virtuaalihevonen      Kototalli a sim-game horse
Pääsivu Hevoset Toiminta Kuulumiset

Cut the Cuteness

Nimi: Cut the Cuteness "Conny" Painotuslaji: Lännenratsastus
Syntymäaika: 19.04.2016, 9v Väri & säkä: Rautias roan, 161 cm
Rekisterinumero: VH18-037-0018 Omistaja: Veikka (VRL-10531)
Rotu & skp: Appaloosa, tamma Kasvattaja: Birch Bark Ranch Yhdysvallat
Saavutukset: KTK-III (67 p.)

Conny on pääasiassa erittäin lauhkea hevonen, joka ei kuitenkaan aina anna parasta mahdollista työpanosta, jos tämä ei ole jostain syystä mieltynyt käsittelijäänsä. Kyllä se kaikilla eteenpäin köpöttelee ja helppoja juttuja sen saa kuka tahansa tekemään, mutta kun tehtävät vaikenevat, saattaa tamma yrittää lorvailla, ellei siltä osaa ja uskalla pyytää. Tamma vaatii myös ratsastajaltaan tarkat ja selvät avut; ratsastajan täytyy osata hallita kroppansa hyvin, sillä Conny ei pidä satulassa turhaan heiluvasta kyytiläisestä, jonka pohje ei pysy vakaana ja käsi roikkuu kuolaimessa. Tamma reagoi hyvin myös pelkkään kaulaohjaukseen, joten jämäkkää kuolaintuntumaa sen kanssa ei edes tarvita.

Conny Conny
© Top Step Farm, thank you!

Hoito-ohjeet:

» Riimu pois hevosen ollessa pihatossa
     » voidaan tarhata kenen tahansa kanssa; säyseä muita hevosia kohtaan

» Loimien käyttö tarpeen ja sään mukaan
     » tihkusateet eivät hevosta häiritse
     » sietää varsin kovia pakkasia, kunhan ilma ei ole kostea tai tuulinen
     » tallilointa voidaan käyttää hevosen ollessa hikinen tai esim. sadeloimen alla

» Varusteet käyttötarkoituksen mukaisesti:
     » rennosti harrastellessa joko D-kuolain tai kuolaimettomat suitset
     » kankikuolain vain kilpailuissa
     » kovemmassa käytössä neopreenisuojat ja -putsit jalkoihin
     » tarvittaessa (esim. karjanajo) myös rintaremmi

Varustekaappi:

» Yhden korvan suitset ja kuolaimettomat suitset
     » sis. sileät nahkaohjat
» Kuolaimia
     » westernkanki kielitilalla ja D-kuparirollerikuolain
» All around -lännensatula
     » sis. satulavyön ja kolme huopaa
» Suora rintaremmi
» Neopreenisuojat (etu- ja takajalkoihin)
» Neopreeniputsit pehmusteella (etujalkoihin)
» 4x joustinpinteli ja pintelipatja
» Naruriimu, nahkariimu ja -riimunnaru
» Talli-, toppa- ja sadeloimet

» Connyn päävärinä toimii violetti
Connyn varusteet

Connyn varusteet on hankittu seuraavista virtuaalisista hevostarvikekaupoista:
Equestrian PRO, OddPixel, Kivimetsän varuste, Mestyn Varuste & MWS Boutique

Sukutaulu

i. Panthers Are Not Alone
app, mkm spotted blanket, 157cm
ii. We Are Not Alone
app, rnkm spotted blanket, 157cm, evm
iii. We Are One
app, trtkm blanket, 158cm, evm
iie. Alone Until End
app, rn spotted blanket, 154cm, evm
ie. Coloratura
app, m spotted blanket, 154cm, evm
iei. Triple Tip
app, mrn spotted blanket, 156cm, evm
iee. Color Me
app, klm spotted blanket, 151cm, evm
e. Classy Cuteness
app, rt roan, 161cm
ei. Mystery Maker
app, trt roan, 160cm, evm
eii. Tiny Riddle
app, trtkm, 158cm, evm
eie. Sleep Tight
app, rn roan, 156cm, evm
ee. Cutiepie
app, rn frost, 157cm, evm
eei. Doctor Who
app, mrn frost, 159cm, evm
eee. Cutiemark
app, rt few-spotted leopard, 154cm, evm

» Jälkeläiset «

01. appaloosaori/-tamma Nimi, syntynyt 00.00.0000 orista Nimi

» Periyttäminen «

LUONTEENPIIRTEET
   ROHKEUS: ★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ Taso 5: melko rohkea
   KUULIAISUUS: ★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ Taso 5: melko kuuliainen
   TEMPERAMENTTI: ★ ★ ☆ ☆ ☆ ☆ ☆ Taso 2: lauhkea
   HERKKYYS: ★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ Taso 5: melko herkkä
TAIDOT
   NOPEUS: ★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ Taso 5: hieman normaalia parempi
   KESTÄVYYS: ★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ Taso 5: hieman normaalia parempi
   HYPPYKAPASITEETTI: ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ Taso 4: normaali
   KETTERYYS: ★ ★ ★ ★ ★ ★ ☆ Taso 6: normaalia parempi
   LIIKKEET: ★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ Taso 5: hieman normaalia parempi

