Kadotetut Suomenhevoset

Pirunkorven Utu-Valssi

virtuaalihevonen / a sim-game horse
Utu

Virallinen nimi Pirunkorven Utu-Valssi Painotus Kouluratsastus
Kutsumanimi Utu Koulutus VaB, re70cm
Syntynyt & ikä 24.10.2016, 16v Väri & säkä Rautias, 159cm
Rekisterinumero VH16-018-2586 Omistaja Pierre (VRL-10531)
Rotu & skp Suomenhevonen, tamma Kasvattaja Pirunkorpi Suomi

Saavutukset:

-

2016 marraskuussa päätin kasvattaa suomenhevosten määrää oikein urakalla ja pistin pystyyn ostoilmoituksen, jossa kerroin etsiväni erilaisia hevosia sukupuoleen tai painotukseen katsomassa. Tärkein tekijä oli hevosen oma, hyvin sointuva nimi sekä kiehtova sukutaulu, joiden lisäksi myös hurmaava ulkonäkö oli myynnin valttikortti. Yhteensä hevosia hankittiin kuusi, joiden lisäksi pari tuontihevosta on harkinnan alla ja yksi oma tamma astutettiin ulkopuolisella orilla. Ratsuhevosiahan näistä oli suurin osa, kuten myös Pirunkorvesta meille saapunut koulutamma Utu. Aiemmat pirunkorpelaisemme makaavat jo mullan alla, joten tamma oli oikein toivottu lisä myös sen myötä hevoskatraaseemme.

Pirunkorven Utu-Valssi eli Utu tai Usva on kouluhevonen henkeen ja vereen; se tykkää kunnon aivotyöskentelystä, eikä se heitä pyyhettä kehään vastoinkäymisiä kohdatessaan. Esteillä se puolestaan lyö jarrut lukkoon helpommin, ja ratsastajan onkin syytä varautua äkkinäisiin kieltoihin ennen esteitä. Esteillä tammaa täytyykin osata motivoida ja pysyä samalla itse rauhallisena, jotta hevosela säilyy luotto ratsastajaansa ja myös seuraa hänen antamia ohjeita. Maastossa Utu liikkuu aina reippaasti, mutta maastoesteet pieniä tukkeja ja muita helppoja esteitä lukuun ottamatta eivät ole sen mieleen.


Kuvagalleria

Utu Utu Utu

Kuvat © Cherie (CC BY-NC 2.0), kiitos!
(Kuvia 1. ja 3. on muokattu)


Sukutaulu

i. Fiktion Pasma
sh, rt, 161cm
NCh, KTK-III
ii. Pekaani
sh, vkk, 157cm
iii. Pikseli
sh, vkk, 157cm, evm
iie. Kuutanssi
sh, prt, 155cm, evm
ie. Tesma
sh, rt, 161cm
iei. Ahomaan Ilvari
sh, prt, 167cm, evm
iee. Tyrmi
sh, rt, 159cm, evm
e. Valssin-Taika
sh, rt, 157cm
ei. Pismanteri
sh, trt, 155cm
eii. Parmanteri
sh, rt, 157cm, evm
eie. Sikurilla
sh, trt, 159cm, evm
ee. Valssin-Tahti
sh, rt, 156cm
eei. Valssaaja
sh, prt, 159cm, evm
eee. Ilta-Tähti
sh, vrt, 156cm, evm

Jälkeläiset

Sukupuoli & nimi Syntynyt Isä Omistaja
o/t. Varsa 00.00.0000 Ori Omistaja

Kilpailukalenteri

KRJ 2489.65 p. vaikeustaso 5/5
Koulutustaso: Vaativa B

ERJ 1038.33 p. vaikeustaso 0/0
Koulutustaso: 70cm
Hyppykapasiteetti & rohkeus: 0.00 p.
Nopeus & kestävyys: 0.00 p.
Kuuliaisuus & luonne: 1038.33 p.
Tahti & irtonaisuus: 1451.32 p.
Tarkkuus & ketteryys: 0.00 p.

