virtuaalihevonen      Kototalli a sim-game horse
Pääsivu Hevoset Toiminta Kuulumiset

Coz Cícero

Nimi: Coz Cícero "Kirppu" Painotuslaji: Lännenratsastus
Syntymäaika: 08.02.2016, 7v Väri & säkä: Hiirakonpäistärikkö sabino, 154cm
Rekisterinumero: VH16-000-0000 Omistaja: Janne (VRL-10531)
Rotu & skp: Criollo, ruuna Kasvattaja: Birch Bark Ranch Yhdysvallat
Saavutukset: WRJ Winter Champion 2018 Cutting 1st

Saavutukset:

-

Cicero
© Flickr / Eduardo Amorim (license), thank you!

Coz Cícero eli Kirppu-poika on erittäin leppoisa ja rehti hevonen, joka nauttii työnteosta ja ratsastajansa miellyttämisestä. Luonteeltaan ruuna on rohkea, eikä uudet, oudot tai yllättävätkään asiat saa sitä säikkymään, vaan korkeintaan hieman jännittyneeksi. Tuntemattomien matkaan Kirppu ei lähde, vaikka se onkin erittäin ihmisystävällinen, ellei sen omistaja tai muuten toistuvasti hevosen kanssa tekemisissä oleva ihminen ole lähettyvillä. Muidenkin hevosten kanssa tämä pitkähermoinen ruuna tulee toimeen loistavasti, ja sen avulla onkin helppo hakea rauhoittavaa vaikutusta hieman rauhattomimpiin laumatovereihin tarhaamalla se samaan tarhaan. Ratsuna Kirppu on aina valppaana uusien ohjeiden varalta ja sen yksi piirteistä onkin herkkyys, joka ilmenee juurikin herkkyytenä avuille sekä kuuliaisuutena. Kirpun herkkyys ei ilmene ylireagointina, vaan tämä monitaitoinen allrounder-hevonen ei vähästä hätkähdä. Se hallitsee sekä karjan käsittelyn, vauhtilajit että rauhallista asennetta vaativat alalajit. Täysin tumpelo se ei ole myöskään esteillä, mutta niistä se ei niinkään nauti, elleivät ne ole maastossa olevia luonnollisia esteitä. Hoitaessa Kirppu on kuin sitä ei olisikaan, eikä tätä herrasmiestä tarvitse koskaan komentaa olemaan kunnolla. Temperamenttisuutta ruunassa ei ole juuri yhtään, ja nekin pienet rippeet näkyvät räjähtävänä nopeutena sekä ketterinä käännöksinä ja energisyytenä.

Hoito-ohjeet:

» Riimu pois hevosen ollessa pihatossa
     » taluttaessa kulkee nätisti rinnalla
     » voidaan tarhata kenen tahansa kanssa tai myös yksin

» Loimien käyttö tarpeen ja sään mukaan
     » sadeloimi kovemmilla sateilla, tihkusateet eivät hevosta häiritse
     » tyynellä kelillä toppaloimen käyttö kovemmilla pakkasilla, tuulisella tai sateisella kelillä aikaisemmin
     » tallilointa käytetään hieman kylmemmillä keleillä lämmikkeenä ja hevosen ollessa hikinen

» Herkkäihoinen:
     » käytetään hyönteissumutetta paarmoja, mäkäräisiä ja muita ötököitä vastaan
     » kesällä turpaa rasvattava suojaksi auringolta
     » suupielet herkät, joten käytetään kuolainkumeja, hackamorea tai kuolaimia, joissa on kiinteät renkaat
         (vältetään myös turhaa ohjastuntumaa, sillä hevonen reagoi hyvin myös kaulaohjaukseen)


Varustekaappi:

» Punotut turparemmittömät suitset
     » westernkanget kielitilalla, hackamore
     » punotut nahkaohjat
     » kumitutit
» Allrounder-lännensatula
     » punottu westernvyö ja nahkainen westernvyö
     » kaksi westernhuopaa
     » y-mallinen rintaremmi
» Hivutussuojat etu- ja takajalkoihin
» Pehmustetut jänne- ja hivutussuojat
» Naruriimu ja riimunnaru
» Toppaloimi, talliloimi ja sadeloimi kaulakappaleella

