 ja 70 senttimetrin välillä. Jani kipusi paremmin kouluradoilla pärjäävän Herkon selkään ja minä puolestaan säädin Hipun satulan jalustimet omiin jalkoihini sopiviksi.

Esteiden korkeudet eivät päätä huimanneet ja Hippu viiletti radan alusta loppuun hetkessä. Radalla kuluvaa aikaa ei mitattu, vaan nyt harjoituksissa keskityttiin virhepisteisiin. Jani ja Herkko ottivat tehtävänsä meitä rauhallisemmin, sillä ori alkaa herkästi ylisuorittamaan esteiden parissa vauhdin kasvaessa. Molemmat saimme kuitenkin nollaradat ja hevosille hyvää kokemusta tulevaisuutta varten. Neljänessä luokassa esteiden korkeus olisi jo 80 senttimetrin kohdilla ja tällä kertaa radalle suuntaisivat Veikka kera Harmon sekä minä Hervottoman kanssa. Janne oli varustanut voikon orin minulle valmiiksi, joten minun ei tarvinnut kuin ratsastaa Hipun kanssa takaisin hoitopaikalle ja tehdä sulava vaihto ennen uutta rataa. Veikka oli varustanut hieman vedottoman Harmon itselleen valmiiksi ja kohta olikin jo tämän ratsukon vuoro kokeilla taitojaan.

Veikka verrytteli ruunaansa parhaansa mukaan, mutta vielä radalle siirryttyään hevonen tuntui olevan pihalla aivan kuin talvihorroksesta heränneenä. Kankeasti ja laiskasti matkaa tekevä ratsukko ottikin heti alkuun pari puomin pudotusta, mutta hitaasti syttyvä Harmo veti loppuradan kuitenkin oikein reippaasti. Vastapainona vedimme Voiton kanssa nollan virhepisteen radan ja yleensä hieman ylienerginen ori tuntui nyt toimivan lähes ajatuksen voimalla. Jimi saisi kyllä kuulla kehuja hevosestaan päivän päätteeksi! Veikka ja Harmokaan eivät aivan pohjasuorituksia tehneet, sillä pari ratsukkoa hylättiin ja yksi sai enemmän virhepisteitä kuin he.

Viimeisessä luokassa hypättiin 90 sentin esteitä ja meiltä tähän oli ilmoitettu puoliveriset Iivo ja Ronja, jotka molemmat ovat Pierren omistuksessa, mutta joista jälkimmäistä hän itse ratsastaa. Iivon ohjaus jäi minun vastuulleni ja tämä suoritus jännitti eniten vatsani pohjassa, sillä kotioloissa ori on ollut hieman itsepäinen ja yrittänyt kovasti hangoitella ratsastajaa vastaan, joten tämän päivän suoritus voisi olla täysi katastrofi. Pierre uskoi puolestaan Ronjan suoriutuvan hyvin, sillä pitkään kisatauolla oleva konkari tarvitsisi vain hieman herättelyä ja positiivisia kokemuksia alemmilta tasoilta. Rendezvous liitelikin alle metrin esteet kepeästi ja Pierre ohjasi puoliveritammaa tottunein ottein. Iivo kävi puolestaan kierroksilla ohjatessani sen radalle, jonka vedimme melko vauhdikkaasti. Jos ori olisi kuunnellut hieman paremmin ja nopeutta olisi saatu hieman pois, olisi suoritus ollut melkeenpä täydellinen!

Säästyimme kuitenkin myös Iivon kanssa virhepisteiltä ja hyvä niin, olihan orin omistajatar seuraamassa silmä kovana maneesin katsomosta suoritustamme, sillä hän toivoi kovasti toivottavasti-tulevan-estelupauksensa kehittyvän ja saavan hyvää harjoitusta, mitä tämä päivä Sjöholmassa on kyllä ollut. Orin kanssa on välillä otettu hurjastikin takapakkia, joten loistin kuin naantalin aurinko nollaradan jäljiltä, eikä hymy hyytynyt ikuisuudelta tuntuneen kotimatkankaan aikana.


