Kadotetut Suomenhevoset

Teerivaaran Piripintaan

virtuaalihevonen / a sim-game horse
Piripintaan

Virallinen nimi Teerivaaran Piripintaan Painotus Yleisratsastus
Kutsumanimi Pirre Koulutus Helppo B, re100cm
Syntynyt & ikä 18.03.2015 , ikä alhaalla Väri & säkä Punarautias, 152cm
Rekisterinumero VH16-018-0000 Omistaja Pierre (VRL-10531)
Rotu & skp Suomenhevonen, tamma Kasvattaja Teerivaara Suomi

Saavutukset:

-

Teerivaaran Piripintaan eli Pirre on pieni mutta sitäkin sähäkämpi tamma, joka osaa kyllä laittaa itseään isommatkin hevoset kuriin tympääntyessään niiden käytökseen. Ilkeä tamma ei missään nimessä ole, mutta se ei esimerkiski pidä siitä, että sen ruokaa yritään havitella tai kuljetaan aivan sen persuuksissa kiinni. Hoitaessa Pirre seisoo usein vain aloillaan antaen hoitajan tehdä omat juttunsa ja ratsastaessa sillä on ainakin lähes aina oma moottori, jota se myös käyttää. Jos laiskuus on päässyt yllättämään, saa tammaan nopeasti liikettä vain näyttämällä sille raippaa - raipan kanssa meno voi yltyä turhankin sähäkäksi, ellei ratsastaja osaa käyttää keppiä oikein, vaan häiritsee sillä jatkuvasti hevosta. Pirre kulkee usein nelitahtista laukkaa, jota voi olla hankala kitkeä pois tamman tykätessä tästä taloudellisesta muodosta liikkua - itseään kun ei tarvitse koota kovin korkealle. Kouluratsastuksessa tammalta täytyykin vaatia enemmän etenkin laukan ja oikeanlaisen kokoamisen kanssa, mutta hyvinä päivinä se saattaa suoriutua jopa muutamista helpon A:n liikkeistä.


Kuvagalleria

Piripintaan Piripintaan Piripintaan

Kuvat © Cherie (CC BY-NC 2.0), kiitos!
(Kuvia on muokattu)


Sukutaulu

i. Rohkean Maskotti
sh, rt, 158cm
ii. Muskettisoturi
sh, rt, 158cm
iii. Sodanjumala
sh, evm
iie. Musketariini
sh, evm
ie. Hurra-Leija
sh, rt, 159cm
iei. Hallasoppa
sh, trn, 160cm, evm
iee. Hurran Valssi
sh, rt, 156cm, evm
e. Rätvänän Pirpana
sph, rt, 148cm
KTK-III, KRJ-I
ei. Reemeli
sh, vkk, 149cm
KTK-III
eii. Reikeli-Murto
sh, vkk, 167cm, evm
eie. Vilpistiina
sh, rt, 162cm, evm
ee. Popittiina
sph, rt, 147cm
KTK-II
eei. Hervanta
sh, evm
eee. Mauste-Minttu
sh, evm

Jälkeläiset

Sukupuoli & nimi Syntynyt Isä Omistaja
o/t. Varsa 00.00.0000 Ori Omistaja

Kilpailukalenteri

KRJ 888.31 p. vaikeustaso 1/1
Koulutustaso: Helppo B

ERJ 701.04 p. vaikeustaso 1/1
Koulutustaso: 100cm
Hyppykapasiteetti & rohkeus: 144.29 p.
Nopeus & kestävyys: 0.00 p.
Kuuliaisuus & luonne: 556.75 p.
Tahti & irtonaisuus: 331.56 p.
Tarkkuus & ketteryys: 0.00 p.