» Kirpun päävärinä toimii punainen ja harmaa
Kirpun varusteet

Kirpun varusteet on hankittu seuraavista virtuaalisista hevostarvikekaupoista:
Equestrian PRO, OddPixel, Kivimetsän varuste, Mestyn Varuste & MWS Boutique

Sukutaulu

i. Roc Ibáñez
criollo, hrkko sabino, 153cm
ii. Iroquois
criollo, hrkko sabino, 152cm, evm
iii. Rivero
criollo, klm, 152cm, evm
iie. Umatilla
criollo, hkko sabino, 151cm, evm
ie. Tuscarora
criollo, mrn, 151cm, evm
iei. Conoy
criollo, sysrt, 155cm, evm
iee. Chavelle
criollo, m, 150cm, evm
e. An Varela
criollo, rnpäist, 153cm
ei. Cisco
criollo, prtpäist, 154cm, evm
eii. Franco
criollo, prt, 153cm, evm
eie. Unquacho
criollo, rnpäist, 151cm, evm
ee. Arcilla
criollo, trn, 150cm, evm
eei. Umpaqa
criollo, hrkko, 151cm, evm
eee. Aevati
criollo, rn, 153cm, evm

» Jälkeläiset «

Kirpusta on otettu ennen ruunausta pakasteita neljä kappaletta, joista on käytetty 1/4.

01. criollo-tamma Rosegarden's Voslaarum, syntynyt 28.01.2018 tammasta DLHS Frontside Misty

» Periyttäminen «

LUONTEENPIIRTEET
   ROHKEUS: ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ Taso 7: hyvin rohkea
   KUULIAISUUS: ★ ★ ★ ★ ★ ★ ☆ Taso 6: kuuliainen
   TEMPERAMENTTI: ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ ☆ Taso 3: melko lauhkea
   HERKKYYS: ★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ Taso 5: melko herkkä
TAIDOT
   NOPEUS: ★ ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ Taso 5: hieman normaalia parempi
   KESTÄVYYS: ★ ★ ★ ★ ★ ★ ☆ Taso 6: normaalia parempi
   HYPPYKAPASITEETTI: ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ ☆ Taso 3: hieman normaalia heikompi
   KETTERYYS: ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ Taso 7: selvästi normaalia parempi
   LIIKKEET: ★ ★ ★ ★ ☆ ☆ ☆ Taso 4: normaali

© Arnikan periytymisjärjestelmä v. 1.0


Kilpailukalenteri

WRJ lännenratsastus (sijoituksia 60 kpl)

Karjanajolajit
08.08.2017 | Birch Bark Ranch | Reined cow horse | 2/27
08.08.2017 | Birch Bark Ranch | Cutting | 1/27
07.08.2017 | Birch Bark Ranch | Reined cow horse | 3/27
01.03.2017 | Delmenhorst | Cutting | 4/21
27.02.2017 | Delmenhorst | Cutting | 2/21
26.02.2017 | Delmenhorst | Cutting | 2/21
25.02.2017 | Delmenhorst | Cutting | 4/21
10.02.2017 | Kadotetut Suomenhevoset | Cutting | 2/29
09.02.2017 | Kadotetut Suomenhevoset | Cutting | 3/29
05.02.2017 | Kadotetut Suomenhevoset | Cutting | 3/29
05.02.2017 | Aldatha Farms | Cutting | 4/25
20.01.2017 | Revonkoski Ranch | Reined cow horse | 1/14
19.01.2017 | Revonkoski Ranch | Reined cow horse | 2/14
19.01.2017 | Revonkoski Ranch | Cutting | 2/15
18.01.2017 | Revonkoski Ranch | Reined cow horse | 1/14
17.01.2017 | Revonkoski Ranch | Reined cow horse | 3/14
14.01.2017 | Revonkoski Ranch | Reined cow horse | 2/14
14.01.2017 | Revonkoski Ranch | Cutting | 1/15
06.01.2017 | Goldoak Farm | Cutting | 2/22
05.01.2017 | Goldoak Farm | Cutting | 3/22
05.01.2017 | Chinet Ranch | Cutting | 3/25
04.01.2017 | Aldatha Farms | Cutting | 3/16
03.01.2017 | Aldatha Farms | Cutting | 3/16
02.01.2017 | Goldoak Farm | Cutting | 4/22
02.01.2017 | Chinet Ranch | Cutting | 1/25
02.01.2017 | Chinet Ranch | Reined cow horse | 1/23