16. maaliskuuta 2017 » Viikonloppukurssi lännenratsastuksen merkeissä

Jereltä oli kyselty mahdollisuudesta westernkurssin järjestämiseen meidän toimesta, joten täytyihän haasteeseen tarttua kaksin käsin kiinni, vaikkemme ole aiemmin juurikaan ihmisille tarjonneet koulutusta. Englantilaiseen ratsastuksen opetusta tarjoava ratsastuskoulu halusi kuitenkin tarjota asiakkailleen myös aina välillä jotakin uutta tapahtumien muodossa ja näin huhtikuun puolella se jotain olisi kurssi lännenratsastuksesta. Kysely tuli melko viime tipassa, joten kurssin valmisteluun kului unettomia öitä ja kiireellisiä päiviä. Tarkoituksena oli pitää varsinaiset teorialuennot lyhykäisinä ja asioita opetettaisiin pitkälti käytännön kautta. Kurssille oli otettu yhteensä kymmenen henkilöä, jotka oli jaettu kahteen viiden hengen ryhmään. Lauantaina molemmat ryhmät pääsisivät lännenratsastuksen alkeiskurssille, jossa harjoiteltaisiin pääasiassa hevosen ohjausta. Sunnuntaina toisella tunnilla molemmat ryhmät pääsisivät kokeilemaan myös hieman haastavampia tehtäviä omien taitotasojensa mukaisesti.

Perjantai-iltana pakkasimme tarvittavia tavaroita autoihin ja koska kyseisellä ratsastuskoululla ei ollut yhtään kurssikäyttöön soveltuvaa hevosta, lastaisimme omasta tallistamme viisi lauhkeaa ja hyvätapaista ratsua heti huomenaamuna kuljetusautoihin ja kuskaisimme pariksi päiväksi hieman etelämpään. Mukaan lähtisivät Veikan molemmat hevoset sekä Veikka itse yhdeksi kurssin vetäjäksi, Milon punaraudikko quarter-tamma, Janin pienikokoinen Winka-neiti sekä Kirppu-ruuna ja sen omistaja Janne. Hännänhuippuna mukaan lähti myös Oprakka, jota käytettäisiin maastakäsittelyharjoituksissa. Pääsin itse yöpuulle vasta myöhään perjantaina, joten seuraavana aamuna Janne nousi ruokkimaan hevoset ja tarkistamaan kaiken olevan ok yön jäljiltä. Matkaan lähtevät hevoset hän otti pihatoista talliin, josta saimme ne nopeasti talutettua kahteen hevoskuljetusautoon. Janne hyppäsi auton rattiin ja itse istuin hänen viereen pelkääjän paikalle otettuani vielä aamulla nopeasti pakkaamani oman tarvikelaukkuni matkaan. Veikka istui toisen auton rattiin ja lähdimme ajelemaan kohti määränpäätä.

Tallilla meitä oli ottamassa vastaan erittäin pirteän oloinen omistajatar sekä tallimestari, jotka itsekin tuskin malttoivat odottaa pääsevänsä näkemään erityylistä ratsastusta, kuin mihin he olivat aikaisemmin tottuneet. Talutimme hevoset alkajaisiksi niille varattuihin karsinoihin, joihin kukin asteli hyvillä mielin automatkan päätteeksi. Kävimme tallin omistajan kanssa aluksi kurssin sisältöä lävitse purkaessamme samalla muita tavaroita autoista. Kivenheiton päässä tallista oli kesäisin leirimökkinä toimiva rakennus, johon saimme roudata omat kamamme säilöön - samalla mökki toimisi myös asuinrakennuksenamme nämä tämän yhden yön ajan. Tallin omilla hevosilla oli melko pitkälti tänään vapaapäivä, joskin yksi ratsastuksenohjaajista kävisi vetämässä pari maastolenkkiä, jotka eivät kuitenkaan meidän toimintaamme haittaisi.

Kurssille osallistuneet henkilöt alkoivat hiljalleen valumaan paikalle ja pidimme poikien kanssa ensin lyhyen luennon lännenratsastuksesta esiteltyämme ensin itsemme. Kerroimme myös viikonlopun sisällöstä ja kyselimme myös osallistuneiden ratsastustaustasta ja mahdollisesta aiemmasta kokemuksesta westernhevosten parista. Teoriapohjaa oli muutamalla henkilöllä hiukan, mutta lähdimme oikeastaan jokaisen kanssa nollasta. Kaksi viiden hengen ryhmää lähtivät tämän päätteeksi omille teilleen, kun Veikka lähti vetämään toiselle ryhmälle Panko-orin kanssa maastakäsittelyohjausta maneesiin ja loput jäivät minun kanssa talliin, jossa harjoiteltaisiin ennen satulaan nousua hevosen varustamista. Hevosen hoidon kanssa kenelläkään ei ollut minkäänlaista ongelmaa, mutta varusteiden kanssa kävimme Jannen kanssa auttamassa, sillä vähäisillä remmeillä varustetut suitset sekä satulavyön kiinnitys aiheuttivat hieman päänvaivaa.