Päiväkirja ja valmennukset

21.12.2016 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Kototallin henkilökunta (omistaja)
Ihan kuin näin joulun alla ei muutenkin olisi kädet täynnä töitä, kun pitäisi muun muassa talli ja tupa laittaa sellaiseen kuntoon, että itse joulupyhinä voi vain olla ja rentoutua. Ja vielä mitä, päätimme kuitenkin koko talliporukan voimin ottavamme osaa Vaahterapolun joulukisoihin, joissa miteltäisiin perinteisten koululukkioen lisäksi myös hiihtoratsastuksessa sekä hankilaukoissa. Saisivat pojatkin itselleen mieluista tekemistä, heitä kun nuo enkkutyylin kisat eivät hirveästi nappaa. Pakkasimmekin hevoset kisa-aamuna autoon ja lähdimme huristelemaan parin hevostrailerin voimin Vaahterapolkua kohden. Neljän hevosen tilavaan vaunuun oli mahdutettu matkaan lähteneet pojanjässikät: Jannen Poksu, Joonin Voluutti, Jeren Walle sekä Kadotetuista Suomenhevosista meillä täysylläpidossa oleva Rannikkojannu. Hyppäsimme Jannen kanssa toisen auton kyytiin ja perässämme tulevassa kaksipaikkaisessa kuljetuskopissa matkaa tyytyväisinä tekivät myöskin Kadotettujen omistuksessa olevat suomenhevostammat Utu-Valssi ja Pikku-Roosa.

Matka taittui jouten ja saavuimme hyvissä ajoin perille. Pojat jäivät purkamaan hevosia ja varusteita autoista ja itse kipaisin infopisteeltä hakemassa kisanumeromme ja päivän aikataulun. Ensimmäisenä vuorossa oli kolmen luokan koulukisat, jotka pidettäisiin mukavan lumipeitteen saaneella ratsastuskentällä. Meillä oli hyvin aikaa ensimmäisen luokan ajan valmistella hevosiamme, sillä Janne starttaisi Poksun kanssa vasta toisessa luokassa. Helpon B:n kouluohjelman liikkeet olivat molemmille hyvinkin tuttuja, mutta Janne ei ihan hirveästi ole lajia kisannut, eikä rataohjelmien ulkoa opettelu kuulu muutenkaan hänen vahvuuskiin, joten tulos voi olla mitä vain. Kolmannessa luokassa pääsen sitten itse esittelemään taitojani Utu-Valssin kanssa, kun starttaamme tämän päivän haastavimmassa eli helppo A -luokassa.

Janne nakkasi Poksun selkään mustan yleissatulan ja mallasi vielä satulavyön säädöt kohdilleen ennen kuin lähti verryttelemään hevostaan. Poksu liikkui heti ensimmäisestä askeleestaan lähtien erittäin tomerasti ja kuunteli korvat hörössä omistajansa ohjeita, mutta tästä huolimatta Janne ei verryttelyjen jälkeen suunnannut kovin rennolla mielialalla kentälle. Huikkasin heidän perään vielä onnentoivotukset, ennen kuin kipaisin katsomoon seuraamaan kaiken kaikkiaan varsin hyvin mennyttä suoritusta. Poksu liikkui rennosti ja ratsukon välillä vallitsi yhteysymmärrys, mutta yksi unohdus kävi ratsukon kulkiessa keskihalkaisijalla käynnin sijaan. Janne hoksasi mokansa melko pian ja tiputti Poksun käyntiin, mutta tuomarit olisivat olleet täysin puusilmiä, elleivät olisi huomanneet hevosen ilmavaa raviosuutta. Janne ruoti itseään melko kovin sanakääntein suorituksensa päätteeksi, mutta tiesin hänen toipuvan unohduksestaan varsin nopeasti. Poksu pääsi huilimaan hetkeksi, sillä palkintojenjako järjestettäisiin vasta viimeisenkin luokan päätyttyä, eli siinä välissä kentällä nähtäisiin myös minun ja Udun menoa. Tamma olikin jo lähtövalmis, joten nopeiden alkulämmittelyjen jälkeen siirryimme kentän laidalle vartomaan vuoroamme.