31.07.2017 | Riverrock Ranch | WRJ-cup / Cutting | 2/25
28.02.2017 | Riverrock Ranch | WRJ-cup / Reined cow horse | 6/37
28.02.2017 | Riverrock Ranch | WRJ-cup / Cutting | 3/37
Muut lajit
26.02.2018 | Mustang | Freestyle reining | 3/62
24.02.2018 | Mustang | Freestyle reining | 1/62
23.08.2017 | EC Amjad | Western pleasure | 2/20
29.04.2017 | Zurück | Western trail | 8/66
28.04.2017 | Zurück | Western trail | 1/66
24.04.2017 | Zurück | Western trail | 4/66
23.04.2017 | Zurück | Western trail | 2/66
22.04.2017 | Zurück | Western trail | 7/66
21.04.2017 | Zurück | Western trail | 6/66
16.04.2017 | Zurück | Western trail | 3/66
15.04.2017 | Zurück | Western trail | 3/66
11.04.2017 | Zurück | Western trail | 7/66
28.03.2017 | Kisakeskus Lapland | Reining | 3/23
27.03.2017 | Kisakeskus Lapland | Reining | 2/23
26.03.2017 | Kisakeskus Lapland | Reining | 1/23
26.03.2017 | Kisakeskus Lapland | Reining | 2/23
24.03.2017 | Kisakeskus Lapland | Reining | 3/23
06.03.2017 | Riverrock Ranch | Reining | 4/41
02.03.2017 | Mörkövaara | Western trail | 2/35
29.01.2017 | Kilpailukeskus Reiter | Reining | 4/30
29.01.2017 | Chinet Ranch | Reining | 3/26
27.01.2017 | Chinet Ranch | Reining | 1/26
26.01.2017 | Kilpailukeskus Reiter | Reining | 5/30
04.01.2017 | Aldatha Farms | Ranch trail | 4/22
03.01.2017 | Mörkövaara | Ranch trail | 5/30
03.01.2017 | Mörkövaara | Western trail | 5/33
04.01.2017 | Kilpailukeskus Reiter | Halter | 3/23
02.01.2017 | Chinet Ranch | Pole bending | 3/30
01.01.2017 | Chinet Ranch | Pole bending | 3/30
01.01.2017 | Chinet Ranch | Barrel racing | 2/26

31.07.2017 | Riverrock Ranch | WRJ-cup / Western riding | 1/29

Päiväkirja ja valmennukset

16. maaliskuuta 2017 » Viikonloppukurssi lännenratsastuksen merkeissä

Jereltä oli kyselty mahdollisuudesta westernkurssin järjestämiseen meidän toimesta, joten täytyihän haasteeseen tarttua kaksin käsin kiinni, vaikkemme ole aiemmin juurikaan ihmisille tarjonneet koulutusta. Englantilaiseen ratsastuksen opetusta tarjoava ratsastuskoulu halusi kuitenkin tarjota asiakkailleen myös aina välillä jotakin uutta tapahtumien muodossa ja näin huhtikuun puolella se jotain olisi kurssi lännenratsastuksesta. Kysely tuli melko viime tipassa, joten kurssin valmisteluun kului unettomia öitä ja kiireellisiä päiviä. Tarkoituksena oli pitää varsinaiset teorialuennot lyhykäisinä ja asioita opetettaisiin pitkälti käytännön kautta. Kurssille oli otettu yhteensä kymmenen henkilöä, jotka oli jaettu kahteen viiden hengen ryhmään. Lauantaina molemmat ryhmät pääsisivät lännenratsastuksen alkeiskurssille, jossa harjoiteltaisiin pääasiassa hevosen ohjausta. Sunnuntaina toisella tunnilla molemmat ryhmät pääsisivät kokeilemaan myös hieman haastavampia tehtäviä omien taitotasojensa mukaisesti.