Maastakäsittelytuntia en itse ehtinyt seuraamaan, mutta Veikalta kuulin jälkikäteen, että homma oli kiinnostanut katsojia ja sujunut varsin mukiinmenevästi. Veikka oli pohjustanut tuntia näyttämällä ensin itse esimerkkiä Oprakan kera - tamma seisoi tyynesti hänen vierellään, eikä yrittänytkään tehdä mitään, mitä siltä ei pyydetty. Maastakäsittelyharjoitukset aloitettiin ensin talutusharjoituksina, joiden aikana Oran punavalkoiseen naruriimuun kiinnitettiin noin parin metrin mittainen liina. Tehtävinä toimivat seuraaminen, pysähdys eri mittaisilla ajoilla, peruutus sekä ihmisen väistäminen mahdollisimman vähällä paineella riimuun ja elekieltä käyttäen. Ora seurasi Veikkaa hyvin pitkällä narulla, pysähtyi kun hänkin pysähtyi ja malttoi olla aloillaan tarvittavat ajat. Tamman ollessa pysähdyksissä Veikka kiersi tätä narua löysällä pitäen puolelta toiselle, minkä aikana hevosen myös kuului pysyä aloillaan. Peruutuksissa ja väistöissä tamma kunnioitti hyvin ihmisen omaa tilaa.

Kun demonstraatiot oli näytetty, oli ryhmän aika kokeilla oppimiaan asioita käytännössä. Aluksi monella tuntui olevan liian vähän uskallusta löysätä narua tarpeeksi, vaan painetta annettiin jatkuvalla syötöllä. Liian arasti liikkeelle lähteneet oppilaat eivät myöskään saaneet heti Oran kunnioitusta osakseen, joten tamma ei muun muassa reagoinut heidän elekieleen kovin sulavasti. Toistojen kautta kärsivällinen tamma kuitenkin älysi mitä siltä haettiin, ja etenkin seuraamis- ja pysähtymisharjoitukset sujuivat hyvin. Käyntiä mentäessä Veikka heitti myös ilmoille tehtävän, jossa omaa tempoa tulisi vaihdella ja hevosen tulisi vastavuoroisesti mukautua siihen. Oprakka yritti luistaa etenkin nopeatempoisemmasta menosta, mutta suostuttelun päätteeksi antoi aina herkästi periksi. Peruutusharjoituksissa Veikka oli opastanut tekemään itsestään mahdollisimman ison näköisen ryhtiä parantaen ja kävelemään hevosen takapäätä kohden hieman oman puolen etujalkaan tähdäten. Jos hevonen ei parin askeleen jälkeen reagoinut ihmisen liikkeeseen, pystyi pyyntöä tehostamaan antamalla hieman painetta narulla. Veikka oli myös erityisen tarkka siitä, että paine vapautettiin heti, kun hevonen reagoi käskyyn. Väistäminen toimi samoilla periaatteilla, mutta hevosta kohden käveltiin hieman eri suunnista siten, että se kuitenkin pystyi huomaamaan ihmisen aikeet.

Ensimmäisen maastakäsittelyohjauksen aikana ehdimme itse käydä hevosten varustamisen lävitse. Olin tuonut paikalle erityylisiä suitsia ja muita varusteita, jotka kaikki eivät ensiyrittämällä menneet kaikille jakeluun. Kun Veikka oli saanut ensimmäisen tuntinsa päätökseen, koitti ryhmien vaihto ja toistimme ensimmäiset opetustuokiomme toistamiseen - tällä kertaa vain uudelle yleisölle. Parin tunnin alkurykäyksen jälkeen me ohjaajat ja toisen ryhmän henkilöt kävimme heittämässä vain jotain pientä suuhumme ennen ensimmäistä ratsastustuntia, mutta toinen ryhmä sai pitää pidemmän paussin odotellessaan vuoroa. Monet heistä tosin valuivat myös maneesiin seuraamaan tunnin pitoa katsomosta. Oprakka sai tässä välin vetää myös huilia ja se pääsi meille varattuun tarhaan heinäkasan äärelle muiden viiden hevosen päästessä tai joutuessa nyt työskentelemään.