Itse muistin kuin muistinkin luokkamme ohjelmanumeron, mutta muuten homma meni melkolailla pipariksi. Olisin voinut ratsastaa tiet hieman tarkemmin ja Utukin olisi voinut liikkua terävämmin, mutta en jaksanut ottaa tuloksesta stressiä, sillä olimme tulleet tänään tänne pitämään lähinnä hauskaa. Kilpailuhenkinen kun olen, jäi suorituksemme kuitenkin hieman kaihertamaan takaraivoon, mutta siirtyessämme takaisin kuljetusautomme luokse unohtuivat hiomista vaatineet kohdat kokonaan Udun pehmeässä ravissa. Olin hyvillään siitä, että Pierre oli päättänyt uskoa juuri tämän tamman meidän huomaamme, sillä monet mukavat maastoreissut ja muut virikkeet olisivat jääneet kokematta ilman sitä. Luokkaamme seurasi jokaisen tason palkintojenjaot, joissa Janne ja Poksu sijoittuivat hienosti viidenneksi ja myös minä ja Utu saimme kuin saimmekin ruusukkeen muistoksi neljännestä sijastamme! Kaikki menikin loppujen lopuksi paremmin kuin odotettiin ja ruusukkeensa myötä Jannekin voi ehkä lopettaa syyttelemästä itseään.

Poksu ja Utu pääsivät nyhtämään kuivaheinää meidän siirtyessä seuraamaan hiihtoratsastuskisoja. Jalle ravaili Rannikkojannun kanssa Janin kiinnittäessä lyhyitä suksia jalkaansa. Hevosten hiihtoratsastusluokkaan osallistuvalla kolmikolla oli edessään pieni rata, joka tuli selvittää hyväksytysti sekä ratsukon että perässä tulevan hiihtäjän toimesta. Jani oli harrastanut lumilautailua ihan ammatikseen ja myös suksilla laskettelu oli hänelle tuttua puuhaa, joten pystyssä pysymisessä ei ollut vaikeuksia. Jalle ohjasti tarkasti tarmokkaasti askeltavaa ravuria, ja ratsukko kulkikin koko radan vain ja ainoastaan ravissa, sillä se on Jannulle huomattavasti mielekkäämpi askellaji kuin laukka. Ainakaan omaan silmään kolmikko ei tehnyt mitään hirvittäviä virheitä, vaan meno näytti oikein vaivattomalta, enkä itsekään olisi varmasti pystynyt moiseen. Hiihtokisoja seurasi vielä hankilaukat, joihin lähdin itse hyvissä ajoin valmistumaan Pikku-Roosan kanssa. Hevosluokkaan osallistuivat myös Jooni Voluutilla ja Jere Red Wingsin kanssa. Pikkutamma Roosa paineli kyllä menemään minkä kintuistaan pääsi, eikä jäänyt paljon jälkeen voiton napanneesta tilastotammasta. Myös hevosluokassa meidän pooppoo pärjäsi hyvin Voluutin pingottua toiseksi ja lähes kolmanneksi kirineen Wallen sijoituttua neljänneksi.

Päivä oli ennen kaikkea mukava sekä tapahtumarikas, mutta saimme myös tulosta aikaiseksi ja etenkin laukkakisoissa hevosemme pärjäsivät hyvin. Jallen, Janin ja Rannikkojannu-orin ryhmä nimitettiin päivän hiihtomestareiksi, vaikkei kolmikon kokonaisaika ollutkaan kaikista paras. Etenkin Janin hiihtotaitoja kehuttiin vuolain sanoin, mutta myös hevosen upeaa ravia. Minä ja Roosa saimme Hankikiitäjä-tittelin nimiimme, sillä tuomariston mukaan pieni tamma taisteli kuitenkin tulisesti ja kiri lähes länniltä aivan ensimmäisen ratsukon rinnalle häviten heille vain niukasti. Kuulemma kunnon taisteluhenkeä löyty tästä hevosesta. Loppurupeaman päätteeksi hoidimme hevoset matkakuntoon ja kävimme vielä hakemassa pientä purtavaa paikan päällä olevalta kioskilta, ennen kuin hyppäsimme autoihin ja lähdimme huristelemaan kotia kohti. Janne onneksi ajoi, joten itse pystyin vain syömään ja taisinpa torkahtaakkin matkan aikana.

