Luotto-Osuma KAS

virtuaalihevonen / a sim game horse

Virallinen nimi	Luotto-Osuma KAS "Lotta"	Painotuslaji	Raviajo
Syntynyt & ikä	27.11.2016, 8v	Väri & säkäkorkeus	Punarautias, 160 cm
Rekisterinumero		Omistaja	Kadon Kartano VRL-10531
Rotu & sukupuoli	Suomenhevonen, tamma	Kasvattaja	Kadon Kartano

Talliin ensimmäisten ravureiden joukossa saapunut Purnin Lusmuri ei ennen tätä päivää varsonut kuin kertaalleen, eikä ensimmäinen jälkeläinenkään jäänyt rikastuttamaan kasvattitallin hevoskantaa. Tänään Lusmurista sekä O.R. Hotrotti orista syntyi kuitenkin kaunis punaraudikko tammavarsa, joka oli jo ennen sen syntymää päätetty jättää omaan talliin kasvamaan ja kouluttautumaan toivottavasti seuraavaksi raviratojen menestyjäksi.

Kuvat © Suomen Hippos / Sini Tuhkunen & Ilkka Nisula, kiitos!

Sukutaulu

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Päiväkirja ja valmennukset

11.12.2016 - Pari päivää sitten olin saanut Pierreltä viestillä ilmoituksen, että pari hänen hevostaan tultaisiin hakemaan takaisin kotitallilleen, sillä niillä alettaisiin tämän treenikauden jälkeen kisaamaan tavoitteellisesti. Pari päivää ehdin siis touhuta vielä suomenhevostammojen Osuman, Helemin ja Kettupihlajan kanssa, ennen kuin kolmikko lähtisi kotia kohti. Etenkin ravurien lähdöstä olin hieman murheissani, sillä olin tykästynyt Osuman ja Helemin ajo-ominaisuuksiin - onneksi kuitenkin jälkimmäisen emä on ollut pitkään ja jää yhä viettämään päiviään Kototallille. Lauantaina kävin ajamassa Osumalla Jannen tullen mukaan Helemin kanssa. Kettupihlaja sai sillä aikaa rentoutua pihatossaan yhdessä Hetekan ja muiden tammojen kanssa. Kummallakin tammalla tuntui juoksu maittavan ja Osumalle oltiin viime keskiviikkona käyty juoksemassa hyväksytty koelähtö ajalla 1.52,2ke. Myös Helemi paransi aikaansa viime raveissaan lähes sekunilla sijoittuen neljänneksi ja saaden yli kolmensadan euron voittosumman plakkariinsa. Hyvien tulostan myötä Pierre hakeekin tammat kunnon treeniin, joskin meidän tallin pojat niitä pääasiassa ohjastavat raveissa.

Tänään aamulla oli sitten Kettupihlajan vuoro hikoilla ennen kotiinlähtöä. Pihalla oleva kenttä oli eilen illalla aurattu Jonin toimesta, joten sinne oli hyvä kasata puomeja ja esteitä ja lähteä hyppäämään tasaisella pohjalla. Pihlaja ravaili rennosti allani, eikä minun tarvinnut sitä juurikaan käskyttää eteenpäin. Ravipuomeille tamma tuli rennosti astellen varmasti niiden ylitse, eikä kaarevallakaan uralla olleet maapuomit vaivanneet sen kulkua. Myös pienet ja vähän isommatkin esteet jäivät kepeästi taaksemme ja minun täytyy kyllä kehua tamman erittäin pehmeää hyppytyyliä; tuntuu kuin leijuisi ilmassa tai pilvellä istuisi, kun on tämän neidin kyydissä. Meillä ollessaan olimme irtohypyttäneet tammaa jopa 120 sentin esteillä ja hypänneet yksittäisinä metrin esteitä. Kapasiteettia Pihlasta siis löytyy ja siitä tullaan varmasti kuulemaan esteratsastuksen saralla.

Jäähdyteltyäni Pihlajan hoidin sen pois ja vein pihattoon Osuman ja Helemin seuraksi talliloimi päällä. Pierre kaarsikin juuri sillä sekunnilla pihaan, kun olin astumassa ulos tallista. Kutsuin kaverin kupposelle kahvia, ennen kuin hän saisi alkaa tehdä paluumatkaa hevosten kanssa. Itsehän en ole mikään kahvin ystävä, joten pidin kahvia hörppivälle Pierrelle seuraa mehulasin kera. Pirtin pöydän ääressä kului vartti jos toinenkin kuulumisia vaihdellessa, aikaa kun ei tunnu löytyvän kunnollisiin illanviettoihin. Sovimme kuitenkin että vielä tämän vuoden puolella tekisimme jotain kahteen pekkaan, paikka ja aika lyötäisiin lukkoon myöhemmin. Juomat juotuamme kävin vielä auttamassa Pierreä hevosten kanssa pukemalla niille kuljetussuojat ja taluttamalla kuljetusautoon. Tammakolmikko asteli varsin reippaasti autoon, vaikka Pihlaja jäikin vähän miettimään rampille mennäkkö vai eikö mennä, mutta askelsi lopulta Helemin ja Osuman perässä sisään asti. Rampin suljettuani keräsimme tammojen varusteet Pierren autoon ja toivotimme hyvät päivän jatkot ennen kuin erkanimme taas kumpikin omien hommiemme pariin.