Ensimmäisen varsinaisen ratsastustunnin aikana minä sain puolestani ottaa ohjat käsiini ja vetää ensimmäisen hevosen selästä käsin suoritetun koulutushetken. Veikka ja Janne toimivat apukäsinä ja kävivät tarvittaessa näyttämässä asioita kädestä pitäen kurssilaisille. Alkulämppien aikana harjoittelimme vauhdin säätelyä ja tietenkin löysällä ohjalla ratsastusta ja ohjaamista, mikä tuntui monesta aluksi oudolta. Hevosilla käytettiin nivelkuolaimia, joten ohjia pidettiin kaksin käsin; heti ei siis tarvinnut heittää toista kättä lähes toimettomaksi. Englantilaisesta tyylistä poiketen lännenratsastuksessa ohjataan käännökseen nähden ulko-ohjalla, mutta periaate on sama; hevonen väistää ärsykettä. Pyysin kurssilaisia tarvittaessa liioittelemaan ohjasotteiden kanssa aluksi, jotta niiden käytön huomaisi helpommin. Harmo yritti kovasti laiskotella ja jatkoi itsepintaisesti uralla, joten käskin tämän ratsastajan tehostamaan käännöstä hakemalla sisäohjalla kuolaintuntuman. Hevosen reagoitua käskyihin tuli paine hellittää. Hyväkäytöksinen Winka puolestaan toimi hyvin pelkällä kaulaohjauksella, mutta sen ratsastaja antoi välillä ristiriitaisia ohjasapuja, joten pyysin häntä aina selvästi löysäämään ulko-ohjaa ja viemään sitä kaulaa kohden sekä sisäohjan siitä selvästi pois päin. Kun uudenlainen ohjaustapa iskostui ratsastajien päähän, alkoi meno näyttää ainakin näin käynnissä varsin sujuvalta.

Liikkeellelähdöt sujuivat moitteettomasti, sillä niissä ei ollut juurikaan uuden opettelua. Tehdyissä pysähtymisharjoituksissa useampi henkilö tuntui rutiininomaisesti kiristävän ohjia, mihin hevoset toki vastasivat pysähtymällä. Halusin kuitenkin kaikkien suorittavan onnistuneita pysähdyksiä ainoastaan vatsalihaksia rutistamalla ja viemällä jalkojaan eteenpäin, eli satulassa tuli erään ratsastuksenohjaajani mukaan ottaa sellainen harrikka-asento. Pikapysähdyksen olisi saanut tehtyä päästämällä ilmoille vielä kuuluvan "Hooo!" -äänähdyksen, mutta jätimme tämän toiseen kertaan, etenkin Connyn isoissa liikkeissä keikkuvalla ratsastajalla oli haasteita saada pidettyä pysähtymiseen vaadittua asentoa lähinnä raviaskelluksessa. Perusjuttujen luoviuduttua ratsukot pääsivät yksi kerrallaan pujottelemaan kartioita ravissa, mikä vaatisi tarkkaa ohjausta sekä tarvittaessa vauhdin säätelyä käännösten mukaan. Kirppu-ruunalle tämä oli tuttua juttua ja se puikkelenti kartioiden väleistä ilman että ratsastajan täytyi edes tehdä juuri mitään. Myös Lina oli ollut koko tunnin ajan tuttuun tapaansa vuorovaikutteinen ja tehden lähes automaattisesti halutut asiat. Harmokin oli saanut alun unisuuden jälkeen hieman vipinää kinttuihin, mutta ohjausta sillä piti aina välillä tehostaa kuolaintuntuman ottamalla.

Ensimmäinen tunti oli ja meni ja ykkösryhmä pääsi paljon uutta oppineina ja uusiin hevosiin tutustuttuaan valmiiden pöperöiden pariin. Meidän täytyi vielä heti malttaa mielemme, sillä heti perään tuli toisen ryhmän vuoro. Tunnin sisältö pysyi samana ja pari henkilöä tiesivätkin jo teoriassa, mitä tuleman piti. Harmo oli vironnut ensimmäisen käsittelyn avulla hyvin ja lähti aivan toisenlaisella energialla toisen tunnin tiimellykseen. Conny oli hieman malttamaton ja se kyllä reagoi etenkin eteenpäin komentaviin käskyihin, kun taas lopput kolme hevosta ottivat mielellään tässä välin pidemmät käyntipätkät. Etenkin Linan ja Kirpun uusilta ratsastajilta nähtiin hyviä suorituksia, mutta hevoset tuntuivat aloittavan annetut tehtävät muistin varassa, eivätkä välttämättä edes ehtineet odottaa ratsastajien käskyjä. Toinen tunti kului nopsasi ja pian koitti sekä hevosille että myös meille kouluttajille ansaittu huilitauko. Hevosten huolto tuli kuitenkin ensin varmistaa, ennen kuin pääsimme täyttämään vatsamme maittavalla kotiruoalla. Ilta kului lähinnä niitä näitä raataillen ja seuraavana päivänä pidettäisiin vielä ennen kotiinpaluuta yksi tunti, jonka aikana Janne ottaisi vetovastuun itselleen.