© Arnikan periytymisjärjestelmä v. 1.0


Kilpailukalenteri

WRJ lännenrtsastus (sijoituksia 52 kpl)

Yhdysvallat 18.12.2018 | Birch Bark Ranch | Cutting | 4/36
Suomi 15.12.2018 | Kototalli | Cutting | 2/36
Yhdysvallat 13.12.2018 | Birch Bark Ranch | Cutting | 4/36
Yhdysvallat 11.12.2018 | Birch Bark Ranch | Cutting | 2/36
Yhdysvallat 10.10.2018 | Birch Bark Ranch | Cutting | 1/33
Suomi 23.08.2018 | Kilpailukeskus Päike | Cutting | 6/54
Suomi 20.08.2018 | Kilpailukeskus Päike | Reining | 7/54
Yhdysvallat 18.08.2018 | Birch Bark Ranch | Cutting | 7/56
Yhdysvallat 18.08.2018 | Birch Bark Ranch | Western riding | 1/49
Yhdysvallat 06.08.2018 | Birch Bark Ranch | Cutting | 2/56
Yhdysvallat 04.08.2018 | Birch Bark Ranch | Cutting | 1/56
Yhdysvallat 02.08.2018 | Birch Bark Ranch | Cutting | 1/56
Yhdysvallat 01.08.2018 | Birch Bark Ranch | Western riding | 1/49
Suomi 28.07.2018 | Reindeer Ranch | Western trail | 1/35
Yhdysvallat 25.06.2018 | Birch Bark Ranch | Western horsemanship | 4/37
Yhdysvallat 22.06.2018 | Birch Bark Ranch | Cutting | 1/39
Suomi 21.06.2018 | Kontolan Ratsutalli | Cutting | 2/21
Yhdysvallat 20.06.2018 | Birch Bark Ranch | Cutting | 3/39
Yhdysvallat 19.06.2018 | Birch Bark Ranch | Western horsemanship | 1/37
Yhdysvallat 18.06.2018 | Birch Bark Ranch | Western horsemanship | 1/37
Yhdysvallat 17.06.2018 | Birch Bark Ranch | Cutting | 6/39
Yhdysvallat 11.06.2018 | Birch Bark Ranch | Cutting | 5/39
Yhdysvallat 26.05.2018 | Mustang | Halter | 3/66
Yhdysvallat 06.04.2018 | Riverrock Ranch | Halter | 2/52
Yhdysvallat 05.04.2018 | Riverrock Ranch | Halter | 1/52
Yhdysvallat 04.04.2018 | Riverrock Ranch | Halter | 4/52
Suomi 08.11.2017 | Kisakeskus Jelly | Western pleasure | 3/9
Yhdysvallat 15.10.2017 | Ravenwood Ranch | Halter | 2/22
Yhdysvallat 28.07.2017 | Birch Bark Ranch | Western pleasure | 5/35
Yhdysvallat 27.07.2017 | Birch Bark Ranch | Western pleasure | 1/35
Saksa 30.05.2017 | Zurück | Western trail | 6/47
Saksa 30.05.2017 | Zurück | Western trail | 1/47
Saksa 26.05.2017 | Zurück | Western trail | 5/47
Saksa 24.05.2017 | Zurück | Western trail | 1/47
Saksa 24.05.2017 | Zurück | Western trail | 3/47
Saksa 21.05.2017 | Zurück | Western trail | 5/47
Saksa 16.05.2017 | Zurück | Western trail | 3/47
Saksa 12.05.2017 | Zurück | Western trail | 5/47
Saksa 29.04.2017 | Zurück | Western trail | 6/66
Saksa 23.04.2017 | Zurück | Western trail | 1/66
Saksa 16.04.2017 | Zurück | Western trail | 5/66
Saksa 15.04.2017 | Zurück | Western trail | 4/66
Saksa 14.04.2017 | Zurück | Western trail | 5/66
Yhdysvallat 19.03.2017 | Ricochet Ranch | Cutting | 3/30
Yhdysvallat 18.03.2017 | Ricochet Ranch | Breakaway roping | 4/30
Yhdysvallat 17.03.2017 | Ricochet Ranch | Breakaway roping | 2/30
Yhdysvallat 16.03.2017 | Ricochet Ranch | Breakaway roping | 4/30
Yhdysvallat 16.03.2017 | Ricochet Ranch | Cutting | 4/30
Suomi 08.03.2017 | Mörkövaara | Western riding | 3/35
Yhdysvallat 06.03.2017 | Riverrock Ranch | Halter | 5/42
Suomi 04.03.2017 | Mörkövaara | Western horsemanship | 5/36
Yhdysvallat 01.03.2017 | Riverrock Ranch | Halter | 3/42