06.12.2016 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Kototallin henkilökunta (omistaja)
Itsenäisyyspäivän kunniaksi päätimme sinä päivänä paikan päällä olevan talliporukan eli minun, Jannen, Jeren ja Jonin kanssa käydä maastossa nietosten ympäröivillä metsäteillä. Itse valjastin reen eteen troikan keskelle Hirttivaaran Oprakan sekä reunoilla nuoremmat tammat; vasemmalle Luotto-Osuman ja oikealle Hykson Helemin. Jere satuloi hevosekseen Utu-Valssin, Joni päätti ottaa ratsukseen Kettupihlajan ja Janne luotti puolestaan pienen mutta sitäkin veikeämmän Pikku-Roosan. Jeren ja Jonin avopuolisot eivät ole henkeen ja vereen hevosihmisiä, mutta he päättivät kuitenkin lähteä reen kyytiin nauttimaan mukavasta talvi-ilmasta. Yrittäisin suostutella heitä siirtymään jossain vaiheessa reen ohjaksiin, mutta ainkaan vielä kummallakaan ei ole riittänyt uskallusta kuin rauhalliseen ratsastukseen, joten kolmen hevosen vetämän reen ajo voi hyvinkin jäädä toiseen kertaan.

Sää oli selkeä ja aurinko paistoi taivaalta lämpötilan ollessa jotakin kymmenen ja viidentoista pakkasasteen välissä. Hevoset oli valjastettu ja satuloitu ja lähdimme tallipihalta leppoisasti käynnissä. Reen edessä kulkevat tammat olivat kuuliaisia, joskin reunoilla olevat nuorikot olivat hieman innokkaita ja yrittivät pari kertaa nostaa omatoimisesti ravin. Kolme ratsukkoa kulki omaan tahtiinsa ympärillämme, milloin perää pitäen tai edessä leikkisästi toisiaan vastaan kisaillen. Pikku-Roosalla ei Jannen kanssa ollut juurikaan saumoja muita vastaan hankilaukkakisassa, sillä reilusti itseään isommat hevoset harppoivat keveästi nietosten yli. Pihlaja ravaili lennokkain askelin kuunnellen ratsastajaansa erittäin tarkkaavaisesti - tamman miellyttämishaluinen luonne olikin yksi syy, miksi Joni on tykännyt sillä ratsastaa. Jere ja Utu-Valssi olivat jo kirmanneet peltojen välistä kulkevan tien päähän, jossa he meitä odottivat. Udun hengitys huurusi ja lavat kohoilivat laukkapätkän jäljiltä, mutta heti luvan saatuaan tamma oli taas innoissaan lähdössä liikkeelle.

Kuljimme ensin päätien loppuun ja käännyimme hieman pienemmille metsäteille, joita pääsi varsin kevyesti kulkemaan, sillä siellä kulkeneet traktorit olivat painaneet alustan melko tasaiseksi. Troikkani liikkui reippaasti Oprakan ravaten ja reunahevosten laukaten rennosti eteenpäin. Keskihevosena toimiva Oprakka osasi hommansa hyvin, sillä se oli saanut harjoitella itseään kokeneimpien työhevosten kanssa pari-, kolmi- ja nelivaljakkoajoa viime kesästä lähtien. Luotto-Osuma ja Helemi hieman hätäilivät, eivätkä aluksi malttaneet laukata vieressä kulkevan Oprakan päästellessä ravilla eteenpäin. Kun Jere sujahti Udun kanssa vierestämme ohi, lähtivät nuorikot leikkiin mukaan. Pienemmillä kinttupoluilla jouduimme lopulta kulkemaan kiltisti peräkanaa, ja jopa vauhdikkaalla tuulella ollut Utu rauhoittui kulkemaan reen tekemiä jälkiä pitkin. Perää pitävä Roosa jäi aina hieman jälkeen, joten Janne ravasi meidät aina kiinni. Yli puolentoista tunnin reissun päätteeksi hevoset asettuivat tyytyväisinä pihattoon, eikä kenelläkään ollut enää ylimääräistä virtaa.