Perjantai-iltana pakkasimme tarvittavia tavaroita autoihin ja koska kyseisellä ratsastuskoululla ei ollut yhtään kurssikäyttöön soveltuvaa hevosta, lastaisimme omasta tallistamme viisi lauhkeaa ja hyvätapaista ratsua heti huomenaamuna kuljetusautoihin ja kuskaisimme pariksi päiväksi hieman etelämpään. Mukaan lähtisivät Veikan molemmat hevoset sekä Veikka itse yhdeksi kurssin vetäjäksi, Milon punaraudikko quarter-tamma, Janin pienikokoinen Winka-neiti sekä Kirppu-ruuna ja sen omistaja Janne. Hännänhuippuna mukaan lähti myös Oprakka, jota käytettäisiin maastakäsittelyharjoituksissa. Pääsin itse yöpuulle vasta myöhään perjantaina, joten seuraavana aamuna Janne nousi ruokkimaan hevoset ja tarkistamaan kaiken olevan ok yön jäljiltä. Matkaan lähtevät hevoset hän otti pihatoista talliin, josta saimme ne nopeasti talutettua kahteen hevoskuljetusautoon. Janne hyppäsi auton rattiin ja itse istuin hänen viereen pelkääjän paikalle otettuani vielä aamulla nopeasti pakkaamani oman tarvikelaukkuni matkaan. Veikka istui toisen auton rattiin ja lähdimme ajelemaan kohti määränpäätä.

Tallilla meitä oli ottamassa vastaan erittäin pirteän oloinen omistajatar sekä tallimestari, jotka itsekin tuskin malttoivat odottaa pääsevänsä näkemään erityylistä ratsastusta, kuin mihin he olivat aikaisemmin tottuneet. Talutimme hevoset alkajaisiksi niille varattuihin karsinoihin, joihin kukin asteli hyvillä mielin automatkan päätteeksi. Kävimme tallin omistajan kanssa aluksi kurssin sisältöä lävitse purkaessamme samalla muita tavaroita autoista. Kivenheiton päässä tallista oli kesäisin leirimökkinä toimiva rakennus, johon saimme roudata omat kamamme säilöön - samalla mökki toimisi myös asuinrakennuksenamme nämä tämän yhden yön ajan. Tallin omilla hevosilla oli melko pitkälti tänään vapaapäivä, joskin yksi ratsastuksenohjaajista kävisi vetämässä pari maastolenkkiä, jotka eivät kuitenkaan meidän toimintaamme haittaisi.

Kurssille osallistuneet henkilöt alkoivat hiljalleen valumaan paikalle ja pidimme poikien kanssa ensin lyhyen luennon lännenratsastuksesta esiteltyämme ensin itsemme. Kerroimme myös viikonlopun sisällöstä ja kyselimme myös osallistuneiden ratsastustaustasta ja mahdollisesta aiemmasta kokemuksesta westernhevosten parista. Teoriapohjaa oli muutamalla henkilöllä hiukan, mutta lähdimme oikeastaan jokaisen kanssa nollasta. Kaksi viiden hengen ryhmää lähtivät tämän päätteeksi omille teilleen, kun Veikka lähti vetämään toiselle ryhmälle Panko-orin kanssa maastakäsittelyohjausta maneesiin ja loput jäivät minun kanssa talliin, jossa harjoiteltaisiin ennen satulaan nousua hevosen varustamista. Hevosen hoidon kanssa kenelläkään ei ollut minkäänlaista ongelmaa, mutta varusteiden kanssa kävimme Jannen kanssa auttamassa, sillä vähäisillä remmeillä varustetut suitset sekä satulavyön kiinnitys aiheuttivat hieman päänvaivaa.