VMRJ matkaratsastus (pisteitä 00 kpl)

Cup-kilpailut

Päivämäärä Jaos Järjestäjä Luokka Tulos
31.05.2018 WRJ-cup Riverrock Ranch Cutting 3/33
31.05.2018 WRJ-cup Riverrock Ranch Western riding 4/30
31.05.2018 WRJ-cup Riverrock Ranch Halter 5/32
30.04.2018 WRJ-cup Riverrock Ranch Western riding 4/32
28.02.2018 WRJ-cup Riverrock Ranch Halter 6/38
01.12.2017 WRJ-cup Aldatha Farms Western pleasure 4/25

Näyttelytulokset

Päivämäärä Jaos Järjestäjä Tulos Tuomari
12.01.2019 NJ Kototalli BIS4 MVA-sert Jannica
30.09.2018 NJ Koistila LKV2 irtoSERT Vibaja
10.09.2018 NJ Koistila LKV3 irtoSERT Vibaja
30.11.2017 VSN Adina LKV1 CH Sparrow-mind

Päiväkirja ja valmennukset

28.-29. heinäkuuta 2017 » Yömaastoilua / Jonna

Heinäkuun viimeisen viikonlopun aikana päätimme isomman joukkion kanssa tehdä yhdessä jotain mukavaa. Aluksi suunnitelmissa oli ratsastuslenkki piilopirtille ja siellä yöpyminen, mutta suunnitelmat menivät uusiksi, sillä jonkun pitäisi olla lauantaiaamuna tekemässä aamutallia, joten päätimme lähteä vain pitkälle yömaastolle ja saapua kuitenkin yöksi takaisin kotiin. Joni lupasi hoitaa iltatallin ennen lähtöään, joten siitä meidän ei tarvinnut murehtia, kunhan vain pakkasimme kamamme ja varustaisimme hevoset lähtökuosiin.

Janne lähti hakemaan viimeisiä matkaan lähteviä hevosia pihattolaitumelta ja itse kannoin varusteita harjauspuomille. Jooni oli ollut Alissan kanssa meillä viime yön ja hänkin kävi kipaisemassa hevosensa Allyn ja talutti siinä samalla Jeren Viivi-tamman puomille odottamaan. Jannen palattuaan toiselta hakureissultaan puomilla seisoskeli reippaana kahdeksan hevosta, joita saapuivat vielä hoitamaan Jalle Saran kanssa sekä pyörillä pihaan kurvanneet Jere ja Eevi. Kukin saisi liikuttaa omat hevosensa ja vierailevilta ratsastajilta oli tullut vain toivetta, että hevosten pitäisi olla rauhallisia ja kilttejä, sillä sen enempää Alissalla, Eevillä kuin Sarallakaan ei ollut juurikaan kokemusta ratsastuksesta tai hevosista yleensäkään, mutta poikien kautta hekin olivat innostuneet harrastuksesta ainakin jollain asteella.

Eevi oli käynyt talleilla pariin otteeseen Jeren mukana ja tänään hän saisi kivuta Jeren suokkitamman satulaan Jeren ottaessaan ratsukseen hieman veikeämmän mustanginsa. Harjaus sujuikin Eeviltä jo tottunein ottein hevosen ollessa tuttu, mutta takakavioiden kohdalla hän huikkasi meitä muita avuksi ja tyytyi vielä katselemaan vierestä niiden puhdistusta. Niillä muutamilla ratsastuskerroillaan Eevi oli käyttänyt 3/4 kerroilla englantilaista satulaa, joten sellainen nakattiin myös tänään Viivin selkään pinkin neliöhuovan päälle. Saralle ja Alissalle varustettiin puolestaan Etelä-Suomessa Evannan kanssa viikonloppulomaa viettävän Veikan hevoset, joiden liikutus hoituisi kätevästi tässä samalla. Sekä Harmo että Conny olivat lisäksi molemmat myös erittäin hyväntahtoisia hevosia, jotka kantaisivat tottumattomat ratsastajansa varmasti varmoin ottein.