Päiväkirja ja valmennukset

15. heinäkuuta 2017 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Kototallin henkilökunta (omistaja)
Valutin sormiani helmenvalkeiden jouhien lomasta samalla hevosta kuonopiin kohdalta rapsutellen. Kesälaitumelle tullut hevonen pärskähteli tyytyväisenä ja kutitteli kämmentäni pitkillä turpakarvoillaan. Iltausva leikitteli laitumen ruohonkorsilla ja ympäriltäni kuului tyytyväistä rousketta ja jostain kantautui aina välillä vaimeaa hirnuntaa. Haeskelin laitumelta katseellani myös tallin omia tai vuokrahevosia jättäen laidunlomalle tulleen vierashevosen nauttimaan omasta rauhastaan. Usvaharson lomasta vastaani käyskenteli tummansävyinen hevoshahmo, jonka tunnistin jo pelkästä kimakasta hirnahduksesta Ipanaksi. Tamma pysähtyi eteeni ja laski päänsä käsieni tasolle ummistaen samalla silmänsä ja nauttien rapsutellessani sen leukaperiä. Perävanassa seurasi rauhallisin elkein Pirre, joka pysähtyi hieman etäämmälle odottelemaan vuoroaan. Pujotin sormeni verryttelytakin taskuun ja noukin kämmenelleni muutamat hevosnamit tammoille tarjottavaksi. Kumpainenkin noukki saamansa lisäherkut nopeasti parempiin suihin Pirren yrittäessä viedä Ipanankin eväät sen nenän edestä. Tammakaksikko jäi aluksi mutustelemaan syöminkejäään niille sijoilleen, mutta päätyivät lopulta seuraamaan minua aina laitumen aidalle asti, jossa taputtelin kumpaistakin vielä tovin ennen pujahtamistani langan alitse lähtiessäni tarkastamaan muita laitumia.


31. toukokuuta 2017 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Kototallin henkilökunta (omistaja)
Toukokuun viimeisenä päivänä järjestettiin cup-kilpailuita useasta eri lajista Adinan tiloissa, joten kisapäivänä paikalla pyöri lukuisia hevosia ja katsojat lisäsivät hälinää ja kisahumua entisestään. Ponitallille täytyi lähteä jo ennen kukonlaulua ja vieläpä useamman kuljetusvaunun voimin, sillä hevosia lähti mukaan aimo kasa. Omien karvakavereiden lisäksi lähdimme hakemaan myös ylläpitohevosille kokemusta hieman laajemman mittakaavan kisoista. Koska päivä alkoi kouluosuudella, lähdimme kuljettamaan heti aamusta vain kyseiseen koitokseen osallistuvia hevosia muiden tullen hieman myöhemmin perässä.

Päivän aloittavassa kouluratsastus-cupissa oli tarjolla yhteensä kahdeksan eritasoista luokkaa. Meidän tallista mittelöihin ilmoitettiin neljä eri hevosta ja itse toimin jokaisen hevosen ratsastajana. Aluksi hieman kuumotti useamman eri radan muistaminen, mutta onneksi radoissa käytettiin samantyylisiä tehtäviä, joten oma homma helpottui hieman. Raviohjelman mentyä penkin alle Voluutin kanssa oli aika haukata happea yhden luokan verran ja starttasimmekin seuraavan kerran kahden hevosen voimin helppo B-tasoisessa luokassa, jossa kilpakumppaneita oli 42 kappaletta. Sainkin pitää mukavat paussit sekä Piripinnan sekä Hiputtimen jälkeen ja saatuani tammaenergiaa alleni alkoi juttukin heti luistaa. Sekä Pirre että Hippu liikkuivat kuuliaisesti sekä pehmeästi, eikä niitä tarvinnut yhtään patistella tekemään töitä. Pierren omistama suomitamma Piripintaan sai kanssani taiottua taululle 78,929 prosentin yhteistuloksen ja kakkossijan! Hiputti ei hävinnyt paljon lainahevoselle 75,714 prosentin tuloksellaan ja neljännellä sijallaan.