Maastakäsittelytuntia en itse ehtinyt seuraamaan, mutta Veikalta kuulin jälkikäteen, että homma oli kiinnostanut katsojia ja sujunut varsin mukiinmenevästi. Veikka oli pohjustanut tuntia näyttämällä ensin itse esimerkkiä Oprakan kera - tamma seisoi tyynesti hänen vierellään, eikä yrittänytkään tehdä mitään, mitä siltä ei pyydetty. Maastakäsittelyharjoitukset aloitettiin ensin talutusharjoituksina, joiden aikana Oran punavalkoiseen naruriimuun kiinnitettiin noin parin metrin mittainen liina. Tehtävinä toimivat seuraaminen, pysähdys eri mittaisilla ajoilla, peruutus sekä ihmisen väistäminen mahdollisimman vähällä paineella riimuun ja elekieltä käyttäen. Ora seurasi Veikkaa hyvin pitkällä narulla, pysähtyi kun hänkin pysähtyi ja malttoi olla aloillaan tarvittavat ajat. Tamman ollessa pysähdyksissä Veikka kiersi tätä narua löysällä pitäen puolelta toiselle, minkä aikana hevosen myös kuului pysyä aloillaan. Peruutuksissa ja väistöissä tamma kunnioitti hyvin ihmisen omaa tilaa.

Kun demonstraatiot oli näytetty, oli ryhmän aika kokeilla oppimiaan asioita käytännössä. Aluksi monella tuntui olevan liian vähän uskallusta löysätä narua tarpeeksi, vaan painetta annettiin jatkuvalla syötöllä. Liian arasti liikkeelle lähteneet oppilaat eivät myöskään saaneet heti Oran kunnioitusta osakseen, joten tamma ei muun muassa reagoinut heidän elekieleen kovin sulavasti. Toistojen kautta kärsivällinen tamma kuitenkin älysi mitä siltä haettiin, ja etenkin seuraamis- ja pysähtymisharjoitukset sujuivat hyvin. Käyntiä mentäessä Veikka heitti myös ilmoille tehtävän, jossa omaa tempoa tulisi vaihdella ja hevosen tulisi vastavuoroisesti mukautua siihen. Oprakka yritti luistaa etenkin nopeatempoisemmasta menosta, mutta suostuttelun päätteeksi antoi aina herkästi periksi. Peruutusharjoituksissa Veikka oli opastanut tekemään itsestään mahdollisimman ison näköisen ryhtiä parantaen ja kävelemään hevosen takapäätä kohden hieman oman puolen etujalkaan tähdäten. Jos hevonen ei parin askeleen jälkeen reagoinut ihmisen liikkeeseen, pystyi pyyntöä tehostamaan antamalla hieman painetta narulla. Veikka oli myös erityisen tarkka siitä, että paine vapautettiin heti, kun hevonen reagoi käskyyn. Väistäminen toimi samoilla periaatteilla, mutta hevosta kohden käveltiin hieman eri suunnista siten, että se kuitenkin pystyi huomaamaan ihmisen aikeet.

Ensimmäisen maastakäsittelyohjauksen aikana ehdimme itse käydä hevosten varustamisen lävitse. Olin tuonut paikalle erityylisiä suitsia ja muita varusteita, jotka kaikki eivät ensiyrittämällä menneet kaikille jakeluun. Kun Veikka oli saanut ensimmäisen tuntinsa päätökseen, koitti ryhmien vaihto ja toistimme ensimmäiset opetustuokiomme toistamiseen - tällä kertaa vain uudelle yleisölle. Parin tunnin alkurykäyksen jälkeen me ohjaajat ja toisen ryhmän henkilöt kävimme heittämässä vain jotain pientä suuhumme ennen ensimmäistä ratsastustuntia, mutta toinen ryhmä sai pitää pidemmän paussin odotellessaan vuoroa. Monet heistä tosin valuivat myös maneesiin seuraamaan tunnin pitoa katsomosta. Oprakka sai tässä välin vetää myös huilia ja se pääsi meille varattuun tarhaan heinäkasan äärelle muiden viiden hevosen päästessä tai joutuessa nyt työskentelemään.