Hitaimpia odotellessani rapsuttelin Tinan harjantyveä ja varmistin vielä vyön sopivan kireyden ennen selkään nousua. Tammalle oltiin hommattu toiseksi satulakseen all around -lännensatula, joka on etenkin maastossa ollut todella mukava peli. Myös suitsivalikoimaa laajennettiin kuolaimettomilla suitsilla, joilla voi kulkea vaikka koko matkan pitkillä ohjilla tamman reagoidessa erittäin tarkasti pelkkään istuntaan ja pohjeapuihin. Vieressämme lännenvarusteisiin varustetun Poksun selässä istui Janne, joka oli puhunut yhteisestä reissusta jo pitkään. Poksu oli myös tohkeissaan lähdössä liikkeelle Jannen rapsutellessa mietteliäänä liinakkonsa karvapeitettä. Saa nähdä kuinka kauan hevonen on rikastuttamassa arkeamme, sillä tällä olisi paljon annettavaa pitkäsukuisten suomenhevosten jalostuksessa, johon sitä on myös kyselty Kadotettujen Suomenhevosten suunnalta. Vaikka Janne ei mielellään luovu hevosestaan, ymmärtää hänkin minkälainen jalostusarvo orilla on. Poksu siirtyisi todennäköisesti kuitenkin vain osaomistukseen Pierrelle, mutta jalostusuran ohella siitä ei olisi aktiiviseen harrastuskäyttöön, joten Janne on jo hiljalleen seuraillut myytäviä suomenhevosia uuden hevosen varalta.

Jalle avusti Saran Harmon selkään ja hyppäsi itse kevyesti pihamaalla ohjat maassa seisovan Jimmyn kyytiin ja huikkasi meidät muut peräänsä. Alissa hieman hermoili ison tamman kyydissä, mutta hän sai hyvin aikaa totutella hevosen liikkeisiin Joonin ottaessa alkumatkan ajaksi hevosen käsihevosekseen istuessaan itse Allyn satulassa. "Eihän tää ookkaan niin paha", Alissa tokaisi tovin päästä pienen hymynkareen noustessa hänen suupielille. Muuta reaktiota Connyn ei oletettukaan tuovan, sillä Veikan tamma on aina ollut hyvin kuuliainen ja ratsastajan taidot hienosti huomioiva hevonen. Jooni löysäsi otteensa Connyn ohjista ja antoi Alissan itse ohjastaa hevosta, jota oli helppo viedä pelkällä istunnalla ja kaulaohjauksella.

Sointi lähti halukkaasti liikkeelle ja ohjasin tamman osittain Viivin ja tämän selässä olevan Eevin rinnalle. Rupattelimme aikamme niitä näitä Eevin hakiessa tuntumaa tamman liikkeisiin ja myös Jere kiilasi Awan aivan viereemme vastaten tuttuun tapaansa hyvin sarkastisesti johonkin, mitä olin juuri Eeville sanonut. Mottasin häntä käsivarteen ja istuin tiiviimmin Soinnin satulaan hidastaen tammaa ja jättäytyen perää pitävien Joonin ja Alissan luokse. Myös Viivi-tamma yritti ottaa kaveristaan mallia, mutta Eevi painoi reippaasti pohkeillaan raudikon kylkiä ja käski tämän ylläpitää tasaista vauhtia.

Mutkittelimme tuttuja maastopolkuja ja Jalle ohjasi Jimmyn tottunein ottein juurakoiden ylitse ja kivuten metsäisiä mäkiä ylös ja alas. Kovin korkealle näillä tienoilla ei pääse kapuamaan, mutta rinteiden huipuilta oli kuitenkin hyvät näkymät etenkin nyt, kun iltausva alkoi vallata alapuolellamme olevaa pientä laaksoa samalla tunkeutuen puiden lomasta syvemmälle metsikköön. Pysähdyimme juottamaan hevosiamme metsän läpi pujottelevalla kapealla joella, mutta vain Conny ja Harmo malttoivat kastaa turpansa veteen muiden kuunnellessa tarkkaavaisina metsän ääniä. Vain noin kaksi metriä leveässä joessa oli muutamia varsin matalia kohtia, joita käytimme hiljalleen virtaavan vesistön ylittämiseen. Awa kahlasi Jeren pyynnöstä ensimmäisenä joen ylitse ja heti perässä seurasi kavionsa tarkasti asetteleva Poksu, joka nousi yhdellä rykäisyllä joen vastarannalla olevan törmän päälle. Viiviäkään ei vesi häirinnyt, mutta penkereelle se ei heti ponkaissut, vaan pyöri hetken aloillaan. Viimeinenkin ratsukko tuli kuitenkin perässämme näytettyämme Soinnin kanssa ensin mallia, joskin Eevillä meinasi tasapaino järkkyä tamman ison loikan seurauksena.