06.12.2016 - Itsenäisyyspäivän kunniaksi päätimme sinä päivänä paikan päällä olevan talliporukan eli minun, Jannen, Jeren ja Jonin kanssa käydä maastossa nietosten ympäröivillä metsäteillä. Itse valjastin reen eteen troikan keskelle Hirttivaaran Oprakan sekä reunoilla nuoremmat tammat; vasemmalle Luotto-Osuman ja oikealle Hykson Helemin. Jere satuloi hevosekseen Utu-Valssin, Joni päätti ottaa ratsukseen Kettupihlajan ja Janne luotti puolestaan pienen mutta sitäkin veikeämmän Pikku-Roosan. Jeren ja Jonin avopuolisot eivät ole henkeen ja vereen hevosihmisiä, mutta he päättivät kuitenkin lähteä reen kyytiin nauttimaan mukavasta talvi-ilmasta. Yrittäisin suostutella heitä siirtymään jossain vaiheessa reen ohjaksiin, mutta ainkaan vielä kummallakaan ei ole riittänyt uskallusta kuin rauhalliseen ratsastukseen, joten kolmen hevosen vetämän reen ajo voi hyvinkin jäädä toiseen kertaan.

Sää oli selkeä ja aurinko paistoi taivaalta lämpötilan ollessa jotakin kymmenen ja viidentoista pakkasasteen välissä. Hevoset oli valjastettu ja satuloitu ja lähdimme tallipihalta leppoisasti käynnissä. Reen edessä kulkevat tammat olivat kuuliaisia, joskin reunoilla olevat nuorikot olivat hieman innokkaita ja yrittivät pari kertaa nostaa omatoimisesti ravin. Kolme ratsukkoa kulki omaan tahtiinsa ympärillämme, milloin perää pitäen tai edessä leikkisästi toisiaan vastaan kisaillen. Pikku-Roosalla ei Jannen kanssa ollut juurikaan saumoja muita vastaan hankilaukkakisassa, sillä reilusti itseään isommat hevoset harppoivat keveästi nietosten yli. Pihlaja ravaili lennokkain askelin kuunnellen ratsastajaansa erittäin tarkkaavaisesti - tamman miellyttämishaluinen luonne olikin yksi syy, miksi Joni on tykännyt sillä ratsastaa. Jere ja Utu-Valssi olivat jo kirmanneet peltojen välistä kulkevan tien päähän, jossa he meitä odottivat. Udun hengitys huurusi ja lavat kohoilivat laukkapätkän jäljiltä, mutta heti luvan saatuaan tamma oli taas innoissaan lähdössä liikkeelle.

Kuljimme ensin päätien loppuun ja käännyimme hieman pienemmille metsäteille, joita pääsi varsin kevyesti kulkemaan, sillä siellä kulkeneet traktorit olivat painaneet alustan melko tasaiseksi. Troikkani liikkui reippaasti Oprakan ravaten ja reunahevosten laukaten rennosti eteenpäin. Keskihevosena toimiva Oprakka osasi hommansa hyvin, sillä se oli saanut harjoitella itseään kokeneimpien työhevosten kanssa pari-, kolmi- ja nelivaljakkoajoa viime kesästä lähtien. Luotto-Osuma ja Helemi hieman hätäilivät, eivätkä aluksi malttaneet laukata vieressä kulkevan Oprakan päästellessä ravilla eteenpäin. Kun Jere sujahti Udun kanssa vierestämme ohi, lähtivät nuorikot leikkiin mukaan. Pienemmillä kinttupoluilla jouduimme lopulta kulkemaan kiltisti peräkanaa, ja jopa vauhdikkaalla tuulella ollut Utu rauhoittui kulkemaan reen tekemiä jälkiä pitkin. Perää pitävä Roosa jäi aina hieman jälkeen, joten Janne ravasi meidät aina kiinni. Yli puolentoista tunnin reissun päätteeksi hevoset asettuivat tyytyväisinä pihattoon, eikä kenelläkään ollut enää ylimääräistä virtaa.

27.11.2016 - Talliin ensimmäisten ravureiden joukossa saapunut Purnin Lusmuri ei ennen tätä päivää varsonut kuin kertaalleen, eikä ensimmäinen jälkeläinenkään jäänyt rikastuttamaan kasvattitallin hevoskantaa. Tänään Lusmurista sekä O.R. Hotrotti -orista syntyi kuitenkin kaunis punaraudikko tammavarsa, joka oli jo ennen sen syntymää päätetty jättää omaan talliin kasvamaan ja kouluttautumaan toivottavasti seuraavaksi raviratojen menestyjäksi.