Sekä Pirren että Hipun kisarupeama ei suinkaan ollut hyvien koulukisojen jälkeen ohitse, vaan seuraavana olikin vuorossa Hippu-tamman esteosuus, jossa starttasin sen kanssa maksimissaan 80 senttimetrin esteitä sisältävällä radalla. Olin yrittänyt houkutella Joelia kisaamaan itse esteradan, mutta kuulemma ratsastuskisat westerniä lukuun ottamatta ei ole hänen juttunsa. Hippu on monesti esteillä melko sähäkkä, mutta saatuaan purkaa virtaansa kouluradan parissa sujui esteetkin kuin leikkiä vain. 19 osallistujaa ja sijoituksemme oli toinen heti haflinger-ratsukon jälkeen, eli Hipun kisapäivä sujui paremmin kuin hyvin!

Myöhemmin iltapäivällä laitettiin hevoset (ja ponit) paremmuusjärjestykseen myös maastoesteillä, joilla kisasimme Pirren kanssa 80 sentin luokassa. Rata oli yllättävän haastava esteiden matalista korkeuksista huolimatta ja jäimmekin jonkin verran jälkeen ihanneajasta, minkä vuoksi muut ratsukot pääsivät tulostaululla edellemme. Tamma toimi kuitenkin itse varsin näppärästi, vaikka se ottikin alussa ensimmäiset tilanteet varman päälle ja melko hitaalla tempolla. Pirrenkin kanssa päivästä ei jäänyt paha maku suuhun, eikä kakkossijan jälkeen joukon viimeiseksi jääminen haitannut oikeastaan yhtään.


12.02.2017 - Tamma kotiutui takaisin Kadotettuihin puolitoista viikkoa kestäneeltä lomareissultaan Kototallilla, nyt kun talliin vapautui lisää karsinatilaa. Pirre tulee melko varmasti palaamaan jossain vaiheessa takaisin Kototallille, jossa kisatauolla ollut neitokainen pääsee kuntokuurille ja mahdollisesti myös parit kisat kisaamaan.


05.02.2017 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Kototallin henkilökunta (omistaja)
Joulusta lähtien olimme miettineet lähtevämme yhdessä yön yli kestävälle ratsastusreissulle lähimaastoja samoilemaan, ja näin helmikuun alkupuoliskolla tuli aika myös toteuttaa tämä retki. Noin kymmenen kilometrin päästä tallilta sijaitsee yhteisomistuksessa oleva piilopirtti, jossa olimme sopineet yöpyvämme lauantain ja sunnuntain välisen yön. Jannen ja minun lisäksi mukaan olivat hanakasti halunneet Jannen veljet Joni ja Jere sekä heidän tyttöystävänsä, joilla ei hirveästi hevoskokemusta tai mitään isoa paloa hevosia kohtaan ollut. Rauhallisten ratsujen selkään hekin tohtivat kuitenkin nousta ja Aprakka-tamma sekä meillä hoidettavana oleva Aniliini saivat kuuliaisina karvakorvina toimittaa heidän hevosten virkoja. Aniliinin eli Liinun kanssa samoihin aikoihin meille toviksi ylläpitoon tulivat myös suomenhevostammat Pirre ja Tina, jotka saivat toimia reissun aikana minun ja Jannen kulkupeleinä. Joni ja Jere puolestaan luottivat omiin suomenhevosiinsa, ja tämä reissu toteutettaisiinkin suomalaisten tammojen voimin.

Lauantaina ennen lähtöä teimme aamutallin yhteisvoimin ja liikutimme tallille jäävät hevoset, jotta naapurillemme jäisi vain niiden ruokinta ja tarhassa olevien hevosten vienti illan päälle karsinoihin. Olimme useaan otteeseen käyneet lomittamassa naapurin karjatilalla, joten sieltä tultiin vuorostaan ystävällisesti auttamaan meitä, kun emme omasta porukasta saaneet ketään paikan päälle. Laittelimme hevosia valmiiksi tavarat pakattuamme ja lopulta viimeisetkin matkalaiset saapuivat paikalle. Joni ja Jere avustivat kumppaneitaan vöiden ja jalustinhihnojen säätämisessä ja punttasivat heidät lopulta hevosten kyytiin hypäten heti perään kepeästi omien ratsujensa satuloihin. Lähdimme valumaan tallipihasta verkkaiseen tahtiin minun pitäen perää Pirren kanssa ja Jeren johtaessa letkaa Viivillä, jolla oli yllään beigensävyiset varusteet sekä suloinen pinkki satulahuopa.