Metsän siimeksestä kuljimme avarammille maille ja kesantopelloille, joissa halukkaat kävivät vetämässä hieman rallia keskenään. Eevi, Sara ja Alissa jättivät kisailut muille ja Jannekin kävi vain hetken aikaa sparraamassa meitä vauhtiin, ennen kuin jättäytyi Poksun kanssa raville. Soinnin kanssa jäimme hetkessä vikkelämpien lämminveristen taakse, mutta tamma liikkui kuitenkin innokkaasti eteenpäin. Awa, Jimmy ja Ally saivat kunnon kilpailuvietin päälle ja kolmikko päästeli menemään mullan vain lentäessä kavioiden rummuttaessa maaperää. Jere ja Jalle pysyivät vain hetken Joonin ja tämän tamman perässä, kunnes aikoinaan laukkahevosena vaikuttanut Ally pisti isomman vaihteen silmään ja kiri itselleen etumatkaa. Jimmy kävi hieman kierroksilla spurtin jäljiltä, ja se olikin nyrpeissään joutuessaan hidastamaan taas käyntiin ja lähtemään suuntaamaan kotia kohden.

16. maaliskuuta 2017 » Viikonloppukurssi lännenratsastuksen merkeissä / Jonna

Jereltä oli kyselty mahdollisuudesta westernkurssin järjestämiseen meidän toimesta, joten täytyihän haasteeseen tarttua kaksin käsin kiinni, vaikkemme ole aiemmin juurikaan ihmisille tarjonneet koulutusta. Englantilaiseen ratsastuksen opetusta tarjoava ratsastuskoulu halusi kuitenkin tarjota asiakkailleen myös aina välillä jotakin uutta tapahtumien muodossa ja näin huhtikuun puolella se jotain olisi kurssi lännenratsastuksesta. Kysely tuli melko viime tipassa, joten kurssin valmisteluun kului unettomia öitä ja kiireellisiä päiviä. Tarkoituksena oli pitää varsinaiset teorialuennot lyhykäisinä ja asioita opetettaisiin pitkälti käytännön kautta. Kurssille oli otettu yhteensä kymmenen henkilöä, jotka oli jaettu kahteen viiden hengen ryhmään. Lauantaina molemmat ryhmät pääsisivät lännenratsastuksen alkeiskurssille, jossa harjoiteltaisiin pääasiassa hevosen ohjausta. Sunnuntaina toisella tunnilla molemmat ryhmät pääsisivät kokeilemaan myös hieman haastavampia tehtäviä omien taitotasojensa mukaisesti.

Perjantai-iltana pakkasimme tarvittavia tavaroita autoihin ja koska kyseisellä ratsastuskoululla ei ollut yhtään kurssikäyttöön soveltuvaa hevosta, lastaisimme omasta tallistamme viisi lauhkeaa ja hyvätapaista ratsua heti huomenaamuna kuljetusautoihin ja kuskaisimme pariksi päiväksi hieman etelämpään. Mukaan lähtisivät Veikan molemmat hevoset sekä Veikka itse yhdeksi kurssin vetäjäksi, Milon punaraudikko quarter-tamma, Janin pienikokoinen Winka-neiti sekä Kirppu-ruuna ja sen omistaja Janne. Hännänhuippuna mukaan lähti myös Oprakka, jota käytettäisiin maastakäsittelyharjoituksissa. Pääsin itse yöpuulle vasta myöhään perjantaina, joten seuraavana aamuna Janne nousi ruokkimaan hevoset ja tarkistamaan kaiken olevan ok yön jäljiltä. Matkaan lähtevät hevoset hän otti pihatoista talliin, josta saimme ne nopeasti talutettua kahteen hevoskuljetusautoon. Janne hyppäsi auton rattiin ja itse istuin hänen viereen pelkääjän paikalle otettuani vielä aamulla nopeasti pakkaamani oman tarvikelaukkuni matkaan. Veikka istui toisen auton rattiin ja lähdimme ajelemaan kohti määränpäätä.

Tallilla meitä oli ottamassa vastaan erittäin pirteän oloinen omistajatar sekä tallimestari, jotka itsekin tuskin malttoivat odottaa pääsevänsä näkemään erityylistä ratsastusta, kuin mihin he olivat aikaisemmin tottuneet. Talutimme hevoset alkajaisiksi niille varattuihin karsinoihin, joihin kukin asteli hyvillä mielin automatkan päätteeksi. Kävimme tallin omistajan kanssa aluksi kurssin sisältöä lävitse purkaessamme samalla muita tavaroita autoista. Kivenheiton päässä tallista oli kesäisin leirimökkinä toimiva rakennus, johon saimme roudata omat kamamme säilöön - samalla mökki toimisi myös asuinrakennuksenamme nämä tämän yhden yön ajan. Tallin omilla hevosilla oli melko pitkälti tänään vapaapäivä, joskin yksi ratsastuksenohjaajista kävisi vetämässä pari maastolenkkiä, jotka eivät kuitenkaan meidän toimintaamme haittaisi.