Ensimmäisen varsinaisen ratsastustunnin aikana minä sain puolestani ottaa ohjat käsiini ja vetää ensimmäisen hevosen selästä käsin suoritetun koulutushetken. Veikka ja Janne toimivat apukäsinä ja kävivät tarvittaessa näyttämässä asioita kädestä pitäen kurssilaisille. Alkulämppien aikana harjoittelimme vauhdin säätelyä ja tietenkin löysällä ohjalla ratsastusta ja ohjaamista, mikä tuntui monesta aluksi oudolta. Hevosilla käytettiin nivelkuolaimia, joten ohjia pidettiin kaksin käsin; heti ei siis tarvinnut heittää toista kättä lähes toimettomaksi. Englantilaisesta tyylistä poiketen lännenratsastuksessa ohjataan käännökseen nähden ulko-ohjalla, mutta periaate on sama; hevonen väistää ärsykettä. Pyysin kurssilaisia tarvittaessa liioittelemaan ohjasotteiden kanssa aluksi, jotta niiden käytön huomaisi helpommin. Harmo yritti kovasti laiskotella ja jatkoi itsepintaisesti uralla, joten käskin tämän ratsastajan tehostamaan käännöstä hakemalla sisäohjalla kuolaintuntuman. Hevosen reagoitua käskyihin tuli paine hellittää. Hyväkäytöksinen Winka puolestaan toimi hyvin pelkällä kaulaohjauksella, mutta sen ratsastaja antoi välillä ristiriitaisia ohjasapuja, joten pyysin häntä aina selvästi löysäämään ulko-ohjaa ja viemään sitä kaulaa kohden sekä sisäohjan siitä selvästi pois päin. Kun uudenlainen ohjaustapa iskostui ratsastajien päähän, alkoi meno näyttää ainakin näin käynnissä varsin sujuvalta.

Liikkeellelähdöt sujuivat moitteettomasti, sillä niissä ei ollut juurikaan uuden opettelua. Tehdyissä pysähtymisharjoituksissa useampi henkilö tuntui rutiininomaisesti kiristävän ohjia, mihin hevoset toki vastasivat pysähtymällä. Halusin kuitenkin kaikkien suorittavan onnistuneita pysähdyksiä ainoastaan vatsalihaksia rutistamalla ja viemällä jalkojaan eteenpäin, eli satulassa tuli erään ratsastuksenohjaajani mukaan ottaa sellainen harrikka-asento. Pikapysähdyksen olisi saanut tehtyä päästämällä ilmoille vielä kuuluvan "Hooo!" -äänähdyksen, mutta jätimme tämän toiseen kertaan, etenkin Connyn isoissa liikkeissä keikkuvalla ratsastajalla oli haasteita saada pidettyä pysähtymiseen vaadittua asentoa lähinnä raviaskelluksessa. Perusjuttujen luoviuduttua ratsukot pääsivät yksi kerrallaan pujottelemaan kartioita ravissa, mikä vaatisi tarkkaa ohjausta sekä tarvittaessa vauhdin säätelyä käännösten mukaan. Kirppu-ruunalle tämä oli tuttua juttua ja se puikkelenti kartioiden väleistä ilman että ratsastajan täytyi edes tehdä juuri mitään. Myös Lina oli ollut koko tunnin ajan tuttuun tapaansa vuorovaikutteinen ja tehden lähes automaattisesti halutut asiat. Harmokin oli saanut alun unisuuden jälkeen hieman vipinää kinttuihin, mutta ohjausta sillä piti aina välillä tehostaa kuolaintuntuman ottamalla.

Ensimmäinen tunti oli ja meni ja ykkösryhmä pääsi paljon uutta oppineina ja uusiin hevosiin tutustuttuaan valmiiden pöperöiden pariin. Meidän täytyi vielä heti malttaa mielemme, sillä heti perään tuli toisen ryhmän vuoro. Tunnin sisältö pysyi samana ja pari henkilöä tiesivätkin jo teoriassa, mitä tuleman piti. Harmo oli vironnut ensimmäisen käsittelyn avulla hyvin ja lähti aivan toisenlaisella energialla toisen tunnin tiimellykseen. Conny oli hieman malttamaton ja se kyllä reagoi etenkin eteenpäin komentaviin käskyihin, kun taas lopput kolme hevosta ottivat mielellään tässä välin pidemmät käyntipätkät. Etenkin Linan ja Kirpun uusilta ratsastajilta nähtiin hyviä suorituksia, mutta hevoset tuntuivat aloittavan annetut tehtävät muistin varassa, eivätkä välttämättä edes ehtineet odottaa ratsastajien käskyjä. Toinen tunti kului nopsasi ja pian koitti sekä hevosille että myös meille kouluttajille ansaittu huilitauko. Hevosten huolto tuli kuitenkin ensin varmistaa, ennen kuin pääsimme täyttämään vatsamme maittavalla kotiruoalla. Ilta kului lähinnä niitä näitä raataillen ja seuraavana päivänä pidettäisiin vielä ennen kotiinpaluuta yksi tunti, jonka aikana Janne ottaisi vetovastuun itselleen.