24.11.2016 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Kototallin henkilökunta (omistaja)
Kadotetuista oli tänään määrä saapua Kototallille pari nuorempaa ratsusuomenhevosta, jotka tulisi treenata kisakuntoon ja käydä niiden kanssa mahdollisesti jopa starttaamassa parit kisat - omistajan piikkiin tietenkin. Olin kerrankin onnistunut ylipuhumaan Pierren järjestämään itse hevoskuljetuksen tänne päin, ja kuljetusauto porhalsikin kotipihaamme noin kahden aikoihin päivällä, kun olin nakannut naapuritilan mulleille ja jo varttuneimmille sonneille jyväseosta ja istunut pirtin pöytään haukkaamaan itsekin jotakin murkinaa. Kuljetusauton perässä pihaan saapui myös Jere, joka auttoi purkamaan hevosia ja niiden varusteita autosta.

En itse kiirehtinyt eväitteni kanssa, vaan söin ne antaumuksella ja kunnolla nauttien täytetyn täysjyväsämpylän ja riisipuuron maittavista mauista. Lopulta nousin pöydästä ja kiskoin talvisaapikkaani jalkaani antaen ohimennen vierellä herkeämättä ruokiani tapittaneiden suomenpystykorvien nuolla kulhosta viimeisetkin muruset mennessään. Talliin saapuessani kuljetusyhdistelmää ajanut Kadotettujen tallityöntekijä olikin jo ehtinyt lähteä, mutta Jere oli vielä paikalla uusiin hevosiin tutustuessa. Tällä kertaa väliaikaisiksi asukeiksi oli tullut toinen toistaan hurmaavampia tammoja, jotka voisin vaivihkaa piilottaa ja pitää itselläni hamaan loppuun asti.

Pirunkorven Utu-Valssi tutki karsinansa pikaisesti, mutta palasi nopeasti oven luoksi ja kuikuili puolioven yli uteliaasti. Kävin antamassa suloiselle liinaharjalle rapsutukset, jotka se otti iloisesti vastaan. Viereiseen karsinaan oli tullut pieni mutta ilmeisesti sitäkin suuremman ruokahalun omistava pienhevostamma Hiiden Pikku-Roosa, joka kävi heti ensitöikseen tarkistamassa, ettei karsinan ruokakuppiin ollut varmasti jäänyt edelliseltä asukilta kauranjyviä tai muita herkkuja. Kolmannen karsinan oli valloittanut estesuvusta tuleva Kettupihlaja, joka tuntui kotiutuvan ennätysajasta sen vetäessä jo hirsiä vasenta takastaan laiskasti lepuuttaen.

Päivän mittaan tammakolmikolle katsotaan vielä lopulliset karsinapaikat tai mietitään niiden mahdollista siirtoa pihattoon, jossa kolmikko pääsisi vähän vapaammin liikkumaan. Pierre oli vakuutellut niiden pärjäävän myös hieman vilpoisemmissa oloissa, sillä jokainen on tarhaillut varsinaisella kotitallillaan aktiivisesti päivittäin, eikä pienten tai edes hieman kovempien pakkasten ole annettu häiritä. Tulevina päivinä tammoja aletaan myös liikuttamaan rauhalliseen tahtiin, minkä aikana niille suunnitellaan yksilölliset liikutusohjelmat. Kunnon lumipeitteen myötä hankitreenit ovat ainakin varma juttu!

11.11.2016 - 2016 marraskuussa päätin kasvattaa suomenhevosten määrää oikein urakalla ja pistin pystyyn ostoilmoituksen, jossa kerroin etsiväni erilaisia hevosia sukupuoleen tai painotukseen katsomassa. Tärkein tekijä oli hevosen oma, hyvin sointuva nimi sekä kiehtova sukutaulu, joiden lisäksi myös hurmaava ulkonäkö oli myynnin valttikortti. Yhteensä hevosia hankittiin kuusi, joiden lisäksi pari tuontihevosta on harkinnan alla ja yksi oma tamma astutettiin ulkopuolisella orilla. Ratsuhevosiahan näistä oli suurin osa, kuten myös Pirunkorvesta meille saapunut koulutamma Utu. Aiemmat pirunkorpelaisemme makaavat jo mullan alla, joten tamma oli oikein toivottu lisä myös sen myötä hevoskatraaseemme.

Ulkoasu © NM. | Ulkoasun kuva © SN | s-posti