Kurssille osallistuneet henkilöt alkoivat hiljalleen valumaan paikalle ja pidimme poikien kanssa ensin lyhyen luennon lännenratsastuksesta esiteltyämme ensin itsemme. Kerroimme myös viikonlopun sisällöstä ja kyselimme myös osallistuneiden ratsastustaustasta ja mahdollisesta aiemmasta kokemuksesta westernhevosten parista. Teoriapohjaa oli muutamalla henkilöllä hiukan, mutta lähdimme oikeastaan jokaisen kanssa nollasta. Kaksi viiden hengen ryhmää lähtivät tämän päätteeksi omille teilleen, kun Veikka lähti vetämään toiselle ryhmälle Panko-orin kanssa maastakäsittelyohjausta maneesiin ja loput jäivät minun kanssa talliin, jossa harjoiteltaisiin ennen satulaan nousua hevosen varustamista. Hevosen hoidon kanssa kenelläkään ei ollut minkäänlaista ongelmaa, mutta varusteiden kanssa kävimme Jannen kanssa auttamassa, sillä vähäisillä remmeillä varustetut suitset sekä satulavyön kiinnitys aiheuttivat hieman päänvaivaa.

Maastakäsittelytuntia en itse ehtinyt seuraamaan, mutta Veikalta kuulin jälkikäteen, että homma oli kiinnostanut katsojia ja sujunut varsin mukiinmenevästi. Veikka oli pohjustanut tuntia näyttämällä ensin itse esimerkkiä Oprakan kera - tamma seisoi tyynesti hänen vierellään, eikä yrittänytkään tehdä mitään, mitä siltä ei pyydetty. Maastakäsittelyharjoitukset aloitettiin ensin talutusharjoituksina, joiden aikana Oran punavalkoiseen naruriimuun kiinnitettiin noin parin metrin mittainen liina. Tehtävinä toimivat seuraaminen, pysähdys eri mittaisilla ajoilla, peruutus sekä ihmisen väistäminen mahdollisimman vähällä paineella riimuun ja elekieltä käyttäen. Ora seurasi Veikkaa hyvin pitkällä narulla, pysähtyi kun hänkin pysähtyi ja malttoi olla aloillaan tarvittavat ajat. Tamman ollessa pysähdyksissä Veikka kiersi tätä narua löysällä pitäen puolelta toiselle, minkä aikana hevosen myös kuului pysyä aloillaan. Peruutuksissa ja väistöissä tamma kunnioitti hyvin ihmisen omaa tilaa.

Kun demonstraatiot oli näytetty, oli ryhmän aika kokeilla oppimiaan asioita käytännössä. Aluksi monella tuntui olevan liian vähän uskallusta löysätä narua tarpeeksi, vaan painetta annettiin jatkuvalla syötöllä. Liian arasti liikkeelle lähteneet oppilaat eivät myöskään saaneet heti Oran kunnioitusta osakseen, joten tamma ei muun muassa reagoinut heidän elekieleen kovin sulavasti. Toistojen kautta kärsivällinen tamma kuitenkin älysi mitä siltä haettiin, ja etenkin seuraamis- ja pysähtymisharjoitukset sujuivat hyvin. Käyntiä mentäessä Veikka heitti myös ilmoille tehtävän, jossa omaa tempoa tulisi vaihdella ja hevosen tulisi vastavuoroisesti mukautua siihen. Oprakka yritti luistaa etenkin nopeatempoisemmasta menosta, mutta suostuttelun päätteeksi antoi aina herkästi periksi. Peruutusharjoituksissa Veikka oli opastanut tekemään itsestään mahdollisimman ison näköisen ryhtiä parantaen ja kävelemään hevosen takapäätä kohden hieman oman puolen etujalkaan tähdäten. Jos hevonen ei parin askeleen jälkeen reagoinut ihmisen liikkeeseen, pystyi pyyntöä tehostamaan antamalla hieman painetta narulla. Veikka oli myös erityisen tarkka siitä, että paine vapautettiin heti, kun hevonen reagoi käskyyn. Väistäminen toimi samoilla periaatteilla, mutta hevosta kohden käveltiin hieman eri suunnista siten, että se kuitenkin pystyi huomaamaan ihmisen aikeet.

Ensimmäisen maastakäsittelyohjauksen aikana ehdimme itse käydä hevosten varustamisen lävitse. Olin tuonut paikalle erityylisiä suitsia ja muita varusteita, jotka kaikki eivät ensiyrittämällä menneet kaikille jakeluun. Kun Veikka oli saanut ensimmäisen tuntinsa päätökseen, koitti ryhmien vaihto ja toistimme ensimmäiset opetustuokiomme toistamiseen - tällä kertaa vain uudelle yleisölle. Parin tunnin alkurykäyksen jälkeen me ohjaajat ja toisen ryhmän henkilöt kävimme heittämässä vain jotain pientä suuhumme ennen ensimmäistä ratsastustuntia, mutta toinen ryhmä sai pitää pidemmän paussin odotellessaan vuoroa. Monet heistä tosin valuivat myös maneesiin seuraamaan tunnin pitoa katsomosta. Oprakka sai tässä välin vetää myös huilia ja se pääsi meille varattuun tarhaan heinäkasan äärelle muiden viiden hevosen päästessä tai joutuessa nyt työskentelemään.