Seuraava päivä alkoikin mukavissa merkeissä maittavan aamiaisen parissa ja etenkin Janne ja minä meinasimme jäädä notkumaan turhankin pitkäksi ajaksi pöydän äärelle. Veikka oli onneksi malttanut sanoa ei isommille houkutuksille, joten hän oli jo valmistelemassa päivän ohjelmaa. Ensimmäisen ryhmän siirtyessä ratsaille saivat joutilaana olijat halutessaan käydä vielä koettelemassa taitojaan maastakäsittelytehtävissä Oran kanssa, mitä Veikka meni sitten valvomaan ja opastamaan. Janne puolestaan seisoa tönötti tänään maneesin keskellä ja jakeli ensimmäisen ryhmän ratsastajille ohjeita. Itse kävin kiristämässä parille henkilölle vyöt ja antamassa vielä pikakertauksen ohjien käytöstä. Tänään ohjasu sujuikin jo varsin mairittelevasti ja hevoset liikkuivat ainakin suurin piirtein sinne, minne niitä pyydettiinkin. Vauhdin kanssa oli taas erimielisyyksiä, kun Winka ja Harmo matelivat mieleistään vauhtia. Loput hevoset kulkivat ainakin lähes mallilleen kurin ja nuhteen pelossa. Tänään tehtävänä oli nopeat pysähdykset ja laukkaympyrät, joilla harjoiteltaisiin rauhallista työskentelylaukkan lisäksi vauhdikkaampaa menoa.

Conny oli päivän harjoituksissa erittäin pirteä ja innokas työskentelijä ja ratsastajansa päästäessä ilmoille napakan "Hoo!" -komennuksen pysähtyi se kuin seinään. Ratsastaja ei ollut varoitteluista huolimatta valmistautunut näin yllättävään muutokseen vauhdissa, ja hän löysikin itsensä tamman kaulalta kivuten sieltä takaisin satulaan. Laiskemmille ratsuille piti välillä muistuttaa ohjastuntuman avulla mitä niiltä haettiin, jos äänikomennus, vatsarutistus ja harrikka-asento eivät yhdessä toimineet. Janne kuitenkin muistutti käytettävän äänikomentoa vain tarvittaessa, jotta hevoset eivät kyllästyisi siihen. Käynnissä ja ravissa tehdyt pysähdykset sujuivat lopulta jokaiselta ratsukolta, vaikka tasapainoa saikin itse kukin korjailla aina välillä. Laukkaympyröillä Janne arvioi laukan tasaisuutta sekä hevosen asetusta ja askeleen rentoutta. Ympyrän kokoa tuli myös säädellä vauhdin mukaan siten, että työskentelylaukassa koko olisi pienimmillään. Rento laukka sujui hyvin myös Harmolta ja Winkalta, joista irtosi kuitenkin myös nopeatempoisempaa askellusta. Kirppu vilkuili jatkuvasti Jannen suuntaan kuin odottaen käskyjen tulevan häneltä eikä ratsastajaltaan, joten ruuna oli tällä erää hieman haastavampi ratsastettava. Lina puolestaan teki mitä käskettiin, muttei antanut mitään ilmaiseksi.

Toisen päivän ensimmäisen tunnin jälkeen tuli ryhmän vaihto ja pidimme vielä toiselle porukalla samanlaisen tunnin sisältöineen. Jokainen sai alleen onnistumisia mutta myös parannettavaa jäi. Hevosten hallinta oli välillä etenkin laukassa hakusessa ja hevoset luottivat tällaisissa tilanteissa monesti muistiinsa ratsastajiaan sen isommin kuuntelematta. Kiinnostusta kurssia kohtaan oli kuitenkin enemmän kuin aiemmin odotimme, joten meiltä kyseltiin jo ennen ensimmäisen loppumista mahdollisuuksia uuden koulutustilaisuuden järjestämiseen vielä saman vuoden aikana. Mitään varmaa emme kuitenkaan uskaltaneet lyödä lukkoon muiden kiireidemme vuoksi, mutta emme heti tyrmänneet ideaa täysin, vaan pohtisimme ajatusta paremmalla ajalla.

Tallin ylläpidosta vastaa Jonna (VRL-10531, TYH-0002) ja apuvoimina häärivät pääasiassa Janne, Jere ja Joni.

Ulkoasu © M Layouts   |   Kuva © smerikal (lisenssi, kuvaa on muokattu)