Seuraava päivä alkoikin mukavissa merkeissä maittavan aamiaisen parissa ja etenkin Janne ja minä meinasimme jäädä notkumaan turhankin pitkäksi ajaksi pöydän äärelle. Veikka oli onneksi malttanut sanoa ei isommille houkutuksille, joten hän oli jo valmistelemassa päivän ohjelmaa. Ensimmäisen ryhmän siirtyessä ratsaille saivat joutilaana olijat halutessaan käydä vielä koettelemassa taitojaan maastakäsittelytehtävissä Oran kanssa, mitä Veikka meni sitten valvomaan ja opastamaan. Janne puolestaan seisoa tönötti tänään maneesin keskellä ja jakeli ensimmäisen ryhmän ratsastajille ohjeita. Itse kävin kiristämässä parille henkilölle vyöt ja antamassa vielä pikakertauksen ohjien käytöstä. Tänään ohjasu sujuikin jo varsin mairittelevasti ja hevoset liikkuivat ainakin suurin piirtein sinne, minne niitä pyydettiinkin. Vauhdin kanssa oli taas erimielisyyksiä, kun Winka ja Harmo matelivat mieleistään vauhtia. Loput hevoset kulkivat ainakin lähes mallilleen kurin ja nuhteen pelossa. Tänään tehtävänä oli nopeat pysähdykset ja laukkaympyrät, joilla harjoiteltaisiin rauhallista työskentelylaukkan lisäksi vauhdikkaampaa menoa.

Conny oli päivän harjoituksissa erittäin pirteä ja innokas työskentelijä ja ratsastajansa päästäessä ilmoille napakan "Hoo!" -komennuksen pysähtyi se kuin seinään. Ratsastaja ei ollut varoitteluista huolimatta valmistautunut näin yllättävään muutokseen vauhdissa, ja hän löysikin itsensä tamman kaulalta kivuten sieltä takaisin satulaan. Laiskemmille ratsuille piti välillä muistuttaa ohjastuntuman avulla mitä niiltä haettiin, jos äänikomennus, vatsarutistus ja harrikka-asento eivät yhdessä toimineet. Janne kuitenkin muistutti käytettävän äänikomentoa vain tarvittaessa, jotta hevoset eivät kyllästyisi siihen. Käynnissä ja ravissa tehdyt pysähdykset sujuivat lopulta jokaiselta ratsukolta, vaikka tasapainoa saikin itse kukin korjailla aina välillä. Laukkaympyröillä Janne arvioi laukan tasaisuutta sekä hevosen asetusta ja askeleen rentoutta. Ympyrän kokoa tuli myös säädellä vauhdin mukaan siten, että työskentelylaukassa koko olisi pienimmillään. Rento laukka sujui hyvin myös Harmolta ja Winkalta, joista irtosi kuitenkin myös nopeatempoisempaa askellusta. Kirppu vilkuili jatkuvasti Jannen suuntaan kuin odottaen käskyjen tulevan häneltä eikä ratsastajaltaan, joten ruuna oli tällä erää hieman haastavampi ratsastettava. Lina puolestaan teki mitä käskettiin, muttei antanut mitään ilmaiseksi.