Ensimmäisen varsinaisen ratsastustunnin aikana minä sain puolestani ottaa ohjat käsiini ja vetää ensimmäisen hevosen selästä käsin suoritetun koulutushetken. Veikka ja Janne toimivat apukäsinä ja kävivät tarvittaessa näyttämässä asioita kädestä pitäen kurssilaisille. Alkulämppien aikana harjoittelimme vauhdin säätelyä ja tietenkin löysällä ohjalla ratsastusta ja ohjaamista, mikä tuntui monesta aluksi oudolta. Hevosilla käytettiin nivelkuolaimia, joten ohjia pidettiin kaksin käsin; heti ei siis tarvinnut heittää toista kättä lähes toimettomaksi. Englantilaisesta tyylistä poiketen lännenratsastuksessa ohjataan käännökseen nähden ulko-ohjalla, mutta periaate on sama; hevonen väistää ärsykettä. Pyysin kurssilaisia tarvittaessa liioittelemaan ohjasotteiden kanssa aluksi, jotta niiden käytön huomaisi helpommin. Harmo yritti kovasti laiskotella ja jatkoi itsepintaisesti uralla, joten käskin tämän ratsastajan tehostamaan käännöstä hakemalla sisäohjalla kuolaintuntuman. Hevosen reagoitua käskyihin tuli paine hellittää. Hyväkäytöksinen Winka puolestaan toimi hyvin pelkällä kaulaohjauksella, mutta sen ratsastaja antoi välillä ristiriitaisia ohjasapuja, joten pyysin häntä aina selvästi löysäämään ulko-ohjaa ja viemään sitä kaulaa kohden sekä sisäohjan siitä selvästi pois päin. Kun uudenlainen ohjaustapa iskostui ratsastajien päähän, alkoi meno näyttää ainakin näin käynnissä varsin sujuvalta.

Liikkeellelähdöt sujuivat moitteettomasti, sillä niissä ei ollut juurikaan uuden opettelua. Tehdyissä pysähtymisharjoituksissa useampi henkilö tuntui rutiininomaisesti kiristävän ohjia, mihin hevoset toki vastasivat pysähtymällä. Halusin kuitenkin kaikkien suorittavan onnistuneita pysähdyksiä ainoastaan vatsalihaksia rutistamalla ja viemällä jalkojaan eteenpäin, eli satulassa tuli erään ratsastuksenohjaajani mukaan ottaa sellainen harrikka-asento. Pikapysähdyksen olisi saanut tehtyä päästämällä ilmoille vielä kuuluvan "Hooo!" -äänähdyksen, mutta jätimme tämän toiseen kertaan, etenkin Connyn isoissa liikkeissä keikkuvalla ratsastajalla oli haasteita saada pidettyä pysähtymiseen vaadittua asentoa lähinnä raviaskelluksessa. Perusjuttujen luoviuduttua ratsukot pääsivät yksi kerrallaan pujottelemaan kartioita ravissa, mikä vaatisi tarkkaa ohjausta sekä tarvittaessa vauhdin säätelyä käännösten mukaan. Kirppu-ruunalle tämä oli tuttua juttua ja se puikkelenti kartioiden väleistä ilman että ratsastajan täytyi edes tehdä juuri mitään. Myös Lina oli ollut koko tunnin ajan tuttuun tapaansa vuorovaikutteinen ja tehden lähes automaattisesti halutut asiat. Harmokin oli saanut alun unisuuden jälkeen hieman vipinää kinttuihin, mutta ohjausta sillä piti aina välillä tehostaa kuolaintuntuman ottamalla.

Ensimmäinen tunti oli ja meni ja ykkösryhmä pääsi paljon uutta oppineina ja uusiin hevosiin tutustuttuaan valmiiden pöperöiden pariin. Meidän täytyi vielä heti malttaa mielemme, sillä heti perään tuli toisen ryhmän vuoro. Tunnin sisältö pysyi samana ja pari henkilöä tiesivätkin jo teoriassa, mitä tuleman piti. Harmo oli vironnut ensimmäisen käsittelyn avulla hyvin ja lähti aivan toisenlaisella energialla toisen tunnin tiimellykseen. Conny oli hieman malttamaton ja se kyllä reagoi etenkin eteenpäin komentaviin käskyihin, kun taas lopput kolme hevosta ottivat mielellään tässä välin pidemmät käyntipätkät. Etenkin Linan ja Kirpun uusilta ratsastajilta nähtiin hyviä suorituksia, mutta hevoset tuntuivat aloittavan annetut tehtävät muistin varassa, eivätkä välttämättä edes ehtineet odottaa ratsastajien käskyjä. Toinen tunti kului nopsasi ja pian koitti sekä hevosille että myös meille kouluttajille ansaittu huilitauko. Hevosten huolto tuli kuitenkin ensin varmistaa, ennen kuin pääsimme täyttämään vatsamme maittavalla kotiruoalla. Ilta kului lähinnä niitä näitä raataillen ja seuraavana päivänä pidettäisiin vielä ennen kotiinpaluuta yksi tunti, jonka aikana Janne ottaisi vetovastuun itselleen.