Matkaan tuli heti alussa pieni mutka ja täten vajaa puolitoista kilometriä lisää talsittavaa suunnatessamme ensitöiksemme lähimmäisen kaupan pihaan. Ei ole ensimmäinen kerta kun hevosille karautamme maastolenkin ohella kauppaan, joten kauppias oli jossain vaiheessa pystyttänyt pihalle myös puupuomin, jonkalaisia löytyy kaksin kappalein myös meidän tallin pihasta hoitopuomin virkaa toimittamasta. Ihan ketä hevosta tahansa ei kuitenkaan kaupan pihaan tohtisi yksikseen jättää, mutta siihen tottuneet hevoset eivät korvaansa lotkauta joutuessaan seisoskelemaan tovin aloillaan, vaan odottavat tyynesti paikoillaan kaupasta palattuaankin. Tällä kertaa kaupassa kävivät Janne isoveljensä Jeren kanssa ja me muu nelikko jäimme pihalle odottamaan valmista. Ostosreissun jälkeen tavarat pakattiin kaupan pihalla reppuihin ja satulalaukkuihin, ennen kuin lähdimme jatkamaan matkaa Jeren ohjatessa Viivin autotien yli jalkakäytävälle, josta poistuimme kuitenkin varsin nopeasti pienemmille poluille.

Itse matka tallilta kaupan kautta pirtille sujui yllättävän nopeasti, eikä yllättäviä sattumuksia tapahtunut. Aniliini ja Aprakka kuljettivat kokemattomia, toivottavasti tulevia hevosharrastajia varsoin ja vakain ottein, mutta Jonin Nasu-tamma oli hieman vallattomalla päällä ja tekikin yhtäkkiä yllättäviä spurtteja yrittäessään ohittaa edellä kulkevaa ratsukkoa. Joni ei tosin yllättynyt hevosensa touhuista, vaan hiljensi tämän vauhtia vain tyynen rauhallisesti ja ohjasi ratsun takaisin jonoon. Nasun irrotteluloikat unohtaessa tammalauma pysyi hyvin aisoissa Viivin kulkiessa tasaisen tappavaan tahtiin kärjessä ja perässä tulevien Pirren ja Tinan ihmetellessä keskellä letkaa riekkuvan tamman touhuja. Piilopirtille saapuessamme nappasimme Jannen kanssa Liinun ja Arman kätösiimme, jotta osa meistä pääsisi laittamaan tupaa yöpuille. Hepoille kyhättiin viime kesänä tuvan kupeeseen heinäseipäistä aitaus, jossa ei kyllä sähköä kulje mutta hevoset ovat ainakin vielä aitojen sisäpuolella pysyneet - hieman toki huoletti Kadotetuista meille tulleiden Pirren, Tinan ja Liinun käytös, mutta jos ylivilkas Nasukaan ei ole hoksannut lähteä livohkaan, eivät varmasti nämäkään.

Satunnaisesti ja lyhyitä aikoja kerrallaan käytössä olevassa tarhassa on myös suojaa antava katos, joka on itseasiassa vanha parilato, jonka seiniä on sisäpuolelta hieman tikattu umpeen, mutta ei se vieläkään sataprosenttisesti tuulenpitävä ole. Vesi pysyy kuitenkin ulkopuolella, joten herkkänahkaisemmille hevosille riittää ohut lämmike päälle tuulisemmilla keleillä. Viivi, Liinu ja Tina saivat aluksi loimet niskaansa ja yritettiin sitä tarjota myös Pirrelle Nasun tavoin, mutta kaksikko juoksi äkkiä karkuun, joten luotimme kaksikon osaavan huolehtivan omasta pukeutumisestaan, joten ylimääräisiksi jääneet loimet viikattiin ja laitettiin tuvan kuistilla olevaan puuarkkuun säilöön. Hevosille nakattiin myös repuissa kantamiamme heiniä ja Jere kävi kaatamassa omista metsistämme pari pientä kuusta, jotka vietiin tarhaan hevosten koluttavaksi heinän ohella. Tina ja Arma kävivät heti puiden kimppuun ja riepottelivat niitä innokkaina ympäri tarhaa, mutta muut tyytyivät aluksi heiniinsä uteliaisuuden kuitenkin lopulta vietyä voiton.