Toisen päivän ensimmäisen tunnin jälkeen tuli ryhmän vaihto ja pidimme vielä toiselle porukalla samanlaisen tunnin sisältöineen. Jokainen sai alleen onnistumisia mutta myös parannettavaa jäi. Hevosten hallinta oli välillä etenkin laukassa hakusessa ja hevoset luottivat tällaisissa tilanteissa monesti muistiinsa ratsastajiaan sen isommin kuuntelematta. Kiinnostusta kurssia kohtaan oli kuitenkin enemmän kuin aiemmin odotimme, joten meiltä kyseltiin jo ennen ensimmäisen loppumista mahdollisuuksia uuden koulutustilaisuuden järjestämiseen vielä saman vuoden aikana. Mitään varmaa emme kuitenkaan uskaltaneet lyödä lukkoon muiden kiireidemme vuoksi, mutta emme heti tyrmänneet ideaa täysin, vaan pohtisimme ajatusta paremmalla ajalla.


15.08.2016 - Kirppu-herra pääsi tänään hommiin, kun olin taas vaihteeksi lupautunut avittamaan naapureiden navetalla ja yhtenä hommana oli erotella laitumelta vanhemmat emolehmät hiehoista ja siirtää ne pihattoaitaukseen. Isolta laitumelta nautojen noukkiminen on osoittautunut kerta toisensa perään melko haasteelliseksi, jos se lähdetään jalkapelillä tekemään. Onneksi on hyvät lännenhevoset keksitty ja Kirppu on sellainen henkeen ja vereen. Ruokatauon jälkeen suuntasinkin kotitallille ja varustin ruunan työskentelykuntoon, minkä päätteeksi teimme pienet verryttelyt ennen nautojen sekaan ryntäämistä. Kirppu on aina niin innoissaan päästessään paimentamaan elikoita, joten lihaksia on hyvä herätellä jo ennakkoon tulevaa työrupeamaa varten.

Hommahan oli minulle helppo ja palkkakin juoksisi siinä sivussa, joten ei tuntunut työltä ollenkaan istua hevosen leveässä satulassa mukaillen samalla isokokoisen eläimen liikkeitä. Naudat olivat laitumella muutamissa isoissa ryppäissä, joita lähdimme yksitellen purkamaan. Ohjastin Kirpun vain vanhempien elikoiden luokse ja ruuna teki loput eli paimentamisen ilman apujani tuosta vain. Ketteräliikkeinen ruuna säntäsi vauhdikkaasti karkuun pyrkivien nautojen perään, eikä varmasti päästänyt niitä hyppysistään. Ohjasimme oikeat eläimet pienissä ryhmissä aitauksen portille, josta oli muodostettu pihattoaitauksen portille kuja ihmisten, työkoneiden ja ihan oikeiden aitatarpeiden toimesta. Meidän työmme oli siis tehty, kunhan viimeinenkin merkattu eläin oli saatu laitumen portista pihalle. Pari niistä yritti karkuun vielä senkin jälkeen, mutta tilan isäntä sai hätisteltyä karkulaiset oikeaan suuntaan, ennen kuin edes ehdimme paikalle. Nuoremmat hiehot saivat vielä jäädä viettämään laidunlomaa, jonka päätteeksi ne siirrettäisiin sisätiloihin.

Kirppu vaikutti sangen tyytyväiseltä itseensä ja syytäkin oli, sillä ruuna teki työn minulle itselleni oikein helpoksi. Taputin rauhallisesti aloillaan seisovaa ruunaa vielä nätisti pariin otteeseen kaulalle ja valkopää otti rapsutteluni mielellään vastaan. Työpäiväni alkoi lähennellä loppuaan, joten Kirppu sai odotella sen aikaa navetan ladon ulkoseinän vieressä olevaan parruun kiinnitettynä ja nyhtää samalla tuoretta ruohoa jalkojensa juurelta. Satulan nostin odottelun ajaksi pois hevosen selästä ja lähdin itse päivänavetan päätteeksi putsaamaan makuuparret ja juottamaan vanhemmat vasikat - nuoremmat saavat viettää hyvän aikaa emiensä hoivassa ennen vieroitusta, joten niistä ei vielä tarvinnut juurikaan huolta pitää, kunhan vain makuuhalli oli puhdas ja emillä ruokaa tarjolla.

Tallin ylläpidosta vastaa Jonna (VRL-10531, TYH-0002) ja apuvoimina häärivät pääasiassa Janne, Jere ja Joni.

Ulkoasu © M Layouts   |   Kuva © smerikal (lisenssi, kuvaa on muokattu)