Seuraava päivä alkoikin mukavissa merkeissä maittavan aamiaisen parissa ja etenkin Janne ja minä meinasimme jäädä notkumaan turhankin pitkäksi ajaksi pöydän äärelle. Veikka oli onneksi malttanut sanoa ei isommille houkutuksille, joten hän oli jo valmistelemassa päivän ohjelmaa. Ensimmäisen ryhmän siirtyessä ratsaille saivat joutilaana olijat halutessaan käydä vielä koettelemassa taitojaan maastakäsittelytehtävissä Oran kanssa, mitä Veikka meni sitten valvomaan ja opastamaan. Janne puolestaan seisoa tönötti tänään maneesin keskellä ja jakeli ensimmäisen ryhmän ratsastajille ohjeita. Itse kävin kiristämässä parille henkilölle vyöt ja antamassa vielä pikakertauksen ohjien käytöstä. Tänään ohjasu sujuikin jo varsin mairittelevasti ja hevoset liikkuivat ainakin suurin piirtein sinne, minne niitä pyydettiinkin. Vauhdin kanssa oli taas erimielisyyksiä, kun Winka ja Harmo matelivat mieleistään vauhtia. Loput hevoset kulkivat ainakin lähes mallilleen kurin ja nuhteen pelossa. Tänään tehtävänä oli nopeat pysähdykset ja laukkaympyrät, joilla harjoiteltaisiin rauhallista työskentelylaukkan lisäksi vauhdikkaampaa menoa.

Conny oli päivän harjoituksissa erittäin pirteä ja innokas työskentelijä ja ratsastajansa päästäessä ilmoille napakan "Hoo!" -komennuksen pysähtyi se kuin seinään. Ratsastaja ei ollut varoitteluista huolimatta valmistautunut näin yllättävään muutokseen vauhdissa, ja hän löysikin itsensä tamman kaulalta kivuten sieltä takaisin satulaan. Laiskemmille ratsuille piti välillä muistuttaa ohjastuntuman avulla mitä niiltä haettiin, jos äänikomennus, vatsarutistus ja harrikka-asento eivät yhdessä toimineet. Janne kuitenkin muistutti käytettävän äänikomentoa vain tarvittaessa, jotta hevoset eivät kyllästyisi siihen. Käynnissä ja ravissa tehdyt pysähdykset sujuivat lopulta jokaiselta ratsukolta, vaikka tasapainoa saikin itse kukin korjailla aina välillä. Laukkaympyröillä Janne arvioi laukan tasaisuutta sekä hevosen asetusta ja askeleen rentoutta. Ympyrän kokoa tuli myös säädellä vauhdin mukaan siten, että työskentelylaukassa koko olisi pienimmillään. Rento laukka sujui hyvin myös Harmolta ja Winkalta, joista irtosi kuitenkin myös nopeatempoisempaa askellusta. Kirppu vilkuili jatkuvasti Jannen suuntaan kuin odottaen käskyjen tulevan häneltä eikä ratsastajaltaan, joten ruuna oli tällä erää hieman haastavampi ratsastettava. Lina puolestaan teki mitä käskettiin, muttei antanut mitään ilmaiseksi.

Toisen päivän ensimmäisen tunnin jälkeen tuli ryhmän vaihto ja pidimme vielä toiselle porukalla samanlaisen tunnin sisältöineen. Jokainen sai alleen onnistumisia mutta myös parannettavaa jäi. Hevosten hallinta oli välillä etenkin laukassa hakusessa ja hevoset luottivat tällaisissa tilanteissa monesti muistiinsa ratsastajiaan sen isommin kuuntelematta. Kiinnostusta kurssia kohtaan oli kuitenkin enemmän kuin aiemmin odotimme, joten meiltä kyseltiin jo ennen ensimmäisen loppumista mahdollisuuksia uuden koulutustilaisuuden järjestämiseen vielä saman vuoden aikana. Mitään varmaa emme kuitenkaan uskaltaneet lyödä lukkoon muiden kiireidemme vuoksi, mutta emme heti tyrmänneet ideaa täysin, vaan pohtisimme ajatusta paremmalla ajalla.

Tallin ylläpidosta vastaa Jonna (Pierre VRL-10531 TYH-0002)

Ulkoasu © M Layouts   |   Kuva © smerikal (lisenssi, kuvaa on muokattu)