Lopulta kun viimeisetkin meistä pääsi sisälle, oli takkaan laitettu jo tuli ja tupakin oli jo pikkuisen saanut lämpöä nurkkiinsa. Vielä ei kovin vähille vaatteille viitsinyt heittää, mutta takin pystyi jo nakkaamaan naulakkoon ja kääriytyä vilttiin takkatulen eteen. Takassa paistettiin hieman jauhelihaa ritilän päällä olevassa pannussa ja kypsytettiin hieman riisiä kattilassa. Eväät nakattiin tuorejuuston kanssa tyhjiksi kaivettuihin paprikoihin - joita sai halutessaan hieman kypsyttää tulen lämmössä - ja pisteltiin parempiin suihin. Ilta meni jouten ja kävin vielä tarkistamassa tyytyväisesti joko ruokailevia tai torkkuvia hevosia, ennen kuin hajaannuimme mökkiin nukkumaan kaivettuamme komerosta petivaatteet. Jannen kanssa saimme tyytyä sohvalla makuupusseissa nukkumiseen muun nelikon kömpiessä makuuparvelle kunnon sänkyihin.

Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena ja keli oli oikein raikas pakkasen myötä. Olisiko se ollut Jere joka parvelta kolisteli jossain vaiheessa aamua nakkaamaan hevosille hieman heinää ja väkirehua, minkä päätteeksi oli oman tankkauksen vuoro. Kukin kömpi omaan tahtiin ylös ja saatuamme murkinaa nassuun aloimme valmistella lähtöä takaisin kotiin - reissua olisi toki mieluusti jatkanut vielä päivällä tai parilla, mutta velvollisuudet kotona kutsuivat. Mökki laitettiin kuuden hengen porukalla ennätysvauhtia kuntoon odottamaan seuraavaa käyttökertaa ja osa hevosistakin oli keräytynyt tarhan portille ihmettelemään pihalle talsiessamme. Nasu oli tuttuun tapaansa taas enemmän kuin valmis lähtöön, ja tämä oli tartuttanut ylienergisyytensä yön aikana myös Pirreen, joka myöskin sähelsi sitä varustaessani. Viivi ja Liinu kömpivät vasta useiden vislausten jälkeen ulos ladosta juuri heränneen näköisinä jouhista hieman heinänkorsia roikkuen. Loputkin hevoset varustettiin matkakuntoon ja lähdimme valumaan hiljalleen kohti kotitallia kohden ja tällä kertaa pidimme Jonin kanssa kärkipaikkaa hallussamme reippaimpien ratsujen myötä.


01.02.2017 - Pirre käy pyörähtämässä Kototallilla noin yhdestä kahteen viikkoon kestävällä lomalla, jotta ehdimme sillä aikaa saada kuskattua pari myyntihevosta uusiin koteihinsa ja talliin tulee taas lisää tilaa. Täysin oloneuvoksena se ei kuitenkaan pääse olemaan, vaan pyysin Kototallin porukkaa liikuttelemaan tammaani kevyesti pariin kertaan viikossa.


03.12.2016 - Piripintaan eli Pirre-tamma saapui tänään talliin!


Ikääntyminen

1 vuotta 18.04.2016 5 vuotta 18.11.2016 9 vuotta 18.04.2018
2 vuotta 18.05.2016 6 vuotta 18.01.2017 10 vuotta 18.09.2018
3 vuotta 18.07.2016 7 vuotta 18.06.2017 11 vuotta 18.02.2019
4 vuotta 18.09.2016 8 vuotta 18.11.2017 12 vuotta 18.07.2019
Ulkoasu © NM. | Ulkoasun kuva © SN | s-posti